Henkan Hajatelmat

[Henruso]

Frisbeepoint Tourin Nummelan osakilpailu takana. HUH-HUH MIKÄ TOINEN KIESSI! Aina puhutaan siitä kuuluisasta "täydellisestä" kierroksesta. Noh, itselläni oli ainakin tuo 2. kierros jo kohtuu lähellä sitä. Tottakai sitä aina voi parantaa niin kuin Juka K. sanoo, sehän on selvä, mutta eipähän ainakaan itselläni jäänyt tuolta toiselta kiessiltä oikeastaan yhtään selkeätä heittoa hampaankoloon, lukuun ottamatta yhtä suoraan hongistoon lähtenyttä heittoa väylällä 14., josta sitten lopputuloksena kierroksen ainoa bogey. Nummelanharjun enkka parani joka tapauksessa nyt kerralla peräti VIISI heittoa ja uudet komiat (?) lukemat ovat nyt 54 heittoa (kolme alle)!

Edellisviikonloppuna kierrosrating-enkka parani 918 --> 930. Noh, tänään sitten parannettiin sitä kertaheitolla vielä 930 --> 967! Jotenkin on sellainen kutina ettei tuo maksimi rating-tulos tuosta enää ihan vähään aikaan parane. Kauden alussa asetin yhdeksi tavoitteeksi: "Paras kierros-rating: 918 --> 940 - 950". Eipähän tarvitse enää tuon toteutumista spekuloida...

Ensimmäisen kierroksen tulos oli myös ihan ok 59, joten päädyttiin kokonaistulokseen 113 mikä oikeutti jaettuun 4. sijaan = olen hyvin tyytyväinen tuohon kokonaistulokseenkin.

Pistetään hieman myöhemmin tarkempaa väyläkohtaista ja taktis-teknistä -raporttia kun jaksetaan.

PS. Sää oli myös MITÄ MAHTAVIN! Isot kiitokset järjestäjille tästä! Ja kiitos nuhaiselle-Juhalle taas kyydeistä!

[Henruso]

Ja nyt vähän tarkempi väyläkohtainen raportti/analyysi tuosta Amatööritourin Nummelanharjun osakilpailusta. Pelasin siis kaksi kierrosta tuloksella 59 (2 yli, rating: 908) + 54 (3 alle, rating: 967) = 113. Tämä oikeutti alemman sarjan jaettuun 4. tilaan.

1. kierros:

- 6. Aloitimme pitkältä par 4 väylältä nro. 6. Avaus suoraan vasemmalla olevaan puurivistöön. Toisella onnistunut upsi Wraithilla keskellä olevan puusaarekkeen yli. Kolmannella sitten aivan kamala lähestyminen alaspäin suoraan kuopan toisella puolella olevaan mäkeen. Edes 15 metrin onnekkaat skipit koria kohti eivät pelastaneet, vaan pitkä putti ohi ja bogey korttiin. Toisaalta vitonen on meikäläisellä ollut usein aika perus tällä 6. väylällä, joten ei edes tuntunut kunnolla bogeylta.
- 7. Väylällä kova tuuli. Tiipaikalla tuuli vastaan, mutta alempana tuuli kuitenkin tappoi Buzzin alas n. 20 metriä ennen koria. Solidi lähestyminen ja par.
- 8. Viimevuosien tapaan lähdettiin hakemaan isolla hyssellä. Kiekko korin vasemmalla puolella olevaan metsään. Jää kuitenkin selvä puttipaikka puiden välistä, mutta 7 metrinen korin ali ja par.

- 9. Avaus forella, joka kääntää liian aikaisin ja kiekko ikävään paikkaan oikealle mäen alapuolelle. Hyvin epämukavasta asennosta onnistunut rysty korin alle ja par.
- 10. Viime aikojen selkeä tekniikan parantuminen ja siitä seuranneet lisämetrit tuottivat tulosta. Onnistunut avaus n. 85% tehoilla pidemmälle kuin koskaan aiemmin ja lähes keskelle väylää. Dessu lähti TÄSMÄLLEEN niin kuin halusinkin pienessä antsassa suoraan kivikasan päälle. En itse nähnyt aluksi kuinka pitkälle kiekko lopulta meni ja kun heittoja katselemassa ollut kaveri sanoi että "täydellinen avaus", niin rupesin jo elättelemään toiveita että olisi ollut lähes korin tasalla ja olisin päässyt kokeilemaan eagle-puttia. Noh, olihan se sitten lopulta "jopa" 35-40 metrin päässä korista väylällä ja tästä varma birkku korttiin. Yhdellä meidän poolilaisella karkasi tällä väylällä lähestyminen hieman vasemmalle, jossa seuraavan poolin kaveri (ilmeisestikin foorumikirjoituksista päätellen Mikko Setälä) asteli. Hyvässä paikassa olleena ja maagisella pelisilmällä varustettuna huomasin VÄLITTÖMÄSTI heiton lähdettyä, että nyt menee muuten lähelle. Huusin ensin itse fore ja sitten toinenkin poolikaveri tajusi huutaa fore, mutta kaveri ei kääntynyt katsomaan/suojannut päätänsä. Noh, suora osumahan siitä tuli kaverille selkään. Onneksi oli aika pehmonen heitto. Toisaalta taas, olen aina sanonut että ainoa asia mikä tästä lajista oikeastaan selkeästi puuttuu on kunnon kontakti, joten niin kauan kun ei kenellekään pysyviä vaurioita tule, niin itseäni eivät ainakaan pienet haaverit lajissa liiemmin häiritse.
- 11. Siitä lähtien kun opin heittämään edes joten kuten, niin tämä väylä on ollut Harjulla oikea kunnon kompastinkivi. Heti kun alkoi saamaan heittoon lisää mittaa, niin ei jotenkin enää ole osannut heittää tätä väylää / ei ole löytynyt sopivaa keikkoa. Nyt ei kuitenkaan näistä ongelmista tietoakaan, vaan tiippari hienoisessa antsassa suoraan metriin korista ja birkku korttiin.

- 12. Surkea avaus suoraan ekoihin puihin, mutta onnekkaasti kiekko jäi kuitenkin puuaukon kohdalle keskelle väylää (seuraavaksi vuorossa ollut kaveri napautti muuten oman kiekkonsa täsmälleen samalla tavalla samaan paikkaan, ei tainnut ottaa meikäläisen heitosta opikseen). Tästä sitten heikko, mutta edelleenkin onnekas lähestyminen P2:lla 20 senttiä OB rajan sisäpuolelle kivikasan viereen. Olisi pitänyt ottaa se uudempi/vakaampi P2 tähän heittoon, kun aukealla kuitenkin tuuli jonkun verran. Sain kuin sainkin sitten OB-rajalta kuitenkin n. 8 metrisen putin säkkiin, par korttiin ja kiitin koria/väylää lempeydestä napauttamalla kahdesti korin pantaa.
- 13. Eipä vain olisi pitänyt napauttaa sitä pantaa. Seuraavan väylän avaus olikin sitten täysi katastrofi: 20 metrin päähän puuhun ja siitä pelottavan näköiseen liitoon suoraan kivikasaa kohti. Noh, kiekko kuitenkin pysähtyi "onnekkaasti" oksiin juuri ennen kasaa, mutta jäi toisaalta aivan kamalaan paikkaan. Toisella sitten heitto suoraan kirjaimellisesti 20 sentin päässä olleeseen oksaan, jote päästiin etenemään sellaiset 2-3 metriä. Nyt löytyikin jo vaikea, kapea S-kurvilinja korille, mutta tämän napautin sitten suoraan väylän vasemmalla puolella oleviin puihin. Edelleen jatkettiin vaikeasta paikasta, mutta sain kuitenkin pelastettua tuplabogeyn korttiin heittämällä täydellisen jyrkän hysselähestymisen suoraan korin alle. Hieno heitto, mutta olin väylän kokonaissuorituksesta niin pöllämistynyt että tein vielä lopuksi varoituksen arvoisen virheen. Juuri tämän takia ei saisi koskaan mennä aivot tilttiin, koska siitä herkästi seuraa myös kaikenlaista muuta säätämistä. Noh, fiilis oli kuitenkin hienon lähestymisen jälkeen ihan ok seuraavalle väylälle siirryttäessä. Muut pelikaverit avasivat tämän väylän niin mallikkaasti että tipuin kertalaakista poolin jaetulta kärkipaikalta kolmen heiton päähän parhaasta.
- 14. Foreavaus tulilinnulla hieman liian kovaa ja kiekko päätyi lopulta aivan kurvin perälle. Vaikeasta asennosta onnistunut fore-lähestyminen reilun 20 metrin päähän korista ja varma par.

