Treenilogi HAHahahahaa! (7k)

[Anthuan]

Onnittelut hienosta sijoituksesta! Mielenkiintoinen kisaraportti lukea ja fiilistellä mukana 

[HAH]

Kiitos palautteesta.

Tänään 18 väylän kierros Fehlbergiä (kaksi eri 9-väyläistä leiskaa putkeen). Olipa rento pelata Poimenan jälkeen tällaista tasaisen helppoa puistorataa. Tuuli oli kova, mutta muuten hyvät olosuhteet. Pelasin -4, joka on juuri ja juuri ok suoritus. Avaukset oli vähän sinnepäin ja putit jäi usein turhan kauas korista. Bogifreenä kuitenkin koko setti ja sain pitää ykköstägin, kun kaveri kohelsi hyvän johdon ja päätyi samaan tulokseen.

Paluu Suomeen lähestyy. Toivottavasti päästään lumista sitä ennen. On kuulemma sadellut ja ollut pakkasia.

[RistoS]

On kyllä hieno rapsa

Ei tuota lunta niin kauheasti ole oikein missään Kainuuta etelämpänä. Eikä syvyys enää ainakaan kasva koska lämpötila nousee päivisin Oulussakin plussan puolelle tihenevällä tahdilla viikonlopusta eteenpäin.

[tau]

Tätä blogia joutuu kyl fanittamaan

[jyrmy]

"Itseasiassa koko viikonvaiheessa en kohdannut ollut sellaista turhaa nokittelua ja kilpailuhenkisyyttä, joka on rasittava osa suomalaista kulttuuria"

Kilpailuissa kilpailuhenkisyys on rasittavaa? Mulle ainakin tulee ihan luonnostaan  kisoissa semmonen mentaliteetti, että teen kaiken voittaakseni. Kukaan ei pidä häviämisestä ja omista tavoitteista jääminen harmittaa ja turhauttaa. Silloin kun kilpaillaan niin musta voi tulla täysmulkku. Kisan jälkeen ollaan sitten parhaita kavereita taas.

Kommentoisin koska tunnistan itseni tosta mutta en pidä sitä mitenkään huonona puolena vaan päinvastoin. Mun mielestä se on ihan parasta kun kärkikortissa kaikki kilpailee voitosta ja keskittyy omaan peliin täysin.

[GARFFi]

Kyllä mäki tollasen kilpailuhenkisyyden ymmärrän ja eihän niitä kisoja muuten voittaisi, jos tekisi parhaintansa. Itellä meni kas tuo nokittelu ohitte, mutta ei mulle juuri mitään sellasta oo kylä omalle kohalle sattunu. Harri vois kyllä hiukan kertoo ni ei jää epäselväks.

Ekkä sä jynkkä mulukku ainakaan syksyllä ollu ku Avoimis Kankaanpäänmestaruuskisois oltiin kakkoskortis, vai kolmoses. Just sellanen, mitä itte kerroit äsken, eli keskityit omaan peliis muttet ollu mulukku.

[Tapanote]

Mulle ainakin tulee ihan luonnostaan  kisoissa semmonen mentaliteetti, että teen kaiken voittaakseni. Kukaan ei pidä häviämisestä ja omista tavoitteista jääminen harmittaa ja turhauttaa. Silloin kun kilpaillaan niin musta voi tulla täysmulkku.

Sä oot Jynkkä sillai hyvällä tavalla kilpailuhenkinen, että teet kaiken -minkä osaa- voittaakses. Et kaikkee minkä -voisit- tehdä. Silloin ku ollaan oikeella tavalla kilpailuhenkisiä, juhlitaan omia ja joskus toistenkin onnistumisia ja manataan epäonnistumisia.

Ikävällä tavalla kilpailuhenkistä on kun yritetään pilata toisen peli. Mutta en mä kyllä sitä ole Suomen frisbeeskenessä nähnyt.

