Henkan Hajatelmat

[Henruso]

Eipä ole taas vähään aikaan kerinnyt/jaksanut päivittää...

Eli ensinnäkin sunnuntaina 2.6. pelattiin VMP Open Kaatiksella. AM1 luokassa sijoituksena 6. sija 23 pelaajasta 49 + 43 = 92 (+4) eli ihan ok lopputulos. Kierros-ratingit olivat 890 ja 962 eli toistamiseen onnistuttiin nyt ylittämään yli 960 rating kierros. Meinasin kirjoittaa hyvin lyhyen väyläkohtaisen raportin, mutta menee kierrokset päässä sekaisin kun tuli palattua tiistaina vielä Kaatikselle kuukausikisoihin.

Joka tapauksessa 1. kierros aloitettiin hevosenkenkäväylältä 5 ja meni erinomaisesti parissa kunnes päästiin väylälle 1. Ykkösellä avaus kipaten reilusti pitkäksi metsään ja tupla korttiin. Kakkosella sitten överipitkä avaus suoraan kolmosen tiin taakse keskelle metsää, sieltä mahtipelastus vajaaseen 30 metriin korista, mutta sitten aivot tiltissä lähestyminen 10 metriä pitkäksi, putti alarautaan ja toinen tupla putkeen. Sitten vielä 4. väylällä avaus puuhun ja bogey korttiin, joten päädyttiin 1. kierroksen osalta siis 5 yli tulokseen.

Toinen kierros olikin sitten alusta loppuun saakka hyvää solidia peliä (sipuli piti taas vaihteeksi kasassa!) ja lopputuloksena tosiaan 1 alle par! Positiivista molemmilla kierroksilla oli että otin kummassakin kutosväylältä birkut vajaa 10 metrin puteilla. Kolmosväylältä otettiin samaten myös kahdesti kolmosilla birkut. Tokalla kierroksella nähtiin myös kaikkea hienoa ja vähemmän hienoa kuten Kytön mahtava antsaholari kutosella ja edelliseen vastapainona sitten Kytön kutonen ykkösellä (toisella putilla) sekä Kinnusen seiska kolmosella (toisella 30 metrissä).

[Henruso]

Tiistaina 4.6. sitten Kaatiksen kuukausikisat heti viikonlopun kisojen perään. B-sarjassa pelattiin ja systeeminä oli että sai valita molemmilla kierroksilla erikseen itse että pelaako taka- vai etutiiltä kaikki kierroksen väylät. 1. kierroksella pelattiin täysi kierros ja 2. puolestaan B-ryhmässä väylät 8.-14.

Pelasin 1. kierroksen takatiiltä ja kierros sujui erinomaisesti (laitetaan tarkempi tulos jahka tulee nettiin, en nyt muista tarkalleen). Toisen puolikkaan vedin puolestaan etutiiltä semisti "seifti-meiningillä" ja sekin oli ihan ok. Lopputuloksissa olin (itselleni hieman yllättäen) kuitenkin B-sarjan "vasta" neljäs, kolme tai neljä heittoa kärjestä. Palkintona tästä olisi ollut liput katsomaan naisten pesistä Nummelaan, mutta annettiin mennä niitä "enemmän tarvitseville". Peli oli kaikin puolin sangen hyvää ja asenne oli kohtuu hyvin kohdallaan, välillä tuli otettua jopa hieman "turhankin" tosissaan. Joka tapauksessa tuli kiesseillä jännitettyä jopa edellisen viikonlopun varsinaisia kisoja enemmän, koska tiedosti että B-sarjan voitto saattaa olla hyvinkin lähellä. Marttinen tulisi joka tapauksessa siirtää jo vähitellen A-sarjaan tuumin kuultuani tulokset...

[Henruso]

Perjantaina 7.6 kävin sitten heittämässä Hyvinkäällä reenikiessin viikonlopun tulevia avoimen skaboja silmällä pitäen. Meresmaan suunnittelemaa rataa oli etukäteen kovasti hehkutettu, mutta sitten paikan päällä totesin radan jopa hienoiseksi pettymykseksi, koska se tuntui kovasti paikoitellen toistavan itseään. Haastavia puurännejä puolin ja toisin, mutta ei ainakaan siis mitään meikäläistä niin erityisesti sykähdyttävää. Mukavia väyliä joka tapauksessa pelata, puuränneiksi siis. Neppailuväylät olivat haastavia sekä "hauskoja", mutta ne harvat siivutusväylät olivat pettymyksiä hieman tylsinä väylinä.

Mieleen treenikiessiltä jäi erityisesti se kun avasin olikohan se nyt kolmannen (harjoitus)avaukseni 15. väylältä 7 sentin päähän korin betonijalasta. Tämä jäi siis sen takia mieleen, koska viikonlopun kisoissa tuo väylä oli 1. kierroksella CTP-väylä ja voitto vietiin kisoissa yli 5 metrillä...! Mieleen päivästä jäi myös että kyseessä oli toistaiseksi pölyisin rata missä olen koskaan pelannut = koko ajan sai puhdistella lättyjä. En sitten tiedä johtuuko enemmän radasta vaiko ulko-olosuhteista.

[Henruso]

Lauantaina 8.6. sitten avoimen kisat Hyvinkäällä. Ikäväkseni sain todeta että kyseessä olivat 1. selkeästikin alakanttiin tänä kautena menneet skabat. 1. kierroksen pelasin 2 yli parin (62) ja toisen puolestaan 1 yli (61), joilla saatiin PDGA:lta 905 ja 895 ratingit. Lopputuloksena oli siis säälittävä 20 sija 28 pelaajasta... Peli ei oikein auennut missään vaiheessa päivää ja se olikin käytännössä joka osa-alueella tosi nihkeätä. 1. kierroksen puolen välin jälkeen oli jo ensimmäinen kisadenffi todella lähellä kun meinasi täysin palaa proput omaan peliin.