- 15. Yritin "pommittaa" tiipparilla korin etupuolelle syvälle hiekkaan, mutta heitto oli liian pelokas ja liian eteen, joten se nousi ja karkasi n. 12 metrin päähän korista. Oksan alta hieman epätoivoinen putti korin alle ja bogey. Tämä uusi korin paikka on kyllä kieltämättä huomattavasti vaikeampi jopa hieman pidemmällekin pelaajalle (= voi hieman kurottaa) pelata.
- 16. Tällä väylällä olen tottunut olemaan lähes poikkeuksetta oikealla mäessä/pusikossa, koska yritän aina heittää toisen kummun päälle ja alivakaat kiekot yleensä aina kippaavat. Noh, nyt heitin sitten TL:llä todella "pupusti" ja kiekko feidasi kummun päälle vasemmalle. Pelkäsin että olin liian syvällä vasemmalla, mutta kiekko oli kuin olikin lopulta jäänyt juuri paraatipaikalle väylän vasempaan laitaan. Tuumin että tämä väylä pitänee alkaa tästedes aina seiftaamaan heti ekalle kummulle vasempaan reunaan. Tästä sitten taas vaihteeksi kamala jatko suoraan metrin päähän Penttalan punaisesta Audista (Arin onni että ei ollut enää yhtään kamalampi heitto). Tästä sitten jonkunmoinen neppi puiden välistä lähelle koria ja par.
- 17. Koko pooli avaa mallikkaasti hysset suoraan koria kohden. Itsellä kaikkein isoin lentorata ja ajattelin että taisi mennä vähän pitkäksi. Noh, kaikki olivat kuin olivatkin lopulta putilla, itse kauimpana n. 8-9 metrissä. Saan kuin saankin siitä säkkiin. Ja kuinka ollakaan, niin saavat kaikki muutkin siihen perään! STARFRAME, mageeta! =) En ole itse tainnut koskaan olla omakohtaisesti vielä ennen todistamassa tätä hienoa tapahtumaa.

- 18. Avaus sidukalla suoraan edessä siintävään metikköön. Tästä kuitenkin onnistunut lähestyminen korin alle ja par. Huonoimman avauksen tehnyt poolikaveri joutui jatkamaan heti oikealla korin edessä olevasta metiköstä. Noh, tämäpähän ei ollut kaverille mikään ongelma, vaan tämä päätti sitten säkittää kiekon jostain 50-70 metristä parimetrisellä hienolla fore-skipillä! Mumistiin siinä toisen tyypin kanssa heiton lähdettyä kädestä että "jees... ...hyvältä näyttää... ...skippaa nyt... ...SKIPPIIIII!!!" Näiden kahden väylän jälkeen oli kyllä koko ryhmällä kohtuu mahtava fiilis, vaikka johtava kaveri tekikin tässä bogeyn tai tuplan.
- 1. Karmea avaus suoraan 15 metriä pitkäksi jyrkkään EPÄSTABIILIIN alamäkeen. Alhaalta hyvä yritys, mutta bogey kuitenkin korttiin. Muut poolilaiset taisivat kukin ottaa parin (?). Mielessäni hieman kirosin sitä että molemmilla par 2 väyliltä bogeyt...
- 2. Mieleeni palasi viimevuoden vastaavassa kilpailussa tokalla kiekalla samaisella väylällä tekemäni holari. Pitihän sitä tietty mainita kavereille asiasta ja mainostaa vielä että "tätä väylää varten mä otin tän saman kiekonkin mukaan". Ja p*skat. Kyllä toi sama TL pysyy todennäköisesti mun kisabägissä niin kauan kunnes lopulta häviää. Noh, arvasinhan siinä miten sitä kävi noiden puheiden jälkeen: kiekko suoraan ennen kurvia vasemmalla oleviin oksiin. Seifti kolmonen tästä puun takaa kuitenkin korttiin. Alkaakohan se Makkonen oppia vähitellen tuon maagisen kuuluisan "seifti"-heitonkin, kun tuli varmaan jo toistamiseen tänään käytettyä sitä...(?)

3. Kolmosen odotuspaikalla odottikin sitten vielä kaksi ryhmää ennen meitä väylälle pääsyä. Pitihän se arvata mitä 20 minuutin jäähdyttelystä seurasi: Kohtalainen annukkaheitto pysähtyi kaikkein korkeimpaan puuhun ja jäi väylän vasempaan reunaan, tästä "ei hyva, ei baha, vaan jodain sild valild" -lähestyminen korin vasemmalla puolella olevaan "bunkkeriin, josta sitten kolmen putin puttiralli ja k*rpä ottaan! Toinen kaveri, joka oli ollut avauksen jälkeen keskellä väylää toisti sitten identtisen puttirallin perässä (näitä ralleja ei siis oltu erityisemmin meidän poolissa aiemmin vielä nähty). kaksi muuta kaveria puolestaan avasivat ihan päin honkia. Lopputuloksena KAIKILLE vitoset eli bogeyt korttiin "helpohkolla" par nelosella. Manailin siinä sitten jo järjestäjien puolesta olleelle tutkamiehellekin että "Toivottavasti muissa pooleissakin on puttien taso ollut tuommoisen odottelun jälkeen samaa luokkaa..." Noh, vaikkei nyt mitään erityisen vahvoja sanoja tullutkaan käytettyä, niin joka tapauksessa asiatonta käytöstä. Ei ole missään nimessä millään muotoa järkkäreiden vika että rata tukkeutuu pitkien/vaikeiden/jne. väylien kohdalla. Omasta mielestäni tuo harjun kolmonen on kuitenkin yksi radan "helmi" väylistä, koska siinä pystyy pelaaja itse tosiaankin päättämään pelaako "upporikasta (= lähtee kunnianhimoisesti isolla antsalla hakemaan sitä kuuluisaa eagelia) vai rutiköyhää (= seiftaa joko forella tai vaihtoehtoisesti putterilla tms. kiekolla kurvin taakse keskelle väylää).
4. Edellisestä "epäoikeudesta" suivaantuneena nakkasin sitten TL:n jonnekin kymppiin, josta sitten komea putti suoraan keskelle säkkiin ja birkku korttiin. Koin tuon putin menemisen sisään enemmän kuin oikeudenmukaiseksi. Kysymys kuuluukin että jos olisin napannut edelliseltä väylältä birkun tai parin, niin olisnko enää silloin saanut tuota säkkiin (?). Itse kun satun olemaan kovin taikauskoinen (ainakin teekkariksi) ja minulla on vahva usko oikeuden tapahtumiseen ja karmaan. Mitenköhän tuon tunteen saisi simuloitua / uskoteltua itselleen niihinkin tilanteisiin kun sitä pitkää säkitystä EI ole ansainnut...?
5. Viimeinen väylä ja päätän avaa Wraithilla forella. Sain huomata saman asian kuin 14. väylälläkin että kyllä siihen foreenkin on vain tullut lisää potkua ja vakaa Wraithini jatkoi matkaansa "kauniilla" lentoradalla suoraan eteenpäin pitkälle kurvin ohi. Ts. huomasin että huomattavasti kevyempi heittokin riittäisi jo nykyään saadakseni kiekon feidaamaan kurvissa ja skippimään mahd. pitkälle. Tiukasta paikasta hieno putterihysse kupille ja par korttiin.

Fiilis oli ensimmäisen kierroksen jälkeen kokonaisuudessaan aika "medium". Paremminkin olisi voinut mennä, mutta toisaalta myös ehdottomasti huonomminkin. Varsinkin kun otti huomioon, että kyseessä oli ensimmäinen kiessi Harjulla tänä kautena. Tuli myös hyvä fiilis huomata että selkeästikin eteenpäin on menty. Tämän tiesi siitä, että kiessi tuntui kaiken kaikkiaankin "vain" ok-suoritukselta, mutta rataenkka harkkakiessillä meikäläisellä kuitenkin oli juurikin samainen 59 minkä tein nyt. Viime vuonna tehty Harjun kisaenkka parani jo kahdella heitolla ja viime vuonna tuo kierros kuitenkin sisälsi myös yhden holarin.

[Henruso]

Kierrosten välissä tuli käytyä hieman reenailemassa väylillä 1., 2., 4., 6., 7., 8. ja 9. Tällä sain hieman lisää tatsia peliin ja uusia ajatuksia muutamien väylien avauksiin liittyen. Jälkikäteen tämä osoittautui tärkeäksi valttikortiksi seuraavan kierroksen birkkuja kerätessä.

