Mulla on vähän erikoisesti ongelma ehkä toisinpäin.
Vähän taustaa: Puttaus on ollu aina pelini huonoin osa-alue. Erityisesti paineen alla. Nyt pitkäjänteisen työn tuloksena homma alkaa olla jonkinlaisessa hallinnassa. Puttaan locastrotyyppisellä tyylillä myöskin. Oon todennu sen varmimmaks, koska ainoa muuttuja on pystysuunnassa, sillä sivusuuntaan käsi ei harhaile kun se liikkuu lähes suorana ylös alas. Tällä menee jostain 12-metristä alkaen sisään enemmän tai vähemmän ehkä reilu puolet, jostain 8 metristä sitten jo suurin osa. Sitten jossain 3 metrissä ei ole enää erityistä puttiliikettä, senkun vaan nakkaan kiekon sisään (voisi sanoa spinputiksi tavallaan). Nämä menee 'tietenkin' sisään 99,9 varmuudella.
Ongelma on se epävarma n. 5m etäisyys, jolloin mietin että käytänkö normaalia puttiliikettä vai neppaanko sisään vaan. Jostain syystä etenkin lyhyillä etäisyyksillä tuo mun normaali puttiliike on vaikee muokata matkaan sopivaksi, usein irroitushetkellä jostain tulee joku ylimääräinen impulssi pistää ihan vähän lisää tehoa heittoon ettei jää lyhyeksi - ja sitten soikin vuorostaan ylärauta. 3-metriset menee neppaamalla sisään, mutta n4-5 metristä voi tulla jo hajontaa. Etenkin (aiemmin enemmänkin, nykyään treeni tuottaa tulosta tässäkin) kilpailutilanteessa paineistettu sipuli on saattanut vetästä jokerina esiin jonkun kolmannen, itsellenikin tuntemattoman puttitekniikan jolla ei osu edes koko laitteeseen.
Toinen 'ongelma' on sit selkeästi pidemmät putit. Normi puttiliike ei useinkaan jaksa korille, ja heittääkään ei aina viitti. Toisaalta, jos oon 30 metrissä niin ongelma ei ole putti vaan se että lähärillä tai draivilla ei päässyt lähemmäksi, sitä edellistä heittoa on paljon helpompi tarkentaa. Sikäli en pidä pitkää puttia niin suurena ongelmana kuin sitä että tuo välimatkan tietty etäisyys tuottaa nikottelua joskus.