Löysin kuitenkin ratkaisun ylimääräisten paineiden purkamiseen ilman että tarvitsisi lopettaa kokonaan kisat kesken. Kun rupesi sapettamaan liikaa, niin otin "epä-Henkkamaisesti" kiekon vain käteeni, hakkasin sitä pariin otteeseen kovaa toista kättäni vasten ja pistin menemään huolettomammin kuin koskaan aikaisemmin (normaalisti siis mallailen käytännössä aina avausta sen n. 30 sekuntia). Avaus päätyikin suoraan 30 astetta vasemalle keskelle korkea. Täältä sitten aivan raivo-pommihysse kovan keihäänheittomaisen karjaisun saattelemana ekojen puiden latvoihin. Seuraavana sitten raivo-upsi seuraaviin puihin. Ja lopulta kun oli näihin kolmeen raivoheittoon saanut purettua kaiken v***tuksen, niin kaunis neppi läpi puuviidakon korin viereen ja tupla korttiin. Tämän jälkeen pelasinkin sitten loput väylät yksi alle parin. Ts. uhrasin yhden väylän pelastaakseni loput. Kuulostaa varmastikin täysin kahjolta, muta tuntui ainakin itselläni toimivan. Saas nähdä tuleeko toistekin käytettyä kun sulakkeet rupeavat täysin poksahtelemaan...

Huvittavaa oli huomata että pelasin toisen kierroksen yhden heiton paremmin, mutta romahdin entisestään tuloslistalla ja rating tippui 10 pinnaa ekasta kierroksesta. Sinällään tämä on siis minusta ihan ok (ja täten reilua), koska kyllähän ekalla kierroksella saa aina reeniä tokaa varten ja tokalla kierroksella rata on jo tutumpi.

[Henruso]

Sunnuntaina 9.6. sitten kolmas päivä putkeen fribaa pelaamalla 17 väylää Talissa hyvällä porukalla (vain 17 koska en kerinnyt mukaan 1. väylälle). Tästä ei jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville, vaan päädyin (siis ilman 1. väylää) johonkin n. 67 heittoon. Loppuun pari kovaa treenidraivia ja toteaminen, että ei Dessulla ja Tiipparilla ole lopulta kuin vajaa 20 metriä eroa pituudessa.

Kotiin päästyä vielä keskivartalojumppaa.

[Henruso]

Tänään tiistaina 11.6. ensimmäistä kertaa pelaamassa aamukiessi Jyväskylän laajavuoressa. Kyseessä oli hyvin reenimäinen kiessi, koska heitin kullakin väylällä 3-6 avausta ja jätin useilla väylillä "pelin kesken" avauksen jälkeen.

Ei voi muuta todeta kuin että erittäin nautittava rata pelata!

Kuudella ekalla väylällä pääsee hyvin lämpöön kun saa heittää muutaman maksimidraivin ja helpohkoja puurännejä. Sopivat erinomaisesti perustreeniin ja lämmittelyyn.

Seuraavat seitsemän väylää olivatkin sitten jo kaikin puolin MAHTAVUUTTA! Haastavia ja ennen kaikkea miellekkäitä puurännejä sekä pari fiksusti suunniteltua semi-tykitysväylää. Pari väylää ihan todellisia helmiä. Näillä väylillä huomasi että vakaalle semi-nopealle fore-draiverille oli enemmän kuin tarvetta bägissä, joten tulilinnut ja vakaa Wraith saivat kyytiä. Samoin putteri- sekä midariheitot olivat koetuksella.

Viimeiset viisi väylää olivatkin sitten ihan naurettavia siivutusväyliä laskettelumäen huipulta alaspäin. Naurettavia siinä mielessä ettei neljää väylää viidestää uskaltanut heittää kunnolla täysiä, koska pelkäsi kiekkojen katoavan horisonttiin ja/tai syviin väylien molemmilla puolilla vaaniviin metsiin/suoalueisiin. Noh, tulihan ne kiekot kuitenkin heitettyä jorpakkoon useampaankiin otteeseen. Muutama mahtava avaus oli myös joukossa, mutta ei kuitenkaan kertaakaan väylän 1. heitolla.

Kunto oli kovilla ja mitä uskomattominta, niin YHTÄKÄÄN KIEKKOA EI KADONNUT! WTF?!? Nakkasin kiekon radalla yhteensä peräti SEITSEMÄÄN otteeseen todella kauas/syvälle metsään/syvään heinikkoon ja JOKA IKINEN LÄTTY LOPULTA LÖYTYI. Aivan käsittämätöntä. Itse asiassa löysin vieläpä yhden ylimääräisen kadonneenkin kiekon suosta, jossa kävin tarpomassa. Noh, toisaalta kyllä sitä tuli kenkiäkin ihan tosissaan uitettua suoalueilla ja kiekkojen etsimiseen taisi lopulta mennä yhteensä yli tunti aikaa, joten kuntoiltua tuli siis ihan tarpeeksi varsinaisten väylien ulkopuolellakin.

Ja se mäki. Oli kyllä enemmän kuin kova houkutus nakata draiveri huipulta ja katsoa minne asti saisi siivutettua, mutta turvallisuus- ja kiekonkatoamissyistä järki vei kuitenkin miehestä voiton. Pitäisi kuitenkin päästä joskus heittämään jonnekin kunnon mäelle TURVALLISESTI jotakin kulahtaneita lättyjä kunnon pinkka. Noh, sitä odotellessa...