Ja sitten 2. kierros:

- 6. Jälleen päästiin aloittamaan kierros 6. väylältä (tämä selkeästikin enteili jo jotakin merkittävää - tässä vaiheessa tosin oli vielä epäselvää oliko tämä hyvä vai huono merkki). Edellä oleva kaveri (joka oli tuttu jo 1. kierroksen poolista) tempaisi avauksensa oikealla olevien puiden läpi lähelle puiden takana olevaa lenkkipolkua. Tähän tietty tokaisin että "joskus on tullut harkittua että ihan tarkoituksella heittäisin tuolta lenkkipolun kautta, yksi neppi siihen tiellä ja sitten maksimi draivi tietä pitkin". Noh, niin kuin arvata saattaa, niin sitä saatiin mitä tilattiinkin. Oma avaus karkasi suoraan oikealla ja pomppasi puun kautta tuolle tielle. Noh, itse olin onnekkaampi kuin kaveri. Oma kiekko makasi keskellä tietä, kun taas kaverin lätty oli jäänyt pari metriä vajaaksi ilkeästi puiden väliin. Kaveri kuitenkin nakkasi tästä mahtavan rollerin läpi kaikkien puiden jonnekin yli 50 metrin päähän. Itse paiskasin matalan pillisuoran +100 metrin maksimi draivin tietä pitkin, ja kuinka ollakaan päädyin tällä suoraan korin tasalle, joskin hieman puiden taakse. Vaikea puttiyritys ohi ja hieman harvinaisemmalla tavalla tehty par.
- 7. Jyrkällä alamäkiväylällä tuuli edelleen ja päätin kierrosten välissä tekemäni reeniavausten perusteella heittää väylä jyrällä kiekolla forella (reenatessa mm. kaikki Buzzz heitot olivat kuolleet pyörivän tuulen mukana). Noh, tietysti tämä jyräkin hieman kippasi vasemmalla olleeseen metsään ja osui oksiin. Seuraavaksi helpohko +20 metrin lähestyminen puiden välistä aivan liian varovaisesti ja lopputuloksena jäi täysin turha n. 6 metrin stressiputti jäljelle. Onneksi sain kuitenkin pidettyä pään kasassa ja upotettua putin (tämä oli erityisen vaikea tilanne henkisesti, koska minulla oli kierrosten välissä puttia reenatessa hieman yllättäen puttitatsi mennyt selkeästikin huonompaan suuntaan). En voi liikaa painottaa sitä kuinka tärkeätä oli että tuo yksittäinen putti meni sisään. Veikkaanpa että mikäli tuo olisi mennyt näin heti alkuun ohi, niin siihen olisi saattanut kaatua lähes koko loppu kierros. Niin turha moga nimittäin olisi ollut kyseessä.
- 8. Treeniheittojen perusteella päätin kokeilla hieman jopa rohkeasti avata lähes pillisuoralla heitolla putterilla. Tämä maksoi lopulta riskin, koska kiekko leijaili kaunista linjaa pitkin vajaaseen viiteen metriin korista. Tästä putti sisään ja pirkko. On mahtava tunne huomata kuinka nyt pystyy heittämään tämmöisiä väyliä jo putterilla, jotka käytännössä viime kesänä olivat lähes mahdottoman pitkiä putterille. Tuolloin kun yritin heittää tätä väylää putterilla, niin kiekko kippasi lähes järjestään 9. väylän tiipaikalle. On mielenkiintoista nähdä nyt tulevina kuukausina että kuinka pitkälle tuota putteriheittoa todellisuudessa pystyykään venyttämään.

- 9. Tällä kertaa yritin avata rystyllä Buzzilla. Kiekko päätyi ylämäen reunaan reilun 10 metrin päähän korista, hieman puun taakse. Tästä erinomainen yritys haaralta ja kiekko pomppasi alraudan päältä ohi. Varma par.
- 10. Edelleen pyöri mielessä 1. kierroksen varsin onnistunut avaus tällä 10. väylällä. Tuolloin olin avauksella 35-40 metriä korista kun heitoin about 85% tehoilla. Kova houkutus kävi milessä yrittää 100% tehoilla ja katsoa josko kiekko voisi jaksaa jo tämän hetkisellä maksimi-heitolla korille asti. Noh, onneksi pidin vähäisen järjen päässäni ja päätin nakata menemään 90% tehoilla, taas pienessä antsassa. Tällä kertaa kiekko otti linjan hieman kauempaa oikealta (suurempi nopeus kun kääntää kiekkoa enemmän oikealle) ja päätyi lopulta aivan keskelle väylää, vieläkin aiempaa lähemmäksi n. 25 metriin. Eagle-mahdollisuus alkaa siintää silmissäni. Näitä n. 25 m heittoja kun on nimenomaan tullut reenailtua tuolla takapihalla. Noh, ei muuta kuin säkkiä yrittämään. Ja hyvä se yritys olikin kun kiekko pomppasi alaraudan yläreunasta ohi korin. Harmin paikka, mutta ei auta muuta kuin pistää pirkkuputti säkkiin. Jääköön se ensimmäinen eagle vielä odottamaan toista aikaa ja paikkaa. Joka tapauksessa ollaan kaksi alle parin tuloksessa.
- 11. Heikko avaus suoraan oikealla olevien puiden kautta lähelle 10. väylän reunaa. Onneksi jäljelle jäi vielä vaikeahko kämmenneppi-väylä, jonka kautta kiekko lopulta tiensä myös perille löysi. Par korttiin.

- 12. Vieläkin avaus hieman kateissa tällä väylällä. Tällä kertaa väylädraiveri käteen Buzzzin sijaan ja liian nopeasta kiekosta johtuva liian varovainen avaus 20 metriä lyhyeksi. Semi-seifti lähestyminen ja par.
- 13. Edelliskierroksen katastrofiavaus (osuma oikalla olevaan puuhun, josta kiekko kivikasan viereen puiden sekaan) painoi edelleen takaraivossa. Toistin itselleni mantraa "älä toista edelliskerran virhettä" ennen heittämistä. Yllätys-yllätys: samaan puuhunhan se kalahti, MUTTA tällä kertaa kävi jäätävä säkä (positiivisella tavalla) ja kiekko pomppasi puusta suoraan korin suuntaan. Jäljelle jäi tiukka, riskaabeli hyssemesta tai vielä vaikeampi kapea fore-linja. Aikani siinä pähkäilin heittovalintaa ja rystyhysseen päädyttiin. Noh, suoraan koriin viereenhän se hysse tälläkin kertaa päätyi kuten edelliskierroksella. Tällä kertaa kuitenkin par korttiin. Hölmönä menin vielä kopauttamaan edelliskierroksen väylän 12. tapaan korin pantaa "kiitokseksi onnesta".
- 14. Ja tämä kopautushan tälläkin kertaa kostautui välittömästi. Avaus karkasi pahasti oikealle - onneksi kuitenkin mandon lailliselta puolelta - ja suoraan keskelle metsää. Eipä siinä sitten muuta kuin pari toivotaan-toivotaan heittoa pöheikön läpi ja bogey korttiin - myöhemmin tarkasteltuna onneksi kierroksen ainoa sellainen.

- 15. Viime kerralla yritettiin osua mäen alareunaa tiipparilla ja epäonnistuttiin siinä, tällä kertaa kokoeiltiin samaa TL:llä. Alivakaus näkyi kuitenkin siinä että kiekko karkasi oikealle kohti keppiaitaa/-suojaa. Onnekkaasti kiekko kiersi kuitenkin saman tien koko aidan ympäri ja helpolla putilla par.
- 16. Edellisen kierroksen tapaan TL:llä liian pupu avaus ja tällä kertaa keikko feidasi jo sen verran syvälle vasemmalle kummun päällä, että seuraavassa heitossa piti turvautua foreen. Hieman himmailtu kontrollifore alivakaammalla Wraithilla lensikin nätisti ylemmän tasanteen maan pintaa viistäen n. 25 metriin korista ja varma par tulokseksi.
- 17. Tällä kertaa hysseavaus lähtee liikaa oikealle ja hieman turhan kovaa. Onneksi avattiin bägin vakaimmalla kiekolla ja se palauttikin lopulta luotettavasti takaisin korin takana olevaan skutsiin. Pöheiköstä reilun 10 metrin putti hieman korin ali ja par.

- 18. Avaus alivakaalla Sidewinderilla lähtee liikaa oikealle suoraan kohti siellä vaanivia puita. Kuin ihmeen kaupalla sidukka liitelee kuitenkin suoraan puiden välistä ja alkaa vähitellen feidaamaan kohti koria. Heitossa oli kuitenkin sen verta reippaasti ruutia että avaus päätyy lopulta 15 metriä korin taakse siellä "vaanivan" kuopan pohjalle. Oli muuten ensimmäinen kerta kun saan 18. väylällä avauksen pitkäksi. Sieltä sitten hieman turhan varovainen putti korin alle ja par.
- 1. Edelliskierroksen aivan liian kova avaus 15 m pitkäksi on yhä mielessä. Avaankin siis varovaisemmin ja nokka vieläpä hieman pystyssä. Nätistihän se P2 kiipeääkin juuri korin edessä olevan aidan yli vajaaseen kolmeen metriin korista. Päin vastoin kuin viime kierroksella, niin tällä kertaa taas poolikavereiden avaukset hieman epäonnistuvat ja taisin tällä kertaa puolestaan olla ainoa joka otti parin tästä (?). Kyllä tämä Harjun ykkösväylä vain on yksi vaikeimmista "helpoista" kakkosista mitä tiedän.
- 2. Tällä kertaa TL saa jäädä sivuun ja avaan Buzzilla. Buzzz liitääkin nätisti korin tasalle n. 6-7 metrin päähän korista. Putti keskelle koria ja fiilis alkaa nousemaan. Ollaan saletisti alle parin ja kolme "helpohkoa" väylää jäljellä!

