Sm-kisat 2013 kierros 1
Kilpailussa pelasin neljä kohtalaisen solidia kierrosta nousujohteisesti. Opin tuntemaan rataa joka kierroksella enemmän ja pelaaminen jännitti vähemmän.
Ensimmäinen kierros oli vielä opettelua, mutta pääsin varsin oivaan tulokseen kaksi alle parin, joka oli mielestäni parempi kuin edellisen päivän -3 harkkakiessi, sillä tuuli oli selvästi koventunut. Suhteellisen navakkana, puuskaisena ja pyörivänä tuuli pysyikin oikeastaan koko kisat. Onneksi useimmat korit ovat metsässä tai muuten suojassa, joten puttaajien etu säilyi myös tuulisina päivinä.
Pelisuunnitelman mukaan etenin joka väylän. Sen mukaan ykkösellä (par5) ja kaikilla par-nelosilla (2,4,6,10,14,15,16) avaukset heitetään "tonne johki" ja sitten kakkosheitoilla haetaan pirkkupaikoille. Käytännössä mitään sweet spoteja ei ole, joten kunhan sai sinne päin, oli mahkut pirkkuihin. Saariväylää (10) ja "oksanalitusväylää" (14) lukuunottamatta kaikkien piti olla hyviä pirkkuväyliä, jos ei jopa ihan pirkkuautomautomaatteja.
Par-kolmosista taas vain #12 piti oleman itselleni helppo väylä. #3 on matala tunneli, johon en osunut treeneissä kertaakaan. #5, #7, #9 myös kapeita suoria tunneleita, eli ei mitän takeita osua. Kasi on vaikeahko antsa, jossa heitin treeneissä monta kiekkoa veteen, 11:lla ei ihan riittänyt lapanen ja 13lla ja 18lla ei alkuunkaan. Ja par-kakkonen #17 oli pahimmanlaatuista pakkopullaa, jota kaikki pelaajat inhosivat (kaikki joiden kanssa juttelin).
Ykköskierroksella pysyin pelikirjassa melko lailla hyvin. Pirkutin helpot väylät 2,4 ja 6 ja 16 (kaikki par-nelosia) sekä tunneleista helpoimman 9. #17 tuotti perus-bogin kun missasin jännäputin alarautaan kympistä.
Kierroksen megamoka tuli väylällä #8 kun heitin avauksen yli veden kohtalaisen lähelle Drop Zonea. Tästä arvioin etäisyydeksi korille sellaiset 40 metriä, eli helpon foreneppaisun Jokerilla. No heitto lähti kuten halusin, ja feidasi mukavasti korin päältä VETEEN. Olin kuin puulla päähän lyöty kun heitto olikin yli 10m lyhyt ja tipahti veteen kohdasta, jossa korin linjalta lampeen oli vain pari metriä. Tässä radantuntemuksen puute pääsi iskemään ja pahasti, koska etäisyyttä olikin lähempänä 60m kuin 40m ja heitto sitä myöten tuomittu epäonnistumaan ja pahasti. Hetken aikaa oli pasmat aika sekaisin enkä saanut ob-4-puttia lähellekään. Samassa ryhmässä heittänyt velipoika Jarmokin ihmetteli, että mitä oikein yritin heitollani. Onneksi osasin ottaa tilanteen työtapaturmana ja heti seuraavalta nappasin täydellisellä avauksella pirkun.
11 paria sisältäneen ensimmäisen kierroksen jälkeen olin yllättävän korkealla sijalla 22. Olimme mökkiporukallamme aiemmin arvioineet tason pari-kolme heittoa kovemmaksi, jolloin -2 olisi riittänyt 15-20 sijaa alemmaksi.