[Lassi]

Huvittavaa oli huomata että pelasin toisen kierroksen yhden heiton paremmin, mutta romahdin entisestään tuloslistalla ja rating tippui 10 pinnaa ekasta kierroksesta. Sinällään tämä on siis minusta ihan ok (ja täten reilua), koska kyllähän ekalla kierroksella saa aina reeniä tokaa varten ja tokalla kierroksella rata on jo tutumpi.

Näin käy helposti uusilla radoilla kuten juuri hyvinkää, joissa ei ole pahemmin vielä kisoja ehditty järjestää, että ekasta kierroksesta opitaan jotain, kun rata on isolle osalle pelaajista uusi. Tätä ilmiötä ei näy enää radoilla joissa on pidetty paljon kisoja ja rata on valtaosalle fieldistä tuttu...

[Henruso]

Taas on tullut vähän pelailtua:

Keskiviikko-illalla 12.6. palauttavaa keskivartaloreeniä.

Torstaina 13.6. Talissa klo 17:15-23:30. Huh-huh mitä settiä. Ensin vedettiin viikkokisat, joiden 1. puolikas sujuikin varsin mallikkaasti ja tuloksella 31 heittoa päästiinkin ykköspooliin yhdessä Poimiksen, Villen (kipsi jalassa) ja Eksymän kanssa. Poimiksella oli ollut ihan jäätävät ensimmäiset 9 väylää ja tämä lähtikin toiselle puolikkaalle mehukkaassa johdossa tuloksella 25 heittoa. Oma harvinaisen hyvä eka puolikas (itse vedän yleensä aina ekan puolikkaa täysin penkin alle ja skarppaan siten toisella) selittyi tasaisella pelillä ja useilla hienoilla säkityksillä n. 10 metristä. Putti siis kulki harvinaisen hyvin.

Toisella puolikkaalla otettiinkin sitten jo takapakki kun kierros alkoi ensin ykkösväylällä kahdella bogeylla ja sitten 14 tuli naula arkkuun kun sateen myötä liukkaammaksi muuttuneen maan ansiosta otin tupla-OB kutosen korttiin. Aika nihkeätä ottaa tripla korttiin silloin kun ollaan menossa kohti ennätyskiessiä. Puttipeli onneksi kulku edelleen ja birkut sentään 4. ja 5. väyliltä. Koko kiessin aikana taisi mennä yhteensä kuusi kertaa putti säkkiin 9-12 metrin etäisyydeltä, mikä oli sinällään todella hienoa
. Lopputuloksena kuitenkin harmittavan tuttu 31 + 34 = 65. Pelasin nyt toistamiseen peräkkäin viikkokisoissa tuon 65, jolla taas vaihteeksi sivusin viime kesänä tehtyä SURKEATA rataennätystäni. Noh, eiköhän se pamahda vielä railakkaasti rikki tänä kesänä (fingers crossed).

Sitten viikkokisojen jälkeen olikin vuorossa reikäpeli Ropon Ramin kanssa. Sovimme Ramin kanssa näin myöhäiselle torstai-illalle, kun emme löytäneet parempaakaan yhteistä aikaa ja ottelun DL läheni uhkaavasti. Taivas alkoi tipotella hieman vettä viikkokisojen toisen puolikkaan aikana ja tipottelu jatkui läpi koko meidän reikäpelin. Peli aloitettiin n. klo 21 ja olimme valmiita siinä n. klo 23:30. Myöhäisestä ajankohdasta ja heikosta kelistä huolimatta peli oli sangen mukavaa, kun oli Rami oli taas kerran mitä mainiointa peliseuraa. Etukäteisodotukset olivat että edessä oli pitkä ja tasainen peli. Ja näinhän siinä sitten kävi.

Seuraavassa lyhyt väyläkohtainen raportti tuosta pelistä. Aloitimme väylältä 1. ja pelasimme siis normi-Talin.

1) Ramilla avaus suoraan alaspäin keskelle väylää n. 30 metriä tiipaikasta. Itse 1. kertaa tänä kesänä onnistunut avaus ykkösellä ja keikko keskelle väylää n. 110 m päähän korista. Ramilla 2. OB:lle ja itsellä puolestaan suoraan heti seuraaviin puihin. Sain kuitenkin pidettyä tuon heiton eron väylän loppuun asti ja reikä meikäläiselle 5-6 heitoin. 1-0

2) Oma avaus portin eteen vasemmalle puolelle hankalaan paikkaan, josta epäonnistunut fore-neppi lyhyeksi ikävästi kurvin taakse. Ramilla parempi avaus ja tämä pääseekin puttaamaan jo kolmannella. Itselle vitonen korttiin kun vielä lähestyminenkin kulman takaa epäonnistuu ja menee pitkäksi. Rami puttaa kuitenkin vajaasta 15 metristä kunnianhimoisesti ja kiekko pitkälle korin taakse. Seuraava ohi ja väylä yllättäen jakoon vitosilla. 1 - 0

3) Oma fore-avaus ei feidannut tarpeeksi nopeaksi, vaan pitkäksi suoraan vasemmalla edessä olevaan metikköön. Ramin fore on tarkempi ja jää n. 7 metriin korista. Ramille hyvän putin saattelemana birkku ja itselle par. 1 - 1

4) Molemmilla avaukset lyhyeksi ja kolmoset molemmille korttiin. 1 - 1

5) Ramin avaus pomppaa pahasti oikealla olevaan syvään heinikkoon ja oma avaus Buzzzilla onnistuneesti, joskin hieman matalana keskelle väylää reiluun 10 metriin korista. Ramilta vaikeasta paikasta hieno fore vasemmalle puiden alle n. 10 metriin. Oma putti ohi ja Ramin hienosti säkkiin, joten väylä jakoon. 1 - 1