- 3. Tällä kertaa valitsen hieman seiftimmän vaihtoehdon ja yritän avata forella vain kurvin taakse väylälle. Fore lähtee jälleen kerran hieman turhan "kovaa" ja päätyy kurvissa olevien puiden väliin. Toinen heitto ikävähköstä asennosta forella kuitenkin onneksi onnistuu ja tipahtaa puiden oksista korin edessä olevaan bunkkeriin. Edelliskierroksen hieman kylmiltään tehty puttiralli muistuttaa itsestään ja puttaan tällä kertaa hieman varovaisemmin ja par korttiin kahdella putilla.
- 4. Nyt kun olin saanut 2. väylällä jo hieman tatsia määrämittaiseen Buzzz-heittoon, niin päätin avata tämän vajaa 90-metrisen 4. väylänkin nyt Buzzzilla. Treenikierroksella heittämäni heitot enteilivät että semmoinen vajaa 90 prosentin tehoilla heitetty heitto päätyisi n. 5-10 metriä lyhyeksi. En kuitenkaan uskaltanut nytkään heittää tästä lujempaa, koska pelkäsin että kiekko kippaisi sitten jo oikealla olevaan metikköön. Pistin Buzzzin menemään ja hieman lyhyeksihän se jäi johonkin n. 8 metriin. Tästä putti säkkiin ja fiilis rupeaa kohoamaan entisestään. Nyt ollaan jo salee muutama alle parin (oltiin siis oikeasti 3 alle, en koskaan halua kierroksen aikana pitää mielessäni tarkkaa kirjaa tuloksista --> pistää vain ihan turhaan pelin täysin pakettiin kun rupeaa liikaa miettimään niitä tuloksia)! Kunhan en vain ryssisi nyt vikaa väylää...
- 5. Vikalla tiipaikalla mallaillessani siinä heittoa ensimmäisenä huomasin oikeastaan ekaa kertaa että nyt rupesi tosissaan jännittämään. Tiedostin asian että mikäli otan vielä tästä kohtuu tuloksen, niin uusi rataenkka on varma ja tulostaulussakin mennään varmasti ylöspäin niin että hujahtaa. Hieman tavallista pidemmän keskittymisen jälkeen pistin vakaan Wraithin jälleen forella menemään. Ikävä kyllä heitto oli vieläkin hieman liian kova ja kiekko painuu taas edessä olevaan metsään, joskin näytti että tällä kertaa hieman lähemmäs koria. Kun saavun kiekolle, niin ikäväkseni havaitsen että paikka on edelliskierrosta huonompi vaikka vähän lähempänä oltiinkin, nyt siis jossain n. 25-30 metrissä. Minulla oli oikeastaan kolme heittoväylää käytössä. Vaikeahko fore-antsa (vaikeahko, koska fore-antsa ei koskaan ole mikään varma heittoa), rystyhysse kapeahkosta väylästä tai todella vaikea rystyantsa jostain oksien välistä. Aikani siinä mallailen rystyhyssen ja fore-antsanvälillä edes-takas puun mollemmin puolin, kunnes tajuan että kello rupeaa vähitellen tikittämään ja halusin oikeastaan päästä vain koko stressaavasta tilanteesta eroon. Tein sitten sen vihoviimeisen asian mitä EI KOSKAAN SAISI TEHDÄ. Pistin rystyhyssen menemään sen kummempia heittolinjaa kertaalleen vielä "tarkistamatta" eli siis "annoin vain mennä". Jeps, kyllähän se stressi välittömästi laukesi kun ei tarvinnut enää miettiä heittoa, mutta sitten se vasta stressi nousikin kun tajusin että oli kiiruksissani nakannut kiekon n. kympin lyhyeksi! "Ei p*rkele Henkka mitä menit tekemään" sanoin - tai paremminkin huusin - itselleni pääni sisällä. Lopulta kun saavuin kiekolle havaitsin että se todellakin oli n. 8-9 metrin päässä korista. V*tutus päässäni oli ilmeinen, koska ei se lähestyminen korin alle kuitenkaan ollut mikään erityisen vaikea jos olisin vain ottanut rauhassa ja pitänyt pääni kylmänä. Ei ne poolikaverit kuitenkaa olisi ruvenneet viimeisellä väylällä parista sekunnista valittamaan, varsinkin kun kukin heistä tiedosti että meikäläinen oli tekemässä nyt kovaa kiessiä. Kun astuin kiekolle puttaamaan sanoin vielä itselleni pääni sisällä että "Elä ressaa, paremminkin nauti nyt tästä harvinaisesta tilanteesta että tämä putti ratkaisee sen oliko kiessi täydellinen vai lähes täydellinen. Joka tapauksessa suoritus on jo erinomainen, meni tämä säkkiin tahi ei." Vielä kertaalleen uusi keskittyminen, kaksi reenivetoa ja kolmannella suoraan keskelle säkkiä. VALTAVA painolasti tippui olaltani, koska tiesin että kenties ENSIMMÄISTÄ kertaa elämässäni EN ollut sössinyt hyvää kiessiä viimeisen 3-5 väylän sähläyksillä (muistan mm. eräät viikkikset Harjulla kun taisin olla tuloksessa kaksi alle ennen viimeistä 5 väylää ja otin niistä sitten yhden tuplan, kolme bogeya ja yhden parin)!

Laskin itse tuloskortin lopulta kolme kertaa ja muutkin vielä sitten tarkistivat sen. Oli se tosiaan 54 eli kolme alle ja uusi mahtava kierrosenkka Harjulla oli syntynyt. Tiesin sinä sekuntina ettei tämä todennäköisesti tule ihan heti tuosta paranemaan. Saattaa hyvinkin mennä ensi, tai jopa sitä seuraavalle, kaudelle. Erityiskiitokset vielä kanssapelureilleni, jotka TODELLA REILUINA MIEHINÄ onnittelivat meikäläistä hienosta kiessistä vaikka kullakin heistä oli mennyt kiessit enemmän tai vähemmän huonosti. Erityisesti tunsin sympatiaa yhtä kaveria kohtaan, joka pelasi lopulta 57 heittoa, vaikka otti viimeiseltä 5 väylältä jotakin + 3-4 heittoa lisää. Mikäli tämä olisi pystynyt pitämään tasonsa aivan loppuun saakka, niin paikka kolmen parhaan joukossa olisi ollut aika saletti. Noh, mutta tämä on frisbeegolfia. Olen aivan varma että sama kaveri tullaan vastaisuudessakin näkemään kärkikahinoissa...

[Pepperi]

Onnittelut vielä hienosta kiessistä! Oli ilo seurata sun puttipeliä, varmaa toimintaa. Ja sun keskittyminen putilla on ihan omaa luokkaa, ei pysty kovin moni nollaamaan ajatuksia yhtä hyvin kuin sinä... Tsemppiä lopputourille!

[Henruso]

Onnittelut vielä hienosta kiessistä! Oli ilo seurata sun puttipeliä, varmaa toimintaa. Ja sun keskittyminen putilla on ihan omaa luokkaa, ei pysty kovin moni nollaamaan ajatuksia yhtä hyvin kuin sinä... Tsemppiä lopputourille!

Tattista vain kovasti!

No joo, TÄLLÄ KERTAA sai pidettyä pään hyvin kasassa, mutta esim. Staminassa pari viikonloppua takaperin (joskin olin koko päivän kevyessä maistissa) sain putattua yli 3,5 metrin putteja säkkiin jollain 20-25 % varmuudella, että ei se putti kyllä aina kulje ja välillä lentelee jo ärräpäätkin. Oli tosiaan suorastaan pienoinen ihme ettei toi puttipeli oikeastaan missään vaiheessa levähtänyt käsiin. Ehkä tämä on vähitelle sitä kuuluisaa kehitystä...

Kattellaan kun osutaan ens kerralla kisoissa samaan pooliin, niin kenties meillä silloin päättyvät nuo kiessit päinvastoin...

[Henruso]

Päivitellääs taas välillä tätäkin kun keritään. Eli tiistaina ensinnäkin oli draivitreeni / kiekkojen testipäivä.

Mentiin Kannelmäen nurmikentälle iskemään reiluksi pariksi tunniksi, mutta ensimmäinen tunti meni ihan pipariksi kun oli yksinkertaisesti liikaa väkeä paikalla. Saatiinpa taas vaihteeksi yksi vaaratilannekin aikaiseksi kun forehysse tippui metrin-parin metrin päähän koiranulkoiluttajasta koirineen. Täytyy vain suosiolla mennä noita pidempiä heittoja reenaamaan tästedes vasta klo 20-20:30 jälkeen kun rupeaa hämärtämään ja urheilijoiden/kävelijöiden määrä tipahtaa merkittävästi.

