Jämillä tuli siis kisailtua ja järjesteltyä taas viikkotolkulla. Tällä kertaa ekan kerran pro-tourin merkeissä.
Omasta pelistä sen verran, että ensimmäinen kierros oli melkoista unelmapeliä - putti oli lähinnä myyttistä. Vähätalon Juho sanoi puolessa kiessissä, että "et sä tollain puttaa Suomessa". Taisin upottaa 7 tai 8 puttia yli 12 metristä ja niistä 2 tai 3 oli yli 20 metrisiä, eikä kaikki avoimelta. Sitä myöten paransin 6 heitolla ennätystäni tolla leiskalla. Tuollaista puttikierrosta saan odottaa varmaankin lopun ikääni.
Olin pelannut 4 kierrosta ennen kisoja enemmän tai vähemmän samaa leiskaa tuloksilla +1,+2,+3,+3 joten kisan -5,-1,-1 oli aika lailla yläkanttiin. Kahdella jälkimmäisellä kieroksella putti ei enää maagista ollut, kolmannella jopa itselleni huonoa. Taisin saada vain yhden yli kympistä ja missasin yhden melkein nostoputin - ehkä 4-5 metrisen. Lisäksi tokavikalla väylällä olin Jukka Leinosenjukan kanssa vierekkäin puttaamassa noin seiskasta kovaan vastatuuleen - Jukka leijutti metritolkulla korin yli ja ohi. Mä sitten koitin kovaa nokka-alas-puttia - no meni sitten ali koko välineestä - ei osunut edes alarautaan =D. Että ei se aina oo helppoa vaikka luulee ittestänsä vaikka mitä.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin pelasin parhaan kisani, alustavien ratingien perusteella 997 keskiarvolla ja ekan kierroksen alustava 1018 on myös ennätys. Toki "kotikenttäetu" oli varmasti merkittävä, koska lähes kaikki muut pelaajat olivat pelanneet 0-1 kierrosta mun neljää vastaan. Ja olinhan toki viskonut kymmeniä heittoja rataa suunnitellessa. Silti sain taas kisassa merkittävästi enemmän irti kuin treeneissä.