6) Ramilla avaus forella vasenta väylää pitkin muistaakseni puihin, josta pomppu väylälle onnekin 40 m päähän tiistä. Itsellä avaus puolestaan oikeata kautta oikealla oleviin puihin kohtuu hankalaan paikkaan. Rami hienosti korin alle ja itse samaten hienosti korin alle perässä. Kolmosilla väylä jakoon. 1 - 1

7) Ramin avaus keskelle väylää n. 30-40 metriin. Itsellä samaten väylälle n. 20-30 metriin tiipparilla. Harvinaista ettei meikäläisen avaus tällä väylällä kipannut oikealla olevaan metsään, niin kuin yleensä. Heitin hieman varmistellen (lue: hitaammin), joten tiipparilla oli aikaa palauttaa vielä lopussa väylälle. Ramilta hieman yllättäen putti ohi korin takaa n. 6-7 metristä, joten väylä meikäläiselle heitoin 3-4. 2 - 1

8 ) Molemmilla avaukset puiden kautta väylän reunamille. Ramilla pidemmällä ja hieman paremmassa paikassa kuin meikäläisellä. Lähestyn n. 10 metriä lyhyeksi, josta putti ohi. Rami korin alle ja väylä Ramille heitoin 4-3. 2 - 2

9) Ramin avaus vajaa 10 metriä lyhyeksi, oma kovaa korin oikealta puolelta ohi, mutta onneekkaasti kiekko osui puihin ja pysähtyi niiden taakse myöskin vajaa 10 metrin päähän. Oma putti ylämäkeen puiden välistä säkkiin, Ramilla täpärästi alarautaan. 3 - 2

10) Oma avaus uhkaavasti oikeita puita kohti, mutta jäi kuitenkin forehysse mestaan väylän reunaan. Ramilla avaus väylälle. Ramin lähestyminen näytti menevän pitkäksi/OB:lle, mutta päätyi lopulta n. 5 metriin. Oma näytti menevän myös OB:lle ja päätyi juuri keppien sisäpuolelle. Putti alarautaan ja Rami pisti säkkiin, joten 3 - 3.

11) Rami avaa mallikkaasti pitkälle keskelle väylää. Oma karkaa oikealle OB:lle ja OB-rajan tuntumasta lähestyminen puusaarekkeen oikealta puolelta 10 metriin. Rami yrittää lähestyä puiden välistä, mutta osuma puihin. Ramin seuraava jonnekin n. 7 metriin. Meikäläisellä lipeää putti kiekon ollessa liian märkä ja Rami seuraa vastaavasti perässä kiekon lipsahtaessa näpeistä. Väylä jakoon vitosilla. 3 - 3

12) Ramin avaus varmasti väylälle n. 30 metriin korista. Oma lähtee aivan liikaa vasemmalle, ja vieläpä hyssessä ja kaiken kukkuraksi kaksi skippiä loppuun. Maagisesti kuitenkin omakin kiekko löytyi juuri OB-keppien sisäpuolelta vajaasta 20 metristä. Ramilta hieno lähestyminen korin eteen ja väylä jakoon kolmosilla. 3 - 3

13) Oma avaus oikealla oleviin puihin ja Ramilla väylälle. Jakoon kuitenkin kolmosilla. 3 - 3

14) Ramilla hieno foreavaus vasemmalta saarekkeen toiselle puolelle. Itse olen viimeaikoina hyssettänyt väylän oikealta, mutta nyt kun tiipaikka oli todella liukas, niin yritin pelata "varman päälle" ja heittää vasemmalta pienemmällä teholla. Oma Blizzu heitto (tiedän, TYHMÄ heittää Blizzulla) kuitenkin flippaa hieman, emmekä näe tiipaikalta kunnolla osuiko kiekko puusaarekkeen puunlatvoihin ja jäikö kiekko OB:lle vai puskiko se puiden läpi aukealle. Aikamme me sitten siinä sateessa etittiin kiekkoa (Rami taisi muuten samalla löytää jonkun oman aiemmin kadottamansa kiekon), kunnes lätty lopulta löytyi pitkältä korin takaa takana olevan OB-rajan tuntumasta. Kieko olikin sitten nähtääkseen tehnyt siinä puhurissa Redbullit ja saanut "siiiivet" alleen. Molemmille kolmoset ja väylien jakaminen jatkui. 3 - 3

15) Ramin avaus jää tyngäksi ja päätyy vasemmalle OB-rajan tuntumaan vajaaseen puoleen väliin väylää. Oma avaus pitkälle pillisuoraan puiden välistä, kiekon jääden lopulta korin tasalle n. 25 metriin. Ramin vaikea lähestyminen osuu vasemmalla ennen koria vaaniviin puihin, oman mennessä korin alle, joten väylä meikäläiselle heitoin 3-4. 4 - 3

16) Molemmilla jää avaukset vajaaksi. Rami on n. 15-20 metrissä, meikäläinen kympissä. Rami pistää ohi ja meikäläisen hyvän puttipäivän sinetoi jälleen pitkä putti säkkiin. Väylä meikäläiselle heitoin 2-3. 5 - 3

17) Rami on väylällä pakkovoiton edessä. Oma avaus jää n. 15 metriä lyhyeksi. Ramin osuu puuhun ja jää hieman meikäläistä kauemmaksi. Rami yrittää pakkosäkitystä, mutta pitkälle ohi. Itse pistän pari metriä pitkäksi, mutta kiekko jää kuitenkin hyvin putattavaksi, joten väylävoitto meikäläiselle ja ottelun kokonaisvoitto tuloksella lopulta tuloksella 6 - 3 (käytännössä 5 - 3).