Joka tapauksessa nakkelin reilut satakunta draivia, joista n. 80% rystyllä. Ensimmäiset reilut 1,5 tuntia nakeltiin kiekkoa flättinä n. 80% tehoilla etäisyyksille 90-120 metriä. Yritin mahdollisimman paljon saada eri kiekoista selville että kuinka ne käyttäytyvät ja löytyisikö niille kenties paikka meikäläisen bägissä. Jonkunverran pistettiin myös antsaa menemään. Nämä kaikki heitot suurin osa vasemmalta tulevaan tuuleen. Viimeiset vajaat puolituntia nakeltiin sitten pitkää ässää/antsaa (vastatuuleen) +90% tehoilla ja tutkittiin miten kiekot käyttäytyivät hieman vielä kovemmilla nopeuksilla. Seuraavia havaintoja tein erilaisista kiekoista (eikä tarttee nauraa tolle kiekkojen keinotekoiselle jaottelulle):

Vakaat ja nopeat draiverit:

- Prodigy D1: Olen viimeaikoina etsinyt uutta jyräkiekkoa bägiin, kun entinen alkaa olla jo turhan alivakaa mm. maksimitehoisiin rystyhysseihin. OStin tämä kiekon siis forea silmällä pitäen. Muutamien testiheittojen perustella vaikuttaisi aavistuksen ehkä turhankin jyrältä ja toisaalta kiekko tuntuu hieman "lepattavan" heiton vähän epäonnistuessa / irrotessa epäpuhtaasti. Toisaalta taas heiton onnistuessa kiekko tosiaan tuntui kyllä pitävän linjan ja palauttavan lopussa erittäin varmasti. Meinasin jo pistää myyntiin, mutta päätin kuitenkin altistaa tämän vielä lisätesteille. Kiekko ainakin tuntuu kämmenpuolellakin yllättävän hyvältä kädessä näin leveärimmiseksi jyräksi. Saattaisi kuitenkin olla meikäläisen uusi tuulisen kelin forekiekko. --> LISÄÄ TESTIÄ
- Pro Boss: Ihan jees draiveri. Ei mitenkään erityinen kiekko ja jotenkin ei tunnu meikäläisen kädessä "mukavalta" heitettäessä vaikka todella pitäväntuntuista materiaalia onkin. --> MYYNTIIN
- Blizzard Boss (täysipainoinen): Tästä en oikein vielä ottanut kunnolla selvää. Onko tästä kenties potentiaaliseksi max.distance rysty- tai fore-draiveriksi? --> LISÄÄ TESTIÄ
- S-Line DD2 Frenzy: Tällä meikäläinen saa kutakuinkin maksimidistancet irti. Muuten hyvin samankaltainen kiekko kuin Star Dessut, mutta ei kuitenkaan käyttäydy niin ennustettavasti. Lähtee herkemmin yllättäen pitkään antsaan vaikka on kuitenkin vakaa. --> Hieno kiekko, mutta Dessut korvaavat, joten ---> MYYNTIIN.
- ESP Force: Mahtavia draivereita. Pitkälle lähtee, ja loppufeidi on aikalailla saletti. Ei kuitenkaan istu kämmenpuolella turhan leveän rimminsä takia kovin hyvin käteen (käytännössä sama ongelma siis kaikkien yli 12 nopeuksisten kiekkojen kanssa). Muistuttavat hyvin paljon dessuja, joskin lentorata saattaa olla aavistuksen verran suorempi. Dessut korvaa --> MYYNTIIN.
- Star TeeDevil: Muistuttaa hyvin paljon myös Dessuja, mutta tuntuu aavistuksen verran "raskaammalta" = kiekko tippuu aikaisemmin alas. Taitaa olla myös hieman alivakaampi. Ts. vähän samanlainen kuin jonkin verran kulutettu Dessu, mutta lentänee sen 5-10 metriä lyhyemmälle maksimitehoilla. Pitäisi vielä testata lisää, jotta saisi varmuuden, mutta ei kiinnosta. --> MYYNTIIN
- ESP Nuke: Yllättävä ja erikoinen draiveri. Toisaalta olen aina tykännyt heittää tällä (pommi)hyssejä (vaikkei siis mikää erityisen vakaa kiekko olekaan), koska jotenkin kiekko tuntuu palauttavan tosi varmasti kovan ja korkean heiton lopussa alas. Jotenkin myös istuu harvinaisen hyvin käteen noin leveärimmiseksi kiekoksi. Toisaalta taas kovan flätin heiton onnistuessa kiekko lentää +120 metriä aivan pillisuoraan, käytännössä melkeinpä ollenkaan lopussa feidaamatta. En oikein tiedä mitä näiden kanssa tulisi tehdä. Nykyisin olen tavannut heittää lyhyemmät hysset tiippareilla ja pidemmät puolestaan dessuilla. Pitänee joka tapauksessa vielä testailla näitä lisää ennen kuin päätän että menevätkö myyntiin vai siirtyvätkö pysyvästi bägiin. --> LISÄÄ TESTIÄ

Vakaat ja semi-nopeat draiverit:

- ESP Surge: Yllättävän vakaa kiekko. Vakaampi kuin normi Star Wraith uutena. Muutenkin hyvin samankaltainen kuin Star/Champion Wraithit, mutta "raskaampi" = kiekko tippuu selkeästi ainakin Star Wraitheja nopeammin alas. Turhana MYYNTIIN
- ESP Aveger: karmea jyrä uutena. Aivan liian vakaa meikäläisen käteen jopa kämmenelläkin. Saa nakata kämmenellä aivan maksimitehoilla, jotta saisi "onnistuneen" lentoradan. Vähän niin kuin Firebird, mutta vielä vakaampi ja selkeästikin "raskaampi". --> MYYNTIIN

Semi-vakaat ja semi-nopeat draiverit:

- Champion Starfire (hieman jo kulunut): vaatii vielä hieman lisää testiä, mutta alustavat heitot kertovat että kaiki puolin perusvarma ja hyvä kiekko, mutta ennen kaikkea aivan järkyttävän pitkiä S-kaaria! Vaatii vielä lisää testiä, mutta mikäli osoittautuu tarpeeksi varmaksi (= ei kippaa pienessä tuulessakaan ja palauttaa kuitenkin hieman lopussa), niin tästä saattaa tulla jonkuntasoinen Distanve-heitto kiekko. Toisaalta taas en jaksa uskoa että ihan kisabägiin asti jaksaa, koska muistuttaa kovin paljon hyväkuntoisia Beasteja. --> LISÄÄ TESTIÄ
- Eri kulutusasteisia Star ja Champion Beasteja. Minulla on viimeaikoina puuttunut bägistä se "Sidukkoja" vakaampi pitkänmatkan draiveri. Luulenpa että näiden testien perusteella Beast tekee kovaa vauhtia paluutaan kisabägiin yhden kauden tauon jälkeen. Luulin jo viimekesän alussa että Beastit alkavat ola turha alivakaita minulle (= liian lähellä Sidukkoja) = turha pitää bägissä. Nyt kun kuitenkin TEKNIIKKA ON SELKEÄSTIKIN KEHITTYNYT = kierre lisääntynyt kiekossa ja testissä oli myös muutama uudenpi Beast, niin uskoisinpa että nämä parempikuntoiset Beastit löytävät tiensä bägiin. Luotettavaa ässää, erinomaisia myös pitkiin about suoriin heittoihin, jotka eivät saa feidata lopussa ja myös aikamoista distancea lähtee! Eivät häviä distancessa kuin muutamia hassuja metrejä Dessuille, vaikka selkeästikin hitaampia ovat. Noh, toisaalta Tapanote heittää distancea Tiippareilla eli ei se kiekon nopeus kaikkea ratkaise. Näissä oli myös selkeästikin laatueroja Innovamaiseen tapaan. --> OSA BÄGIIN, OSA MYYNTIIN
- Champion Monarch: vastaa hyvin ennakko-odotuksia, eli mahtava keikko pitkiin S-heittoihin. Itsellä kuitenkin niin monta hyvää kandidaattia näihin heittoihin + en ole erityisen kiinnostunut tuosta Champion muovista enkä kummallisesta rimmistä, joten pistetään uutena lättynä MYYNTIIN
- S-Line TD Rush: ihan kiva kiekko suoriin heittoihin/antsoihin, mutta ei jotenkin vain ole meikäläisen juttu / ei ole tarvetta --> MYYNTIIN
- Champion Sidewinder (uusi): En aluksi oikein tiennyt mihin kategoriaan tämän kiekon laittaisi. Uuten kiekko kuitenkin on semi-vakaa, mutta jahka se jonkin aikaa kuluu, muuttuu se alivakaaksi. Kiekko ei toisaalta ole myöskään erityisen leveärimminen, mutta lähtee täysiä heitettynä hysseflipillä kuin tykin suusta. Olen aikaisemmin pelaillut Star Sidukoilla, mutta voitin nyt tämän Champion version parin muun kiekon lisäksi talvikisoista. Kyse on kauniista neon-vihreästä vanhan kunnon ajan sidukasta ja kiekon materiaalikin tuntuu paljon tavallista Champion kiekkoa pitävämmältä. Heti kiekkoa kädessä pitäessään huomaa että kyse on jostakin paremmasta: kiekko tuntuu hyvältä ja näyttää hyvältä. Ja kyllähän se kanssa lähteekin! Hieman hiljempaa heitettäessä flättinä kiekko lentää pitkälle feidaa hieman lopussa. Kovempaa heitettäessä kiekko kääntyy lopussa antsaan ja liitää kauas silmän kantamattomiin. Ts. kiekko tuntuu hyvin samalta kuin aiemmat Star Sidukatkin, mutta tuntuu uutena ainakin hieman vakaammalta sekä nopeammalta. Kokeilin heittää tätä myös kertaalleen forella hysseflippinä ja ai-jai-jai että saatiin makean näköistä ässää aikaiseksi. Lähtökohtaisesti en heitä melkeinpä ollenkaan fore ässää vaan maksimit tulevat pillisuoraan flättinä heitettynä esim. vakaalla Wraithilla/Dessulla. Tämä kiekko sai minut kuitenkin harkitsemaan myös piiiiitkän fore-ässän opettelua. Nyt nuo fore maksimit ovat minulla siinä 90-100 metrissä, mutta ässää heittämällä voisin varmaan saada tuohon vielä ne kaivatut 10-15 lisämetriä. Joka tapauksessa LAITETAAN KIEKKO BÄGIIN, mutta harkitaan vielä käyttötarkoitusta. Todennäköisesti tulee käyttöön ainakin pitkissä loivissa rystyantsoissa.