Ainut jossakin määrin negatiivinen puoli kärkipäässä pelatessa on se, että moni pelaaja ottaa epäonnistumiset turhan raskaasti ja käytös menee välillä riehumiseksi. Ja ehkä sen, että siitä vinoillaan vähän liikaa kun heittää kuksilla mettän läpi. Sen tietää kyllä kaikki että kiukkuamalla ei peli parane. Ohan se nähty Jynkänkin kohdalla, että silloin ku pysyy tunteet positiivisen puolella niin tulokset on ihan eri maailmasta =D

Ja siis totta kai jokainen urheilija haluaa voittaa ja siihen automaattisesti kuuluu se että muiden pitää hävitä. Mutta kyllä mä ainakin paljon mieluummin voitan niin että pelaan itte vielä paremmin kuin toinen, kuin että toinen pelaisi vielä huonommin kuin mä.

Mut myönnetään että kun pelasi ekoja kisoja amatööreissä pyrypooleissa niin olihan siellä yleensä tosi leppoisaa eikä kenelläkään paljon huolet painaneet, eikä tuloksia kukaan miettinyt. Avoimessa se on selvästi enemmän tulosorientoitunutta, mutta silti ainakin mulla on kisoissa ollut melkein aina kivaa.

[jauza]

Hyvä Harri!

[HAH]

"Itseasiassa koko viikonvaiheessa en kohdannut ollut sellaista turhaa nokittelua ja kilpailuhenkisyyttä, joka on rasittava osa suomalaista kulttuuria"

Kilpailuissa kilpailuhenkisyys on rasittavaa?

Hyvä nosto Jyri. Avaan vähän mitä itse ajattelen, ja miltä pohjalta tuo kommenttini nousi.

Meillä on mahdollisesti erilainen näkemys siitä, mitä kilpailuhenkisyys tarkoittaa. Ajattelen itse, että sen voi jakaa positiiviseen ja negatiiviseen puoleen. Pitäydytään frisbeegolf-kontekstissa:

Positiivinen kilpailuhenkisyys:

- Tehdään kaikki (positiivinen) mitä voidaan asetettujen tavoitteiden eteen. Taistellaan!
- Ollaan tosissaan.
- Nautitaan kilpailemisesta.
- Arvostetaan voittamista.

Negatiivinen kilpailuhenkisyys:

- Pyritään vaikuttamaan toisten tekemisiin ei-pelillisin keinoin, jotta pärjäisi itse paremmin.
- Raivotaan omia epäonnistumisia niin kovin, että se vaikuttaa muiden peliin.
- Ei kunnioiteta kanssakilpailijoita ja anneta arvoa heidän suorituksille.
- Mollataan toisten epäonnistumisia ja tuuritellaan onnistumisia.
- Ei hyväksytä tappiota. Selitellään omaa epäonnistumista tai muiden onnistumista omaksi eduksi.
- Annetaan voitolle ja häviölle arvoja, joita niillä ei ole (Voitto tekee henkilön paremmaksi ihmiseksi ja häviö huonommaksi).
- Ihmissuhteet uhrataan voittamiselle (muut nähdään "vihollisina", jos nämä suoriutuvat itseä paremmin)
- Toivotaan toisille epäonnistumia, että pärjäisi itse paremmin.

Tässä muutamia ihan yleisiä pointteja, jotka tulivat mieleen (paljon samoja kuin Tapanilla näköjään). En siis näe kilpailemista ja voittamisen tavoittelua negatiivisesti. Kyse on siitä, miten asia toteutetaan.

Mun mielestä se on ihan parasta kun kärkikortissa kaikki kilpailee voitosta ja keskittyy omaan peliin täysin.

Tähän lauseeseen yhdyn täysin. Tuo on sitä positiivista kilpailuhenkisyyttä. Asetan painopisteen sanoihin: Keskittyy omaan peliin täysin. Frisbeegolf on yksilölaji. Nate Dossin ajatuksin: Jokainen tekee oman parhaansa ja lopuksi katsotaan mihin se riittää (suhteessa muihin). Aina silloin tällöin käy niin, että kun se oma tekeminen ei riitä, jotkut aloittavat käytöskikkailun tai henkisen pelin, jolla pyritään parantamaan omia asemia vaikuttamalla negatiivisesti muiden peliin. Tämä voi tapahtua tietoisesti tai niin, ettei sitä edes itse huomaa. Kilpailut tulisi mielestäni ratkaista kiekkoa heittämällä, eikä millään ylimääräisillä kikkailuilla.