Edit: vasta seuraavana päivänä tajusin että olin tosiaan heittänyt yhteensä 57 heittoa kun peli päättyi väylälle 17. Mikäli olisin tajunnut käydä vielä vesisateessa ja säkkipimeässä heittämässä väylän 18., niin olisin hyvin todennäköisesti tehdyt uudin kierrosennätyksen Talissa. Vanha ennätys on siis yhä 65 heittoa, minkä olen muutaman kerran sivunnut, mutta eiköhän se nyt tässä vielä tänä kesänä mene enemmän kuin reippaasti kerralla rikki. Tai ainakin näin toivotaan. Eipä se oikeastaan vaadi muuta kuin sen etten ota niin paljon tuplia/triploja kiessiin. Lähinnä siis väylillä 1., 2., 8., 12., ja 18. pitäisi enemmän seiftata / pelata fiksummin...

[Henruso]

Perjantaina 14.6. myöhäinen iltakiessi kaverin kanssa. Keli oli vilpoinen, mutta maagisesti sade loppui reilun tunnin ennen kuin aloimme pelaamaan ja alkoi uudestaan juuri kun pääsimme lähtemään radalta. Pari kaljaa tuli otettua siinä pelailun omassa ja voitin kaverin lopulta betseissä kolmella väylällä.

Kierroksen high-lightit osuivat väylille 18. ja 10. Väylällä 18. avasin pahasti vasemmalle keskelle puita lähes katastrofipaikkaan n. 60 metriä korista. Kaveri puolestaa veivasi vajaaseen 20 metriin putille. Itse läiskäsin sitten maagisesti upsin sieltä tiheiden puiden oksien välistä viiteen metriin korista ja molemmille tuli aika "Huh-huh..." olo tästä suorituksesta. Kaveri tietty pisti sitten oman puttinsa pahasti pitkäksi takana vaanineeseen alamäkeen ja itse puolestani puttasin sisälle. Väylä siis kääntyi lopulta meikäläiselle.

10. väylällä puolestani avasin ensin avaukseni keskelle väylää n. 30-40 metriin korista. Yritin siis heittää täysiä, mutta ei jotenkin oikein saanut kaikkea irti itsestä. Sitten otin vielä reeni kiekon perään ja pistin menemään niin maan p*rkuleen lujaa. Heitto lähti liikaa vasemmalle suoraan kohti koria (oletuksena tämän tajuttuani oli että kiekko feidaa syvälle metsään jossain välissä lentoa), mutta kiekossa olikin niin paljon nopeutta, että se lähtikin pitkään loivaan antsaan ja päätyi lopulta n. 10 metriä lyhyeksi ja kokonaisuudessaan n. 15 metrin päähän korista. Ts. vielä kun saan kiskaistua 10 metriä pidemmälle, niin sitten on teoreettinen mahdollisuus saada holari kympillä. Ts. mittaa on tullut heittoon lisää.

Birkut taisi tulla lopulta väylillä 17., 2., 4. ja 10. Bogeja olikin sitten valitettavasti myös about saman verran...

Lauantaina 15.6. hieman puttireeniä pihalla ja testissä Prodigyn uusi midari M2 (kiekon rimmissä lukee tosin M3). Selkeästi oli vakaampi kuin ainakin Buzzz, mutta toisaalta vaati myös selkeästi enemmän voimaa taakse että sai samoille mitoille. Vaatii lisää testiä ja enemmän tilaa heittää...

[Henruso]

Lauantaina 15.6. Avery Jenkinsin opeissa Talissa. Kun ei päässyt osallistumaan Kankaanpään kisoihin matkaseura-pulan takia samana viikonloppuna, niin tämä oli varsin siedettävää balsamia haavoille. Suurkiitokset näin heti alkuun Poimikselle, Protonille ym. järjestelyissä mukana olleille!

Päivä oli kaikin puolin hieno. Edes lopussa puhjennut kohtuu rankanoloinen sadekuuro ei edes vähentynyt paikallaolijoiden fiilistä. HS:n harrastelija-reportterin Roosa Murron tilaisuuden jälkeen kirjoittama "artikkeli" http://www.hs.fi/kaupunki/Frisbeet%C3%A4hti+huitoo+kuin+lentoem%C3%A4nt%C3%A4/a1371351425916 oli ainoa asia mikä varjosti tätä hienoa tilaisuutta.

Averyn touhusta paljastui sangen nopeasti parikin asiaa: kaveri on kovan luokan pelaaja, mutta ennen kaikkea kaveri on vetänyt näitä koulutuksia kohtuu pitkään. Sanat eivät kertaakaan takerrelleet ja ruumiin kieli heittodemoineen kulki sulavasti käsi-kädessä juttujen kanssa. Asenne oli myös selkeästikin kohdallaan, vaikka suomen säät hieman Averya koettelivatkin.

Mikäli jotain parannettavaa tuohon koulutukseen pitäisi keksiä, niin kenties osallistujat voisivat päästä itse heittämään hieman enemmän. Vedimme esim. useita kierroksia heittoja yksi kaveri kerrallaan Averyn katsoessa vierestä. Tämän olisi voinut toteuttaa kenties hieman eri tavalla, jolloin useampi kaveri olisi päässyt heittämään yhtäaikaa. Enpä usko että laatu tuosta olisi hirveästi kärsinyt, koska Averyn yksilölliset vinkit olivat kuitenkin sangen suurpiirteisiä, eikä pieniin yksityiskohtiin tartuttu kiireen ja suuren osallistujamäärän vuoksi. Vastaavasti Avery olisi voinut kenties hieman enemmän neuvoa kutakin yksilöllisesti ja demota hieman vähemmän. Sinälläänhän tuo demoaminen oli "puoliturhaa", koska suurimman osan noista asioista oli jo nähnyt Averyn videoilta tuubista. Noh, mutta toisaalta taas ihan kiva tietty nähdä noita "muuveja" livenäkin. Paha sanoa mikäli olisi optimaalinen tapa vetää tämmöistä koulutusta.