Alivakaat ja nopeat draiverit:

- Blizzard DD2 (täysipainoiset): Yksinkertaisesit vain liian alivakaita meikäläisen käteen. Välillä saa mahtavan pitkiä antsoja, mutta kippaavat kuitenkin aivan liian usein, eikä ennustettavuudesta ole meikäläisen tehoilla enää tietoakaan. --> MYYNTIIN

Alivakaat ja semi-nopeat draiverit

- R-Pro Wahoo: bränikkänäkin aivan liian alivakaa meikäläisen nopeuksille. --> MYYNTIIN
- D-Line TD: Aikaisemmin kun ei ollut niin paljon "kättä" kuin nykyään, niin nämä olivat erinomaisia annukkakiekkoja. Nyt kuitenkin kippaavat jo aivan liian herkästi ja hitaammat annukat voin saman tien heittää puttereillakin/Buzzzeilla. Rollerikiekoiksi voisivat tosin soveltuakin, mutta olisi tarkoitus aloittaa noiden treenaaminen vasta loppukesästä/syksyllä ja muutenkin olisi varmaan tarkoituksenmukaisempaa käyttää sitten kulutuskestävempiä kiekkoja. ---> MYYNTIIN
- Latituden Gold line FLow: AIVAN HELMI LÖYTÖ! Ihan jäätävä kiekko! Kun pistän tämän kovaan ja jyrkkään antsaan - eli siis sellaiseen kulmaan missä alivakaat kiekot normaalisti tulevat kovaa ja jyrkästi alas - niin tämä pirulainen suoristaa hieman itseään ja lähtee ihan jäätävän pitkään glaidiin! Kiekon päällä lukee "Stable long range driver with glide". Tuosta vakaasta ei kyllä ole täysiä heitettäessä tietoakaan, mutta ai-että mikä liito! Tästä saattaa hyvinkin tullaa meikäläisen uusi lempikiekko pitkiin antsa-heittoihin. Tämmöiselle kiekolle onkin ollut tarvetta. Yleensä olen heittänyt pitkät antsat Sidukalla, mutta kun sen isona ongelmana on ollut herkkyys. Hyvin pieni kulman/heiton nopeuden/tuulen suunnan muutos saattaa kipata Sidukan kokonaan rolleriksi tai sitten toisaalta kiekko lähtee usein kuitenkin kääntymään/feidaamaan ennen aikojaan. --> ALUSTAVASTI EHDOTTOMASTI BÄGIIN

Hitaat draiverit:

- ESP XL (hieman kuluneempi): XL tuntuisi sijoittuvan vakaudessa juuri Innovan TL:n ja Tiipparin väliin. Ts. 80% tehoilla heitettäessä (kun TL kääntää yli ja tiippari pitää linjan + feidaa), niin tämä vähän kulutettu XL menee LUOTIsuoraan heiton onnistuessa. Saattaapa hyvinkin päätyä takaisin bägiin parin vuoden tauon jälkeen. Toistaiseksi olen heittänyt pitkät puurännit TL:llä ja koittanut flipata kiekon menemään suoraan, mutta tämä heitto vaatii todella tarkkaa tatsia. Useimmiten olen sitten vain tyytynyt yrittämään pistää Buzzzin keskelle väylää hieman lyhyenä. Tämä XL voisi hyvinkin olla ratkaisu noihin pidempiin puuränneihin. Huomionarvoista on, että jotenkin vain tiipparit eivät tunnu menevän luotisuoraan edes vähän kuluneempinakaan. --> ALUSTAVASTI BÄGIIN
- Champion Eagle: tämä tuntuu käyttäytyvän juuri niin kuin lentonumerot antavat ymmärtää eli kiekko muistuttaa kaikin puolin hyvin paljon tiipparia, mutta loppufeidi vaikuttaa hieman kovemmalta/luotettavammalta. Vaatii joka tapauksessa lisää vertailua Tiippareihin ja muihin väylädraivereihin. Eli testaillaan kun keretään, mutta EI AINAKAAN TOISTAISEKSI BÄGIIN. Muutenkaan en haluaisi liian monta eri mallista kiekkoa bägiin, vaan mielumminkin samaa kiekkoa sitten tarvittaessa eri kulutusasteilla ja itse asiassa vielä mielummin yrittäisin oppia heittämään yhdellä / täysin identtisillä kiekoilla erilaisia heittoja.

Päivän lopuksi heitetye maksimipituiset ässät/antsat olivat sangen hauskaa puuhaa. Oli kivanähdä hieman yllättävienkin kiekkojen päätyvän sinne 125 metrin paremmalle puolelle. Oli myös hienoa huomata kuinka välillä kiekkojen flipattua rolleriksi saakka jossain sadan metrin korvilla, niin pisimmät rollerit veivät kiekot lopulta jonnekin 160-170 metrin päähän. Tässä olisi sitten yksi reenaamisen mesta tulevaisuudessa: ROLLERIT. Ja varmasti tulee olemaan harvinaisen "hauskaa" reeniä...

Samalla tuli myös pyöräilykausi avattua, joskin matka oli aika naurettava 1,5 + 1,5 km. Yllättäen pyörän kampiakselien välistä viime syksynä kuulunut rohina oli kokonaan kadonnut. Saattoi tosin johtua siitä että ajoin normikengillä, enkä ts. pyörittänyt pyörää, vaan poljin sitä. Pitääpä mennä joku päivä vetämään vähän pidempi lenkki ajokenkien kanssa ja selvittää onko "ongelma" oikeastikin kadonnut.

Ja kyllä oli käsi + selkä hellänä tämän päivän jälkeen...

[Henruso]

Keskiviikkona sitten vuorossa oli lähäritreeniä + lyhyt puttireeni takapihalla.

Taas erilaisia lähäreitä 30-55 metristä. Erityisesti vedettiin tiukkaa, LYHYTTÄ rystyantsaa, koska muistin kuinka Nummelan Jone suositteli minua heittämään tällaisen lyhyen pommi-pelastus-antsan Staminassa, johon sitten vastasin "en osaa". Noh, päädyin sitten vetämään kurotus-foren, joka sitten lopulta osui "väkisinkin" puskiin ja johti yhteen ylimääräiseen heittoon (eikä ollut kaksi ylimääräistä heittoakaan kaukana). Ts. tässä oli päivän uusi "opeteltava" asia.

Lähäreitä vedettiin lopulta joku n. 70 kpl ja putteja joku 30 kpl. Putti kulki edelleenkin sangen varmasti. Yritetään nyt säännöllisesti mputata edes pieniä määriä kerrallaan (kovempi puttitreeni käy tällä hetkellä selän päälle, samoin kuin kovempi heittoreeni --> puttireeni vain on ennemminkin staattista, kun taas heittoreeni repivää), jotta pysyisi tämä hyvä puttitatsi yllä.

