Huomenna matka Tukholmaan ja SDGO:hon. Kauden tähänastiset kisat ovat menneet huonosti, ja radastakin vain osa on tuttua, joten mitään menestysodotuksia ei ole. Lähden ottamaan rennosti ja nauttimaan pelaamisesta, ratahan on aivan upea ja sääennustekin näyttää hyvältä. Tavoitteeksi asetan, että tällä kertaa en loukkaannu nyt kun tuntuisi että vihdoin on paikat taas kunnossa. Tulokset näkee sitten lopuksi.
Finaaliin tuskin lienee mitään asiaa, vaatinee tonnin peliä. Joten luultavasti pääsen seuraamaan huippujen peliä "raililta". Ekalla kierroksella näen ihan vierestäkin kun Rantalaiho ja Locastro ottavat mittaa toisistaan. Siinä taitaa olla aika ääripäät pelaajina tiuskimisen suhteen =D.
Ja näin mentiin. Matka oli taas kerran huikea ja täysin hintansa väärti. Reissuseura oli leppoisaa ja hommat toimivat niin hotellilla, ravintolassa kuin radallakin. Otettiin tällä kertaa double room, mikä oli ehdoton ratkaisu vime vuoden minihuoneen jälkeen. Hotellihan on hyvä ja aamupala toimii. Ja muut ruokailut suoritettiinkni sitten Barkarby Pizzeriassa, jossa äijät jo nauroivat kun mentiin kolmannen (ja neljännen kerran) samaan paikkaan syömään. Sinne vois lähteä vaikka erikseen syömään vaikkei menisi edes pelaamaan.
Pelaamisen otin rennosti. Tai siis niin, että en edes yrittänyt hakea mitään "zonea" pelaamiseen, vaan perjantaina runnottiin 40-50 väylää vähintään 4-5 avauksella, mikä tietenkin veti kropan aika infernaaliseen jumiin, mutta samalla oli niin hemmetin hauskaa. Treenaaminen oli välttämätöntä, koska puoli rataa oli itselleni outoa ja ohan se vaan niin huikea rata ettei olisi voinut pelaamattakaan jättää. Oli myös kiva seurata Laihosen ja Asikaisen betsittelyä holareista ja rautaosumista. Ei niitä tullut, mutta uhoamista oli just sopivasti.
Mahtavia väyliähän ne uudetkin olivat, vaikka vähän lyhyempää oli tarjolla kuin viime vuonna pääsääntöisesti. Täysin samoja väyliä taisi olla numerot 6,7,8,9,17,19,20,21,22,23,24,25,26,27. Eli yli puolet oli kokonaan tai melkein uusia. Kiitos vaan treeniseurasta koko porukalle, pelasin noin puolta väylistä ekaa kertaa joten kokeneempien vinkeistä oli hyötyä ja sain ihan kohtalaisen kuvan väylistä - vaikken oikein tuntunut niitä osaavankaan.
Itse kisassa ekalla kierroksella
Rantalaihon kanssa näytettiin
Locastrolle miten putataan. Ei oikeastaan missattu kumpikaan mitään mitä yritettiin, kun Loco missasi about kaiken mitä yritti. Esim heti ensimmäisellä väylällä otti radan helpoimpaan väylään bogin 6m alarautaputilla. Siinä tajusi heti mikä on homman nimi - korvien välissä kiehuu ja kiekot saavat kyytiä. Viimeisillä väylillä Nikko ei keskittynyt enää ollenkaan vaan ruiski vaan menemään. Näin muun muassa lyhimmän puttimissin koskaan. Noin 2,2 m korin yli. Rehellisesti en voi tajuta, miten tuolla asenteella voi koskaan mitenkään saada mitään aikaiseksi. Välillä en edes pystynyt pitämään pokkaa, koska se show oli melkoista kun bägi sai nyrkkiä ja kommentit oman heiton jälkeen olivat "look at that shit, man, what the fuck am I doing?". Sanottakoon Nikkon kunniaksi, että pysytteli kyllä raivotessaan etäällä, antoi muille pelirauhan ja pyyteli anteeksi kierroksen jälkeen. Itse piti syynä sitä, ettei ollut nukkunut 3 yöhön. Siltä kaveri kieltämättä vaikuttikin. Eri asia että oliko itseaiheutettua...