Seuraavassa hieman meikäläisen sekalaisia mietteitä klinikalla opetetuista asioista:

- Lähestymiset kannattaa pääsääntöisesti pyrkiä sijoittamaan aina (tuulella) niin, että putin pääsisi vetämään myötätuuleen. Eipä ole ennen tullut ajateltua asiaa näin lähestyttäessä korille.

- Lähestyminen kannattaa pyrkiä aina saamaan mahdollisimman flättinä alas suhteessa mäen kulmaan. Tämän olinkin arvellut ennestään menevän näin, mutta nyt tulis siis varmistus asiaan.

- Averyn mukaan (rysty)vedon tulisi mennä mahdollisimman ylhäältä / läheltä rintakehää. Itsellänihän veto menee usein juurikin näin. Tämä kuitenkin sotii hieman Schusterickin ym. huippujen videoita, missä he selkeästikin näyttävät, että (kovan) vedon tulisi lähteä hieman alempaa ja saattoliikkeen tulisi päätyä kohtuu ylös kropan taakse. Itse olin aiemmin ajatellut, että minun tulisi paremminkin laskea tuota läpivetoni linjaa vedon alussa. Avery selitti että "Vedon mennessä ylhäällä, saa paremmin käytettyä hyväkseen yläkropan lihaksia". Jos en nyt ihan väärin muista, niin Discraftin Draiviklinikalla opetettiin juurikin päinvastoin, eli kun haluaa heittää max-pitkiä draiveja, niin tulisi heittää alivakailla kiekoilla "kropan alta" hyssessä. Averykin tosin näytti että hysset lähtevät alempaa. Hieman jäi joka tapauksessa sekavat ajatukset tämän vedon suhteen... Täytyypä hieman testailla radalla ensi kerralla eri vedon korkeuksia ja löytää se itselle luontaisin / paras vaihtoehto.

- Averyn mukaan hysseä heitetään taivuttamalla kroppaa alaselästä eteenpäin ja antsaa vastaavasti taivuttamalla selkää taaksepäin. Itsellä tämä ei ainakaan ole se paras tapa tuottaa hyssejä/antsoja, koska olen kärsinyt alaselkävaivoista viime kuukaudet ja luulen että tuolla tekniikalla selkä kipeytyy vain lisää ensisestään.

- Avery opetti että putissa tulisi ikään kuin "putata ketjujen läpi" eli ts. tähdätä "korin taakse". Itselläni ainakin putti toimii nykyään mainiosti kun kun valitsen keskitolpasta pienen pisteen (yleensä hieman korin keskitason yläpuolella) johon tähtään. Putti on mennyt viimeaikoina ihan selkeästikin eteenpäin noin muutenkin kun on keskittynyt tiettyihin asioihin. Sain muuten erityismaininnan Averylta meikäläisen kuulemma "Erinomaisista tähtäysrutiineista" puteissa.

- Sain Averyn myös nauramaan kun meikäläisen Fore ei feidannutkaan hyssenä (niin kuin siis harjoitteessa oli tarkoitus), vaan jatkoi matkaa pitkälle suoraan. Avery kysyi heitettyäni: "Millä heitit?" Vastasin: "Firebirdillä" ja kaveri vain hymyili että "Ei sen nyt ihan noin pitäisi lähteä..." Noh, totuuden nimissä voin kyllä sanoakin että viime aikoina Foreen on tullut rutkasti tekniikkaa lisää. Se näkyy siinä että maksimit menevät avrviolta n. 15-20 metriä pidemmälle kuin viime kesänä ja toisaalta siinä että minulta on samalla myös hieman kadonnut tatsia hiljaisempiin fore-draiveihin (nimenomaan siis draivereilla), joiden tulisi feidata kohtuu nopeasti. Olen reenaillut tuota forea niin paljon viime aikoina alivakailla Buzzzeilla sekä pitkiä heittoja draivereilla, ettei jotenkin ole enää "tuntoa" heittää draivereilla hiljempaa. Tätä pitänee reenailla nyt lähitulevaisuudessa. Olen myös testaillut foreen nyt todella vakaita kiekkoja (mm. D1, PD2 ja Boss) ja Prodigyn D1 tuntuisi vievän tällä hetkellä kaikkein ennustettavimpana ja parhaan tuntuisena lättynä kädessä voiton.

- Averyn lähestymisheitto oli mielenkiintoinen. Tämä heitti sen nokka pystyssä, pieneen s-kurviin, jotta kiekko tippuisi mahd. nopeasti alas korin lähellä, eikä toisaalta liukuisi/rollaisi pitkälle. Itse pyrin heittämään lähärit "pillisuoraan" tai pienenä hyssenä aina kun mahdollista. Pitääpä hieman testailla eri tapoja vetää lähäreitäkin.

- Klinikan ehkä kuitenkin kaikkein antoisinta satoa oli jalkojen käyttö draivien vauhdinotossa. Oli todella tehokasta reeniä tehdä Averyn vieressä perässä noita steppejä kun nämä veteli harjoitusaskelia. Uskoisin että jo muutaman reenikerran jälkeen saan parannettua (ja ennen kaikkea tehostettua lyhyillä tiilaatoilla, joita on aivan liikaa radoilla) askellustani. Sain myös maininnan Averylta vauhdinottoni rytmityksestä. Kuulemma alussa mukavan rauhallinen ja loppua kohden todella napakka kiihdytys. Noh, sinällään hyvä, koska näin olen viime aikoina itsekin järkeillyt asian. Olen seurannut kisoissa montaa kovempaa heittäjää vierestä ja yksi salaisuus kohtuu pitkiin - ja ennen kaikkea vaivattoman näköisiin - siivuihin, tuntuu olevan RAUHALLINEN vauhdinotto. Ts. mitä räjähtävämmin ALOITTAA vauhdinoton, sitä vähemmän saa tehoja heitosta lopulta irti vauhdinoton lopussa.