Ja taas jälleen kerran upposi yksi heitto +50 metristä säkkiin. Tällä kertaa vuorossa oli Innovan pillisuoraan lentävä midari "Kojootti". Sinällään huvittavaa että tuolla reenikassissa on tällä hetkellä 6 kpl P2:ia ja 9 kpl Buzzzeja, joiden lisäksi siellä pyörii epäsäännöllisen säännöllisesti 1 kpl Jokereita, 1 kpl Meteoreja ja 1 kpl Coyoteja. Ja viimeksi lätkäsin lähärireenissä Jokerin säkkiin ja nyt puolestaan Kojootin. Noh, eiköhän se seuraava säkitys sitten vihdoinkin tule Buzzzilla (lähinnä fore näiltä etäisyyksiltä) tai P2:lla. Saas nähdä kauan tämä putki jatkuu.

Huomattavaa on myös, että kiekkojen korin ympärille muodostama "keskittymä" on selkeästikin tässä kevään lopun/alkukesän aikana tiivistynyt eli eteenpäin on selkeästikin menty. Samoin täydellisten hassien määrä (kiekko osuu puuhun tms. tai menee yli 10 metrin päähän korista) on myöskin kohtuullisesti vähentynyt.

Samana päivänä vedettiin myös kuntouttavaa treeniä selälle ja keskivartalolle ja illalla kunnon kävelylenkki emännän kanssa.

[Henruso]

Torstaina käytiin sitten viikkokisat Talissa ja kierrostulos oli "perus" 65 kahdella birkulla. Ei mitään erityistä, mutta huomattava parannus kuitenkin kahden edelliskerran järkyttäviin 72:iin verrattuna.

En kuitenkaan turise omista peleistäni sen enempää, koska päivä oli muuten harvinaisen synkkä. Olin samassa poolissa siinä Villen kanssa kun hänellä kävi tämä vakava loukkaantuminen 7 tiillä (voitte lukea tästä tapahtuneesta tarkemmin muualta) ja kyseessä oli kyllä mitä todennäköisimmin pahin loukkaantuminen urheilutilanteessa, jota olen itse ollut koskaan paikan päällä todistamassa.

EI MUUTA KUIN VAIN KAIKKEA MAHDOLLISTA HYVÄÄ JA ENNEN KAIKKEA TSEMPPIÄ VILLELLE VIELÄ KERTAALLEEN!

[Henruso]

VIDEOT JA KLIPIT

Rupean tähän viestiin keräämään sellaisia videoklippejä koskien tekniikkaa, kilpailuja ym. asioita, jotka koen itse kiinnostaviksi, hyödyllisiksi jne.:

1) Will Schusterickin vinkkejä rystydraiviin:

[Henruso]

Takapihalla puttia n. 80 kpl ja siihen kylkeen n. 50 kevyttä lähäriä.

Olen vienyt puttireeniä vähitellen enemmän kohti "kisamaista puttia" = vähemmän peräkkäisiä saman laisia toistoja, enemmän variaatioita ja taukoa puttien välillä.

Nyt aloitin puttireenin vetämällä kahdeksan viiden kiekon sarjaa niin, että kukin putti sarjassa heitettiin aina eri paikasta tasaisesti korin ympäriltä. Mittasin itseasiassa paikat 4, 6, 8, 10 ja 12 metrin etäisyydelle korista. Suurimman osan sarjoista vedin nousevassa järjestyksessä alkaen aina 4 metrin putista. Pidin puteista sellaista kirjaa että 3 säkitystä sarjassa merkitsi yhtä kuin +-0 -tulosta ja aina yksi putti tästä lisää säkkiin toi yhden pluspisteen ja yksi putti vähemmän puolestaan yhden miinuspisteen. Käytännössä siis sarjan mahdolliset pisteet (joilla pyrin kuvaamaan sitä kuinka hyvin sarja meni) olivat -2...+2. Lopulta kahdeksasta sarjasta irtosi seuraavat pisteet: 0, -1, -1, -1, 1, -1 (yksi läpisylky), -1 ja 0. Kahdeksan sarjan keskiarvo tulos siis -0,5 pistettä eli käytännössä 2,5 säkkiä viidestä heitosta. Treeni vaikutti sangen kehittävältä ja haastavalta ja aion jatkossakin vetää samaa hieman kenties eri variaatioilla. Noilla etäisyyksillä tulisi joka tapauksessa päästä positiivisiin sarjakeskiarvoihin, jotta voi tuntea onnistuneensa.

Vedin myös pari settiä haaraa erilaisista paikoista puiden takaa ja mm. yhdessä sarjassa n. 6-7 metristä meni 6/6 säkkiin. Tämä on selkeätä kehitystä oikeaan suuntaan haaraputissa. Toisaalta tietty taas toisessa sarjassa aavistuksen vaikeammasta paikasta sain enää 2/6 sisälle...

Treenin perään kuntouttavaa keskivartaloreeniä ja kunnon venyttelyt päälle.

[Henruso]

Lyhyesti viikon kuvioita (ei ole ollut paljoa aikaa kirijotella kun on tenttiviikko meneillään koulussa):

Eli maanantaina käytiin vetämässä iltakiessi Siltiksessä. Eipä jäänyt ihmeempiä kerrottavaa jälkipolville; lopputuloksena jäätävä (eikä siis mitenkään positiivisella tavalla) +4 tai +5 (väylät par 3 laskettuna) ja tuloksellisesti yksi kaikkien aikojen huonoimmista Siltis kiesseistä. Ei sillä että olin täysin puhki alkuillan tentistä ja oli noin muutenkin kaikin puolin vain rento ja mukava fiilis kiertää rataa, eikä varsinaisesti mitään tulosta lähdettykään hakemaan.

Jos nyt jotain mainittavaa jäi, niin kakkosväylällä pelasin kohtuu jäätävän vitosen (ilman OB:ta). Avasin ensin siinä heti nenän edessä olevaan vaakapuuhun, josta kiekko vasemmalla metrin päässä olevan puun taakse. Tästä ihan jäätävän isolla kaarella lähtenyt foreantsa korkealle aidan yläpuolelle, joka lopulta sitten liisi kokonaan vasemmalla olevan (kohtuu korkean) pusikkoaidan yli ja päätyi aidan takana olevan kävelyn tien toisella olevan puun oksaan n. 1,5 metrin korkeudelle. Tästä sitten vielä kolme heittoa ja tupla oli valmis. Sinällään siis aikamoinen säkä että jos olisin heittänyt metrin pidemmälle tai kaksi metriä lyhyemmäksi, niin Wraith olisi päätynyt lähes varmasti keskelle jokea...

Tiistaina sitten kuntouttavaa keskivartaloreeniä ja kunnon venyttelyt päälle.

Tänään torstaina sitten puttireeniä pihalla. VAihteeksi ihan perus "5 heittoa abouta samasta paikasta putkeen" reeniä. Yhteensä tuli heitetettyä jotakin vajaa 20 sarjaa, joista suurin osa 7-12 metristä eli mukavuusalueen ulkopuolelta. Veikkaisin että sarjoissa upposi keskimäärin 2/5 heittoa säkkiin. Perään sitten kunnon venyttelyt. Sivuhavaintona voin sanoa että tällä tenttiviikollakin on kulunut AIVAN LIIKAA AIKAA TÄÄLLÄ FOORUMILLA JA KIEKKO MYYNTI-/OSTO-/VAIHTOASIOITA KELAILLESSA... 

[Henruso]

Tänään oli fribakirpparit Pointilla ja kun en itse kerinnyt kuin vasta klo 19 paikalle niin Nils ja pikku kaveri hoitivat suurimman osan myynnistä meikäläisen puolesta. Suurkiitokset pojille tästä! About puolet lötistä meni ja tulipa itsekin yksi kiekko siinä kiireessä ostettua markkinoiden puolelta ja kaksi liikkeen puolelta.

Ja MIKÄ KIEKKO sieltä käytettynä tulikaan! Tiedättekö sen tunteen kun jo parin heiton jälkeen tietää että nyt löytyi luottolötä bägiin? Noh, nyt kävi niin. Tuli Nilsiltä ostettua vanha Ch Firebird, joka on kiertänyt ainakin jo Jallella ja vielä kolmannella kaverilla. Mentiin Ramin ja kumppaneiden kanssa heittämään rento harjolituskiessi siinä markkinoiden jälkeen ja heti kun pisti forella menemään, niin huomasi että kiekon lentorata ja vakaus olivat täydellisiä meikäläisen kädelle. Viimeistään vakuutuin kiekon toimivuudesta kun nakkasin väliaikaisella 21. väylällä (n. 120 m) Firen harjoitusheitolla kirjaimellisesti 5 senttiin. Huh-huh mikä lötä, tulee varmastikin tekemään minulle monta birkkua tulevaisuudessa...

Testasin myös uutta D-P3 putteria, jonka piti olla selkeästi P2:sta vakaampi. Noh, eipä minusta ollut paljoa vakaampi ja jotenkin ei vain istunut meikäläisen käteen. Jalle nakkasi sillä kyllä muutaman hienohkon testiheiton, mutta vähän kyllä veikkaan ettei tule tietään meikäläisen bägiin löytämään.

