Kiitos hyvistä kommenteista, nyt onkin putti alkanut kulkea (kopkop puuta) hämmentävän hyvin ainakin höntsäkierroksilla. Mikä on muuttunut:
Putteri vaihtui, otin heittoputterina käytössä olleet XT Coltit puttiputterikäyttöön ja "väkisin" sitä keskisormen ja peukalon välistä otetta käyttöön. Matala profiili auttoi tässä paljon (vaikka PA4 on varmaan yhtä matala, sen paksu rimmi häiritsi otetta jotenkin). Tämä kaikki varmaan aika paljon psykologista.
Rauhoittuminen ja rutiini. Ryhdyin oikeasti rauhoittamaan puttitilannetta ja luomaan pikkuhijlaa jonkinlaista rutiininomaista toimintaa (kunnon ote kiekosta, jalkojen mallailua, hartialinjaa kohdalleen, leukaa ylös, jalkojen ja käden synkkausta), ei kuitenkaan mitään liian eksaktia hommaa vaan niin että homma pysyy rentona. Eli ei mitään 1-2-3-4-suorita jolloin tulee keskityttyä enemmän itse rutiiniin ja unohtuu se pääasia eli kiekon sisään laittaminen.
Tuo kehon koordinaatio ja jalkojen mukaan otto lyhyissäkin puteissa oli kyllä isoin juttu jonka oikeastaan vasta äsken putatessa tajusin. Liian nopea hytkyminen on vaikeuttanut tuota selvästi, ja muutenkin ei ole ollut oikein mieli mukana tuossa puttaamisessa. Nyt kun mallailen tuota takajalan nostoa ja käden liikettä ennen varsinaista puttia, tuntuu homma välillä lähtevän tosi hyvin synkassa ja kiekko lähtee hämmästyttävän kevyesti oikeaan suuntaan. Huonosta ajoituksesta on kyllä aiemminkin ollut merkkejä siinä, että pitkissä "maksimi"puteissa mulla on kyynerpää kovilla kun käsi suoristuu "yli" surkean ajoituksen tms. takia.
Tuli tuunattua Discmanian Liteen toiset ketjut ja kannettua se takapihalle varastosta, nyt olisi tarkoitus jauhaa tuota puttia lähes päivittäin sopivalta etäisyydeltä itseluottamuksen kasvattamiseksi ja rutiinin hiomiseen. Jospa se tästä...