- Askellukseen liittyen minun tulee myös muistaa varoa ottamasta liian pitkää viimeistä askelta painon tullessa tukijalalle. Mikäli jalat ovat liian kaukana toisistaan, niin tehoja katoaa siinä samalla.

- Hyvänä muistutuksena Avery sanoi toiselle pelaajalle ettei käsi saisi tosiaan viipyä yhtään taaksevedossa, vaan käsivarren pitäisi tulla linkomaisesti lähes välittömästi takaisin sieltä, eikä jäädä "odottamaan" paikoilleen.

- Hyvä huomio oli myös se että mitä kovempaa heitetetään, ja ennen kaikkea mitä suurempi vauhdintotto, niin sitä enemmän saa pää kääntyä taaksevedon mukana. Ts. paikoiltaan heitettäessä pään tulisi kääntyä max. 90 astetta, kun taas kovalla vauhdilla heitettäessä se saa käydä käytännössä kokonaan takana.

- Avery suositteli että paikoiltaan heitetään maksimissaan n. 80 % tehoilla ja kun heitto vaatii enemmän pituutta, niin aletaan ottamaan vauhtia.

- Forepuolen "power-grippiä" (toinen sormi alla rimmissä suorana, toinen koukussa) pitänee vielä testata joku kerta uudemman kerran. Kokeilin sitä aikanaan, mutta tuntui ettei oikein sovi meikäläiselle (sormet väsyivät/kipeytyivät). Averyn mukaan tällä voi kuitenkin saada peräti 10-20 % lisää tehoja foreen. Pitänee siis vielä antaa yksi mahdollisuus tuolle. Nyt kuitenkin fore lentää sen n. 105-110 metriä ja mikäli haluan saada siihen vielä lisä metrejä, niin jostain niitä pitää vain yrittää taikoa. Alle 120 metriin ei tyydytä...

[Henruso]

Maanantaina 17.6. kova heittotreenipäivä Siltamäessä. Yhteensä varmaan jotakin 200 draivia ja lähäriä about 3 tunnin aikana. Heitto kulki kohtuu hyvin ja muutenkin jäi positiivinen fiilis päivästä. Pisimmät kaaret taisivat lähteä vähän kuluneemmilla Dessuilla sekä uusilla Prodigyn D3:lla. Pisimpien heittojen ennustettavuus sitten puolestaan vähän oli mitä oli. Heitettiin flättiä, hyssee ja antsaa molemmin puolin. Mukava huomata että putteridraiviinkin alkaa oikeastikin tulla mittaa. Sen huomasi eritoten nyt kun pisti menemään pitkästä aikaa bräniköillä P2:lla, jotka löysivät toisinaan tiensä kupin ääreen jostain about 70-85 metristä. Loppuun hieman vielä puttitreeniä hyvällä tatsilla. Kyllä tuntui selässä samana iltana ja seuraavana aamuna. Venyttelyä illalla

Tiistaina 18.6. käytiin viikkokisat Harjulla. Eipä jäänyt mitään erityistä kerrottavaa jälkipolville, vaan sulakkeet prakasivat pahasti jossain 10 väylän jälkeen kun tuli otettua muutamilla älyttömillä puukimpoiluilla pari tuplaa. Kokeilin 17. väylällä huvikseni korkeata pommihysseä ja omaksi yllätyksekseni sehän päätyikin korin juureen korkeasta kaarestaan huolimatta. Katselin myös kun Nissinen pommitti väärällä kädellä samaisella väylällä jonnekin korin tuntumaan meidän ryhmän perässä... O_O 2. väylällä puolestaan kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni puiden vasemmalta puolelta forella. Yllätyksekseni pääsinkin sillä vajaaseen 10 metriin korista, mutta ohi. Kierroksen alussa heitin pyllylleen, mutta puttasin kohtuu hyvin. Kierroksen loppua kohden ei enää kiinnostanut yrittää putatakaan kunnolla, kun heitot päätyivät minne päätyivätkään. Nyt sen huomaa kun heitti kuukausi takaperin sen 54 heittoa harjulla, että rupeaa kenties vaatimaan itseltään hieman liikoja... (?) Joka tapauksessa oma käytös radalla hävetti... Erikoismaininta väylältä 15. jossa yritin putata bogeya neljällä kiekolla yhtäaikaa (putteri + 3 draiveria) ja draiverit menivät säkkiin, mutta putteri pomppasi takaisin korista. Tupla "nöyrästi" korttiin kanssa pelaajien kehoituksesta. Haiskahti jo hieman rating-manipulaatiolta, samoin kuin ohi-putti 3 metristä 18. väylällä ja putti 1. väylällä 7 metrin päästä yli 20 metrin päähän...

[Henruso]

Juhannuksen kunniaksi käytiin tuplaviikkikset huipulla.

1. kierroksella pelasin 34 + 34 = 68 eli tasaisen heikkoa. Lyhyesti kuvaillen. Surkeita avauksia, mutta hyvää puttipeliä. Putti on oikeastaan viime-aikoina kehittynyt niin paljon, että näillä reenimäärillä kyse ei oikeastaan enää ole tekniikan hajoamisesta, vaan ennemminkin vain päästä. Etuysillä yksi putti ohi, takaysillä muutama.

2. kierros oli kyllä sellaista tunnekuohua aivan laidasta laitaan taas koko kiessi, että aivan pakko taas kirjoittaa vaihteeksi perinteinen väyläkohtainen raportti. Jospa sitä oppisi jotain tulevaisuudessa kun hieman kirjoittaa myös auki mitä pään sisällä liikkuu kierroksen aikana. Joka tapauksessa taas myyttisiä juttuja maagiselta mieheltä.