Huomasin myös sen totuuden, että uudella P2:lla ei vain yksinkertaisesti pysty puttaamaan mitenkään (puttaan siis normisti kuluneilla P2:lla). Kiekko on aivan liian vakaa ja ennen kaikkea kiekko on jotenkin (eritoten siitä reunan kaarevasta kohdasta) aivan liian liukas bränikkänä. Ei vain mitenkään pystynyt meikäläisen tekniikalla puttaamaan sillä kun luisti koko ajan näpeistä. Tästä seurasi se että putti meni TODELLA väkinäiseksi ja tekniikkaa piti muuttaa kohtuu olennaisesti. Eli eihän siitä puttaamisesta sitten tuolla uudella kiekolla tullut yhtikäs mitään...

Sivuhuomiona voin sanoa, että Jallen peli oli taas vaihteeksi todella hienoa katseltavaa, jahka kaveri sai muutaman väylän jälkeen pelin kasaan.

[Henruso]

Kaiken maailman vipeltäjää sitä onkan liikenteessä tuolla foorumin fribamarkkinoilla. Seuraavanlaista kävi:

Kaveri otti meikäkäläiseen yhteyttä että vaihtaisin pari (7-kuntoisena) ilmoittamaani about identtistä putteria yhteen (8-kuntoiseen) draiveriin ja yhteen (8-kuntoiseen) putteriin. No eipä siinä mitään, sanoin että eiköhän onnistu (kuulosti varsin edulliselta diililtä meikäläiselle). Kaveri pyys vaihtaa valokuvia. No eipä siinä mitään, otin molemmista kiekoista valokuvat kolmesta eri kulmasta (päältä, pohjasta, sivulta) hyvässä valossa ja pistin menemään. Kaveri pisti yhden kuvan omista kiekoistaan (missä toinen oli osittain kuvan ulkopuolella).

Sitten kaveri kysyi ovatko kiekot flötköjä vai kovia: sanoin että aika kovia. Noh sitten kaveri tarjosi lisädiilinä muutamaankin otteeseen yhteensä neljää eri semmoista kiekkoa vaihtoon, joita en itse ollut myynti-ilmoituksessa listannut vaihtoon käyviksi kiekoiksi. Vastasin joka kerta, että en tosiaan ota muita kiekkoja vaihdossa kuin noita mitä tuolla listallani on. Tämä oli kohtuullisen ärsyttävää, kun ei kaveri tuntunut hevillä uskovan, mutta eipä siinä mitään.

Noh, sitten lopulta edistyin pistämään nuo putterit postiin (tämä siis jo häpeäkseni omasta mielestäni pari päivää "turhan myöhään"). Jäin odottelemaan että meikäläisen kiekot tulisivat, mutta mitään ei kuulunut pariin päivään vaikka vaihdon sopimisesta oli kulunut jo kohtuu monta päivää. Lopulta sain kaverilta kuoret vaihdossa, mutta ihmetyksekseni huomasin että kirjekuoret olivat tosiaan ne samat mitkä itse lähetin, mutta ne oli pakattu uudelleen. No ei siinä mitään, mutta hämmästyksekseni huomasin saaneeni toisen kiekoistani takaisin ja toisen tilalle olikin sitten pistetty se tarjottu draiveri.

Rupesin ajattelemaan että mitäs tämä tämmöinen nyt oikein oli? Oliko kaveri tosissaan odottanut koko tämän ajan että meikäläisen kiekot saapuvat perille, tämän jälkeen tarkastanut ne ja päättänyt että toinen ei syystä tai toisesta kelpaakaan ja lopuksi vielä palauttaa toisen? Oliko kiekkoni liian huono kuntoinen vai mikä nyt mätti mitä ei ollut valokuvista/kertomastani kaveri voinut havaita? Katselin tuota palautettua putteriani ja olihan siinä tosiaan pieni vekki (oli todennäköisesti siis jo valmiina) mikä saattaa kenties laskea sen kuntoluokitusta jonkun mielestä seiskasta kutoseen. Ei sillä että mikäli omani olikin kutonen, niin ei tuo kaverin draiverikaan ollut kyllä kasia nähnytkään. Joka tapauksessa hieman turhauttava juttu. Ei sillä että yhden kuluneen putterinkin vaihto aavistuksen verran parempikuntoseen draiveriin on ihan ok diili, tosin nyt maksoin käytännössä tuosta "hyvästä vaihtokaupasta" sen 3,20 euroa postimaksuja.

Mutta asia on kuitenkin siis kahdesta syystä turhauttavaa. Ensinnäkin minusta tuo on todella nihkeätä markkinakäyttäytymistä odottaa että toisen lähetys tulee perille ja sitten vasta pistää oma lähetys tulemaan. Varsinkin kun ottaa huomioon että kaveri ylipäätään pisti vain toisen kiekon tulemaan takaisinpäin! Kaveri selkeästikin sai valita kumman omista kiekoistaan lähettää meikäläiselle vaihdossa. Miksen minä sitten saanut? Toisekseen nyt minulla on yksi vanha klassikko-putteri, jonka saaminen myytyä yksistään on varmastikin huomattavasti vaikeampaa kuin kahden identtisen kiekon myyminen. Useimmiten ihmiset ovat kuitenkin kiinnostuneita ostamaan vanhat putterit pareissa tai jopa isommissa erissä.

Hyvin turhauttavaa...

[Mahwell]

Ei kuulosta kovin reilulta kaupankäynniltä. Laita fribamarkkinoiden palaute osioon palautettu (vaikka tämä sama stoori).

[Henruso]

Sangen fribatäyteinen viikko takana. Seuraavassa lyhyesti mitä on tullut tehtyä viime päivinä:

- Lauantaina 25. päivä oltiin katselemassa ja kuvaamassa Pari SM-kisoja Kivikossa. Tämän jälkeen pelasin harjoituskiessin kisa-layoutilla ja tuloksena taisi olla jotakin 3-4 yli parin. Peli kulki ihan mukavasti. Kiitokset Ville Reisille peliseurasta! Loppuun hieman lähestymisreeniä.

- Sunnuntaina 26. päivä oltiin puolestaan Talissa katselemassa kisoja. Muutama puttikin tuuli siihen lopuksi vedettyä.

- Maanantaina 27. pelattiin Juha Kydön kanssa Tallaajien 1. reikäpeli Kivikossa. Peli päättyi 17/19 pelatun väylän jälkeen meikäläisen eduksi kolmella pisteellä. Tarkempi peliraportti tulossa tästä jahka saan rustattua sen valmiiksi. Peli kuitenkin siis kulki sangen mukavasti, kuten tuloksetkin antaa olettaa. Loppuun taas lähärireeniä ja yksi säkitys vajaasta 40 metristä.

- Keskiviikkona 29. päivä iltareenit Talissa. Pitkiä draiveja, lähäreitä ja puttia. Taas kerran sai todeta kuinka järjettömän syvät ne rangen ympärillä olevat nokkospuskat ovat. Vielä joku yö mä otan ja käyn siimaamassa ne kaikki maan tasalle. Uusia kiekkoja tuli myös testailtua kuten Star Boss, C-DD ja C-PD2. Näistä kenties myöhemmin lisää.

- Perjantaina 31. päivä Kaatikselle vetämään kunnon draivitreeni (n. 150 heittoa) ja muutamat heitot tuli jopa kuvattua emännän toimesta. Jahka pääsin kotiin hieman analysoimaan pätkiä, niin kämmen vaikutti kaikin puolin sangen positiiviselta, mutta rysty puolestaan oli monessa mielessä palannut "vanhoihin pahoihin tapoihin". Ts. paljon pitää vielä tehdä, että saadaan tuo rysty näyttämään siltä kuin pitää. Joskin nyt jo kiekko lensi Kaatiksen rangelta ulos heitettäessä 20 metriä laatan takaa, joten hieman hirvittää mihin mittoihin se rysty vielä joku päivä kantaakaan, jahka tekniikka saadaan kuntoon. Useita uusia lötiä tuli myös testailtua kuten Prodigyn D2 ja D3. Näistä kenties lisää myöhemmin jahka tulee lisää testailtua. Myös muutama lyhyt putteridraivi ja yksi säkitys taas vaihteeksi 50 metristä. Loppuun kierrettiin emäntä seurana radan 1. puolikas sunnuntaisia kisoja silmällä pitäen.

- Lauantaina 1. päivä putti- ja lähestymisreeniä Talissa. Mm. ylä- ja alamäkiputtia perusputin lomassa. Loppuun kierrettiin parin pinkiponki-kaverin kanssa ensimmäiset 12 väylää. Itse taisin jäädä näiltä tulokseen +3 eli ihan jees tatsi.

Ei muuta kuin vain nyt nukkumaan ja huomenna sitten Kaatikselle kisaamaan!