Todettakoon, että Jynkkä ei käynyt edes mielessäni kirjoittaessani tuota raporttia. Ajattelin suomalaista kulttuuria ja käyttäytymismalleja ihan yleisesti. Tasmanian kisassa en huomannut voittamiseen liittyviä jännitteitä ja näiden purkautumista kilpakumppaneiden kesken koko viikonlopun aikana ja siksi kommentoin asiaa. Yllätyin positiivisesta fiiliksestä hiukan, sillä paikallisen seuran peleissä ollaan välillä ihan samanlaisia kuin Suomessakin. Suuta piestään oikein huolella. Huonoille heitoille nauretaan ja henkilökohtaisuuksiin mennään. Ausseissa asuvat jenkit vaikuttaisivat olevan kaikkein tässä kaikkein rujoimpia.

Entäpä minä itse. Yritän keskittyä omaan peliin ja olla vähintäänkin siedettävää peliseuraa. Silti välillä, kun menee huonosti, alan ruikuttamaan ja selittelemään... Tiedän, että sellaisella ei pitäisi rasittaa muita kisakierroksen aikana, vaan säästää purkaantuminen kierroksen jälkeisiin hetkiin. Kasvun paikka.

[GARFFi]

Hyvä Harri! Otit kylä oikeen asian kunnolla korvan takaa ja aika palijon pointteja ja jupinaa saat aikaseks. Myönnän myös tuon saman, että alkaa kiehuminen ja ruikutus, jos heitto lähtee vähän sektorista sivuun - siittä pitäs päästä kyllä eroon.

[jyrmy]

Joo emmä sitä mitenkää itteeni kohdistanu sun kommenttia. Siksi nostin kun tässä on ollut puhetta tosta kiukuttelusta ja raivoamisesta kisoissa. Mä en ymmärrä sitä että miten toisen kiukuttele vaikuttaa omaan peliin negatiivisesti? Mä saan siitä hyvät naurut ja samalla kilpakumppani tuhoaa oman pelinsä ihan itse.Toki kaikki on erilaisia ihmisiä mut  nykyään kaikki tietää ketkä on niitä temperamenttisiä jätkiä joilla saattaa välillä mennä vähän yli niin osaa varautua siihen Sillon Vampulassa piti kyllä pyydellä anteeks kiessin jälkeen mun käytöstä mut siitä tappiosta en tuu pääsee ikinä yli. Nään vieläkin painajaisia siitä kun eka pdga voitto jää heiton päähän ja Heikkanen vie potin

[HAH]

Joo emmä sitä mitenkää itteeni kohdistanu sun kommenttia. Siksi nostin kun tässä on ollut puhetta tosta kiukuttelusta ja raivoamisesta kisoissa. Mä en ymmärrä sitä että miten toisen kiukuttele vaikuttaa omaan peliin negatiivisesti? Mä saan siitä hyvät naurut ja samalla kilpakumppani tuhoaa oman pelinsä ihan itse.Toki kaikki on erilaisia ihmisiä mut  nykyään kaikki tietää ketkä on niitä temperamenttisiä jätkiä joilla saattaa välillä mennä vähän yli niin osaa varautua siihen

Hyvä aihe keskustella tosiaan. Aika iso osa ihmisistä myötäelää toisten tunteita tavalla tai toisella. Purkautumisista tulee sellainen hämärä olo, että pitäisikö tuohon nyt reagoida jotenkin vai antaa olla. Joissakin ihmisissä raivonpurkaukset saattavat herättää ties mitä tunteita ja niitä on mahdoton välttää. Kun tuntee ihmisen, on helpompi reagoida toisen purkauksiin, mutta vieraitten tyyppien räjähtely on joskus erittäinkin hämmentävää. Siitäkin huolimatta, että se ei pilaisi omaa peliä mitenkään.

