Se on nyt sellainen homma, että motivaatio on aivan kadoksissa. Kävin Vampulassa tökkimässä yhden rundin tulokseen 60, yhdellä birdiellä. Kiinnosti ihan sikana.
Seuraavalla rundilla alkoi sataa kunnolla ja kiinnosti vielä enemmän. Heitin yhden foren ja runts. Ei siinä mitään, tiesin jo etukäteen, että forea ei kantsi käyttää, jos aikoo selvitä terveenä viikonlopusta. Sen verran kipeetä on tehnyt viime aikoina. Sen pommiforen jälkeen ei pystynyt enää edes neppaamaan forelähäriä hiljaa. Muutama bäkkärikin alkoi vihloa. Satoi vielä kovempaa ja huomasin heittäväni bägi selässä... se oli sitten siinä se kisa. Vampulassa kantsii heittää forea paljon, jos vähänkään osaa. Mielestäni osaan. Tuntui todella hönöltä pelata sitä rataa ilman forea, jota muutenkin käytän paljon. No, hiihtomajalla oli ihan kivaa hengailla kun muut pelasin kaatosateessa.
Mutta se motivaatio. Voi että, kun ei yhtään jaksa pelata. Sitä menee kisoihin ja toteaa, että tää ei tunnu missään. Ihan sama, mitä tulee, päähän ottaa eikä onnistumisistakaan jaksa iloita. Koeta siinä sitten pärjätä. Jotenkin usko tähän hommaan on tänä vuonna mennyt ihan nollaan. Yli kymmenen vuotta, kohta 13, hakattu päätä seinään ja taso on tämä. Ei paljon nappaa.
Mä todella toivon, että ymmärrän pitää ensi vuonna kiekot kaapissa ja itseni irti kentiltä. Jos vuoden tekisi jotain muuta ja etsisi iloa vaikka matkailusta tai jostain hauskasta ja kehittävästä harrastuksesta. Rahaakin jäisi johonkin kivaan, kun ei tarvitse maksaa kisamaksuja, matkoja ja majoituksia. Tai kiekkoja.
Enkä ole viime vuosina saanut juuri mitään palkintorahojakaan, jotka kuitenkin joskus kattoivat mukavasti ainakin ne bensakulut lähes joka kerta. Kaukana ovat ne ajat, kun taisteli rahoille pääsystä. Nykyään taistelee, että jaksaa pelata loppuun asti.
Noh, on tässä oltu friban kanssa tekemisissä SFL:n hallituksessakin ja kaikkea. Neljä vuotta sitäkin on tehty, ja monesta asiasta on väännetty ja ehkä jotain hyvääkin saatu aikaan. Ne hommat ainakin jäävät ensi vuonna pois. On sekin mukava irtiotto ja saa vähän etäisyyttä lajiin, koska hallitushommissa jos on, niin laji on joka päiväisellä asialistalla mukana. Esimerkiksi minulla on frisbeeliiton foorumilla yli 2500 viestiä, joista reipas enemmistö hallituksen sisäisellä palstalla.
Koska pelaajana omat meriittini ovat jääneet vähäisiksi, niin etsin jotain saavutuksia liittojyrähistoriastani. Löytyi yksi yksi hyvä avaus, josta olen oikeasti ylpeä, vaikka silloin se herättikin jonkin verran vastustusta. Ja kuulinpa leikkimielisesti kerran, että "se, jonka idea tämä oli pitäisi hakata". Jaa-a, onkohan moni vielä sillä kannalla.
No:
14. tammikuuta 2009 kirjoitin Hallituksen sisäiselle foorumille pitkän viestin, joka avasi uuden keskustelun, ja joka alkaa näin:
"Nykyinen SM-tour -malli on mielestäni tulossa tiensä päähän.
Ratkaisu?
Yksi suuri 4-päiväinen massatapahtuma, jossa ratkaistaan SM-tittelit. Kisapaikkana olisi vähintään kaksi rataa tarjoava kunta, järjestäjänä paikallinen seura."
Keskustelujen jälkeen päädyttiin muuttamaan vuodesta 1998 asti ollutta 4-6:n SM-osakilpailun mallia vuodelle 2010. Tänä vuonna, kun katselin SM-kisojen avoimen sarjan ykkösryhmän peliä ja sitä yleisöletkaa ja jännitystä sanoin eräälle hallituksen jäsenelle: "siis ihanko tosissaan me edes keskusteltiin siitä, että kannattaako tähän yhden SM-turnauksen malliin siirtyä".
Että sellainen, vähän ontto fiilis koko tämän lajin suhteen nyt on. Pelaaminen on ollut joskus todella kivaa, mutta eihän tämä tarjoa kuin pettymyksiä nykyisellään. Parigolfin SM-kisa sytyttää kyllä vielä, koska siinä pelataan kaverille ja se on formaattina hirmu hauska tapahtuma.
Se saattaa jäädä viimeiseksi golfkisaksi nyt pitkään aikaan. Ainakin pelaajana.