Niin ja Nikkohan pelasi silti yli tonnin kierroksen. Mutta Juho pelasi vielä paremmin ja oli peräti toisena avauskierroksen jälkeen. Juholle isot plussa myös oman pelini pitämisestä asiallisena. Sain hyvää vertaistukea alussa, kun molemmat jännitettiin ihan hulluna. Niin että käsi tärisi ja sydän hakkasi aika runsaasti. Taisin itse vasta viidennellä tai kuudennella väylällä edes yrittää putata sisään. Sitä ennen vain seiftasin kaikki korin alle. Toki Järvan radalla melkein kaikki korinpaikat ovat rinteissä tai muuten haastavia, joten seiftaamista on pakko harrastaa, tai tulee lukemaa.
Olin erittäin tyytyväinen ensimmäiseen kierrokseeni, joka oli kauden parasta kisapeliä, huolimatta viimeisen väylän tuplabogista. Niin ja siitä, että pääsi pelaamaan ehjänä ilman vaivoja!
Toisella kierroksella pelikaveriksi osui vieläkin kovempi jäbä, eli
Karl-Johan "KJ" Nybo, joka on aika lailla Locastron vastakohta. Professionaalia pelaamista, käytöstä ja silti rentoa meininkiä. KJ ja caddiensa ovat tehneet usean vuoden ajalta tarkat muistiinpanot isojen kisojen radoista ja tietävät täsmälleen millä kiekolla ja millä tavalla joka väylä heitetään eri olosuhteissa. Fribaajilla caddie on yleensä vain bäginkantaja, mutta KJ ja caddiensa oikeasti tekevät yhteistyötä radalla. Väylä ja tuulet analysoidaan ennen heittoa, valitaan oikea ratkaisu ja suoritetaan se - ja tsempataan vaikkei aina onnistuisikaan. Tässä on hyvä yhtälö, jossa hyvä mieli tuo myös hyvän tuloksen. Ja toihan se, KJ pelasi toisen kierroksen pohjat -9 ja nousi kärkitaisteluun.
Meillä muilla ei mennyt aivan niin hyvin. Itse pelasin heiton huonommin kuin ensimmäisellä, vaikka jännitystä ei ihan niin paljon ollutkaan. Etuysi oli vain liian vaikea itselleni, etenkin väylä 1-5 jotka olivat kaikki uusia minulle. Sain näihin koko kisassa vain yhden birdien, mutta kylläkin kaksi tuplabogeyta ja kolme bogeyta. Sinänsä omalla heitollani näistä ei kyllä pirkkuväyliäkään ole kuin yksi, mutta ihan noin huonosti ei olisi tarvinnut pelata. Väylä 6-9 ovatkin sitten oikeasti vaikeita väyliä, enkä tainnut saada niihin viime vuonnakaan yhtäkään pirkkua. Ne menivät kuitenkin ihan ok, muistaakseni 3 bogia ja loput pareja. Lauantain kierrosten toinen lenkki, eli väylä 19-27 sujuivat sitten aika paljon paremmin. Pelasin ne -6 ilman bogeja. Aika kaksijakoista siis.
Sunnuntaina pelattiin edelleen 1-9 ja jatkoin yhtä huonosti. Niiden lisäksi pelattiin lenkki 10-18, jossa oli itselleni vain yksi tuttu väylä. Silti se pätkä meni hyvin ja pelasin sen pari alle parin. Mutta etuysi söi sitten tulosta aika reilusti ja päädyin pari yli parin ja jäin juuri ulos finaalista. Ens kerralla sitten. Varsinkin tämän kierrkosen lopussa alkoi väsy painaa ja puttasin tosi monta kertaa alarautaan. Päätin kuitenkin, että en ala yrittää "musclata" puttia kovemmaksi etten riko tekniikkaa ja ota lukemaa vaikeilla greeneillä. Joten vähän tylsäähän se oli kun 8-15 m putit osuivat aina alarautaa ja sai nostaa paria tai bogia. Toki muutama menikin, joten ei mitään erityisen huonoa kuitenkaan.
Pelasin kuitenkin melko solidia peliä omalla mukavuusalueella ja vahvuuksilla. Kova treenaaminen oli nostanut kuntoa eikä pelissä mikään ollut pahasti pielessä. Ihan lähellä on, että tulee vielä se huippukisakin, tai ainakin kierros, tälle kaudelle. Mikä vielä kuukausi sitten oli aika utopiaa.