Sillon Vampulassa piti kyllä pyydellä anteeks kiessin jälkeen mun käytöstä mut siitä tappiosta en tuu pääsee ikinä yli. Nään vieläkin painajaisia siitä kun eka pdga voitto jää heiton päähän ja Heikkanen vie potin

Hahaha. Kyllä sä sen voiton vielä saat ja tämä painajainen jää unholaan. Se anteekspyyntö oli kyllä komia ele ja jäi mieleen.

[Doggeri]

Joo emmä sitä mitenkää itteeni kohdistanu sun kommenttia. Siksi nostin kun tässä on ollut puhetta tosta kiukuttelusta ja raivoamisesta kisoissa. Mä en ymmärrä sitä että miten toisen kiukuttele vaikuttaa omaan peliin negatiivisesti? Mä saan siitä hyvät naurut ja samalla kilpakumppani tuhoaa oman pelinsä ihan itse.Toki kaikki on erilaisia ihmisiä mut  nykyään kaikki tietää ketkä on niitä temperamenttisiä jätkiä joilla saattaa välillä mennä vähän yli niin osaa varautua siihen Sillon Vampulassa piti kyllä pyydellä anteeks kiessin jälkeen mun käytöstä mut siitä tappiosta en tuu pääsee ikinä yli. Nään vieläkin painajaisia siitä kun eka pdga voitto jää heiton päähän ja Heikkanen vie potin

Täähän on paremmin nähtävissä joukkuelajeissa esim. jääkiekossa. Toinen joukkue pelaa hitaasti ja passiivisesti, niin usein sen toisenkin tempo tippuu siinä samalla ja sitten kuuluu se tunnettu kommentti "pitää pelata omaa peliä"

[MarkoJ]

On myös paljon erinlaisia tapoja käsitellä onnistumista/epäonnistumista. Toiselle se saattaa olla hyvä purkaa heti epäonnistumisen hetkellä turhautuminen ja potkia bägiä, kun taas toiselle se tuottaa lisää vaikeuksia. Muiden pelaajien lajissa kuin lajissa pitää hyväksyä erinlaiset tavat käsitellä turhautumista, kunhan se ei kohdistu tai häiritse toisen pelaajan suoritusta. Sitä ei voi kuitenkaan laskea toisen pelaajan pelin häiritsemiseksi, jos pelaaja oman suorituksen jälkeen sadattelee omaa peliään, kunhan ymmärtää antaa toiselle pelaajalle pelirauhan tämän tehdessä omaa suoritustaan. Esim. jos Jarkko Nieminen viskoo mailaansa huonon lyönnin jälkeen atp turnauksessa Rafael Nadalia vastaan, niin ei Nadal voi Niemistä syyttää jos sen oma peli sekoaa ja häviää pelin. Niin kauan kun ihmiset pelaa, niin on ihmisten tunteenpurkaukset osa kaikkia urheilulajeja.

Ps: oli pakko osallistua keskusteluun, koska on hieno keskustelun aihe tähän lajiin.

[izos]

Tämä on mielenkiintoinen keskustelun aihe tosiaan Itsehän nostan kyllä harrille hattua kun noin hyvin suhtautuu itsellä menee aina fiilis vähän peliin jos joku rupeaa kiukkuamaan ja sadattelemaan "että ei tästä enään mitään tuu" Kun kerran kiekko lipsahtaa vähän. Itse elän jotenkin ehkä myötähäpeää ja itseltäni menee kans peli into täysin. Pitäisi varmaan vaan keskittyä siihen peliin ja antaa tosiaan kaikkien kiukkua omat asiansa ja olla välittämättä. Kokemuksen kautta sekin varmaan tulee että ei niin välitä toisten kiukuttelusta vai onko näin? Itse olen vasta tämän vuoden puolella ekat kisani kisaillut ja niitä taitaa olla nyt 6-7 plakkarissa ja lisää tulee kokoajan kisoja pelattua.