Viidestä metristä tosiaan pitäis osua vaikka draiverilla.
Niinpä! Mutta kun ei. On taas puttitreenisession jälkeen sellainen olo että pitää koko laji lopettaa, kun alle viidestä metristäkin menee ehkä joka viides ohi korin. En tajua miten puttaus on mulle niin helvetin vaikeaa nykyään, vielä vuosi sitten kun en ollut miettinyt käytännössä yhtään puttitekniikkaani, oli puttaus huomattavasti varmempaa kuin nykyään. Kaikki alkoi siitä kun viime syksynä aloin puttailemaan sisällä muistaakseni 250 puttia päivässä jokusen kuukauden ajan Feldbergin tyylillä, ennenkuin luovutin kun tuntui niin väkinäiseltä puttaukselta. Nyt tuntuu että yhtenä päivänä toimii joku jollain tasolla, ja toisena toinen, mutta hirvittävä epävarmuus koko ajan kaikessa mukana. Yritetty on Feldbergin push puttia, Blake Takkusen short arm puttingia, Dunipacen snake strikeä, Locastron, Averyn, Meresmaan, Brathwaiten, Pajun, paikallisten kisailijoiden ja ties kenen tapoja, plus miljoonaa omaa variaatiota mutta jotenkin mikään ei tunnu luontevalta kuin hetken, ja en millään löydä sitä fiilistä toista kertaa.
Olen kokeillut puttailla noin neljästä metristä ilman painon siirtoa liikkuvien osien minimoimiseksi, sekä myös päinvastaisella ajatuksella kaukaa, jolloin ei käy niin että oppii lähityylin johon ei osaakaan tuottaa tarpeeksi voimaa kauemmas mennessä. Painonsiirto ja siihen liittyvät ajoitukset on varsinkin usein hukassa, mutta suurimpana ongelmana tuntuu olevan kiekon irrotus. Olen kokeillut enemmän ja vähemmän aktiivista ranteen käyttöä, kaikenlaisia otteita ja puttereita, kovempaa puristusta ja löysää lötköä, ja silti kiekko tuppaa lähtemään hyvin usein nokka reilusti alhaalla. Tai sitten kiekko lipsahtaa reippaasti alavasemmalle, tai oikealle ylös. Kädellä saatto on yleensä olematonta (käsi jää matalalle tai nykäisen sen vaistomaisesti taaksepäin), siihen keskittyen kiekot karkaavat metrejä ohi korin.
Vielä vuosi sitten kymmenestä metristäkin tuli joskus putteja upotettua, nyt tuntuu että en edes saa kiekkoja lentämään millään mielekkäällä tavalla kymmentä metriä (isolla hysselinjalle tms toki onnistuu). Varmasti isolta osalta kyse on pään sisäisistä jutuista, kun rentous katoaa kun alkaa homma menemään päin peetä. En vaan tiedä miten ongelmaan tarttuisi. Ehkä pitää aloittaa Putting Confidence Program metristä, ja seiftata kierroksella kaikki metriä pidemmät korin juureen.
Olen joskus laskenut että tyypilliset tulokset esim. Laajavuoressa putoaisi puoleen jos saisin kaikki alle kuusimetriset sisään. Ja kun luottoa ei ole, menee lähestymisetkin keturalleen kun pitää hakea ihan kupin juureen.
Semmoinen tilitys.