Tänään ennen puoltapäivää Viidentienristeykseen Juuran Jaakon ja Joonaksen kanssa kolaamaan ja lapioimaan tiitä auki. Pojilla oli bägitkin mukana, ja minäkin joitakin väyliä pelasin poikien kiekoilla. Salmisen Lassi oli avannut jo väylien 10 ja 11 tiit, ja me avasimme loput, lukuunottamatta vitosväylää. Nelonen ja vitonen sekä 16 näyttivät vielä aika karuilta, joten jätettiin ne pelaamatta.
Kaikilla väylillä oli vielä lunta, tosin pari korin ympärystää ja tiialuetta olivat kohtalaisen hyvin jo sulaneet. Lenkkareilla olisi pärjännyt jokusella väylällä, mutta koko radan kiertämiseen vaadittiin kyllä saappaat. Pahimmissa poteroissa ja tuiskarinteissä oli vielä yli puoli metriä lunta. Ja se lumi oli kyllä enemmänki vettä. Pystyi kahlaamaan ihan kuten matalassa vedessä, jalkoja ei tarvinut hangesta nostaa. Kevyemmin meni kun vaan raahusti =D
Kun pääsimme kolmen tunnin reissultamme takaisin parkkipaikalle, kuulimme ysin montusta puhetta. Sieltä ilmaantui neljän henge porukka, jotka olivat tulleet Tampereelta heittämään. "Ajateltiin että kai täällä on koko talvi heitetty, mutta yllätyttiin kun olikin ihan koskematonta". Äijät olivat pelanneet siis myös nelosen ja vitosen, joihin me ei uskallettu =D
Nälkä ja jano oli kova tuon reissun jälkeen, mutta vähän ruokaa naamaan ja lähdin takaisin radalla =D. Tällä kertaa Karvisen Mikon kanssa heittämään testikierroksen. Heitettiin kaikki väylät, ja ihan kohtalaisesti meni. Misi kyllä väsyi loppua kohden aika kovasti - ja onhan se raskas kierros. Kahdestaan ripeästi heittäenkin meillä meni 2h15min. Mitä se kestäisikään 5 hengen poolilla...
No, on tässä kaksi viikkoa aikaa ennen Prodiscus Challengea, joten tilanne varmasti paranee vielä huomattavasti. Mutta näillä näkymin lunta on radalla vielä runsaasti, luultavasti vielä saapaskelit.
On tää vaan mahtava laji, ja ollaan me hulluja. Kolme astetta plussaa, vettä sataa ja äijät kahlaa puolen metrin hangessa 8 tuntia suupielet korvissa.