Oli muuten aika hullu fiilis itelläkin siinä vaiheessa, kun oltiin jaettu kakkoskiessiä varten kansiot. Joku kysyy "monelta lähetään", vastaan että vartin päästä. Mari tulee sanomaan että paria (Tuukka) ei vielä näy. Mulle välähtää että heeetkinen... oiskos kellään Tapanin puhelinnumeroa, eihän sekään täällä vielä oo
Sankarit löytyy sit onneks nopeasti. Lähtöä odotellessa paleli kyllä niin pirusti, että toivoin itsekin voivani karata autoon lämmittelemään.
Kisan epäuskoisin hetki oli varmaan kakkoskiessillä väylällä 15. Eipä oo ennen tullu kisassa otettua rankkua siitä, että pääsee pelaamaan edelliseltä lieltä. Tapani avasi väylän viereiseen näreikköön kun tuuli nappasi kiekon. Mä yritän lähestyä korille, tuuli ottaa kiinni ja painaa bumerangina 20m sivulle ja vielä taaemmas pyltsiin ku missä jo oltiin. Hups. Kahdellakaan heitolla ei luultavasti olis ollu mitään saumaa päästä korille, joten otettiin +1 ja jatkettiin alkuperäisestä paikasta. Lopputuloksena kutosta korttiin edelliskierroksen kakkosen sijaan ja ei muuta kuin nokka kohti seuraavaa tiitä ja uusia pettymyksiä :-)
Kaikenkaikkiaan pelattiin kyllä paremmin kuin mitä uskalsin odottaa. Yllätin tänä viikonloppuna itseni huomaamalla, että ehkä Julkussa pelaaminen ei aina aiheutakaan ihan eläimellistä vitutusta :> Kiitos huippurennosta peliseurasta! Saisko jostain vuokrattua oman päänsisäisen Tapanin joka kisakiessille? "Ei se mitään", "Ei haittaa!", "Eihän tää oo ees paha", "Noniin siitä mukiin vaan!", "Hyvä!"