En ota kantaa, kumpi lopulta on absoluuttisesti parempi, spini vai se toinen putti. Mä olen joskus päätynyt spiniputtiin (onko sama kuin pushput?), ja se on ainoa, minkä olen saanut millään tavalla toistettavaksi. Jos hysse on ongelma, kannattaa nyt ensin miettiä kyynerpään korkeutta, koska sillä tuo lähtökulma on varmaan helpoiten säädettävissä. Tästä ääriesimerkkinä on tietysti Nate Doss (youtube-haulla tyylinäytteitä), joka liidättelee jopa pienessä antsassa putteria mukiin. Sitten olis syytä tutustua käyttämänsä putterin spekseihin. Alivakaa putteri = suora putteri putatessa. Eli ne rhynot ja vp:t sopii ehkä paremmin johonkin muuhun kuin puttaamiseen, mun mielestä. Tuuliolosuhteet tietty voi vaikuttaa putterivalintaan.
Spiniputissa ehkä tärkeintä (taas mun mielestä) on saada kiekolle riittävä "kiitorata". Vaikutus tarkkuuteen sama kuin pitkällä pyssyn piipulla vrt. lyhyeen piippuun, eikä suoritus jää vain käden varaan. Koita saada kroppaan selvä liike takaa eteen. Selvällä painonsiirrolla saat mukavasti pohjaa heitolle, ja painonsiirron loppuvaiheessa kun olet sopivassa etukenossa, voit tuoda kiekon vyötäröltä rinnusten editse ja sitten spinauttaa kivasti.
<- tuossa oma toteutus
. Spiniputtia kannattaa mun mielestä harjoitella suht kovana ja pitkiltäkin etäisyyksiltä, jotta itsevarmuus puttiin kehittyy. Ajattele vain koria ja sitä putkea, jonka sisällä kiekko lentää koriin. Ja sitä seinää korin takana.
Kannattaa kaikesta huolimatta harjoitella haaraputtia sama määrä kuin normiputtia, kun Suomen metsäradoilla yli puolet puttipaikoista on tavalla tai toisella kelvottomia tavalliseen puttaamiseen. Edessä on joko puu tai sitten maasto on muutoin epätasaista (ylämäkeen putatessa painonsiirto on painajaismaista). Haaraputti on immuuni lähes kaikelle
.