12) Avaus toistamiseen bunkkerin etureunaan. Uudet ostamani vakaat tiipparit ovat tosiaankin vakaita / "raskaita". Dropparilta suora putteriheitto alivakaalla putterilla karkaa pahasti oikealle aivan OB:n rajalle. V*tuttaa heitto. Saano kuitenkin koottua itseni ja n. 10 metrin putti vaikeasta stänssistä säkkiin ja bogey korttiin.

13) Avaus varmaan n. viidettä kertaa peräkkäin tällä väylällä oikealla oleviin puihin. Vaikea ottaa vauhtia kun lyhyen laatan molemmin puolin kuopat. Pitäisi varmaan fiksaa seuraavissa talkoissa. Todella matala lähestyminen forella korin viereen ja par.

14) Avaus oikeaa kautta nousee aivan liian korkeaksi hysseksi, mutta löytyy kuitenkin maagisesti jopa n. 10-15 metriä puusaarekkeen takaa. Taitaa olla poika saanut vähitellen lisää "ruista ranteeseen". Todella vaisu puttiyritys jää korin alle ja par.

15) Todella kova avaus todella vakaalla Dessulla feidaa hieman liian aikaisin ja päätyy vasemmalle OB:lle juuri korin edessä vasemmalla olevien puiden taakse. Neppi OB-rajalta puiden ympäri forella ja par.

16) Hyvännäköinen fore suoraan niihin n. 7 metrin korkeudella oleviin pariin vaakaoksaan ja kiekko ristikon taakse. Neppi yli ja par.

17) Avaus hieman vakaammalla P2:lla n. 8-9 metriä lyhyeksi. Rohkea, itsevarma putti suoraan keskelle koria ja birkku korttiin. Rohkea varsinkin, koska heti korin takanahan vaanii petollinen alamäki. Molemmissa päivän kisoissa birkku tältä väylältä.

18) Hieman safety korkea S-heitto alivakaalla Dessulla päätyy nätisti keskelle väylää, hieman pensaan tason taakse. Muutaman sekunnin harkinta ja päätös lähteä yrittämään saarelle. Yleensä ei vain yksinkertaisesti maksa vaivaa tällä väylällä kokeilla seiftata, koska tämäkin menee herkästi mönkään. Arvon vakaan Tiipparin ja semi-vakaan, samana päivänä ostetun helmen, pinkin TL:n välillä. Valitsen lopulta TL:n. Valinta oli kuitenkin väärä kun kiekko palauttaa aavistuksen liian myöhään ja hipaisee oikealla olevia oksia ja syöksyy alas OB:lle. Pieni harmitus. Lähestyminen n. 7-8 metriä pitkäksi, josta itsevarma putti keskelle säkkiä. Ympyrä-vitonen korttiin.

1) Kävin tässä välissä pakulla vaihtamassa nopsaa housut jalkaan, koska Tali alkaa olemaan täynnä itikoita. Tajusin että pelaan tällä hetkellä n. +1 tuloksessa, eli selvästi ennätystahdissa ollaan. Se oli suuri virhe tajuta tämä. Avaan uudella TL:llä ja kiekko päätyykin nätisti väylälle hieman ennen kurvia, joskin hipaisee ilmalennon aikana oikealla olevaa puuta. Kiekko on hyvällä paikalla, joten mietin hieman kuinka ahneesti lähden hakemaan kolmosta eli tässä tapauksessa Eagelia. Noh, ahneestihan painan kovaa menemään TL:llä reilusta 100 metristä. Kiekko feidaa yllättävän kovaa lopussa vasemmalle ja menee kuin meneekin harmikseni kaikkien puiden välistä suoraan OB:lle. Kieeko jäi vaikeaan paikkaa, josta vedän surkean lähestymisen pitkäksi aivan vastapäisen OB-rajan tuntumaan. Täältä v*tutusputti n. 8 metristä ylärautaan ja kutonen korttiin. V*tuttaa.

2) Ahne avaus vasten tapojani tiipparilla ja suoraan OB:lle. Yritin paikata heti edellisen virheen, mutta tuloksetta. Hyvä lähestyminen draiverilla kulman ympäri n. 15 metriin, mutta putti alatolppaan ja ja vitonen korttiin. V*tuttaa yhä enemmän.

3) Tilteissä aivan säälittävä fore avaus korin tasalle oikealla olevan metsän reunaan. Putti n. 20 metristä yläpantaan ja pieni harmitus.

4) Tilteissä avaus suoraan puihin. Hieno lähestyminen tästä n. 6 metriin. Ennen tätä olin saanut (molemmilla kierroksilla) käytännössä jokaisen putin tältä etäisyydeltä tänään helposti säkkiin (lue: putti kulkee), mutta nyt v*tutus sai sen tunteen päähän, että "ei se voi mennä". Ja eihän se mennyt, vaan säälittävä yritys ketjujen reunaan ja ulos. Bogey korttiin ja v*tutus jatkaa kasvamistaan.

5) Hieman hätiköity avaus suoraan puihin. Kaunis lähestyminen tästä putterilla n. 6 metriin. Ääni pään sisällä sanoo "sinut on tuomittu puttaamaan tämä ohi". Ja tällä kertaa puttaan jo kokonaan korista ohi. Saman pituinen haaraputti seuraavalla säkkiin, bogey korttiin ja v*tutus lähenee tappia. Haaraputinkin sain ainoastaan vain säkkiin, koska ajattelin että "vaikka tämä menisi säkkiin, niin v*tuttaa kuitenkin aivan silmittömästi." Putti oli siis "stressitön".

6) Tässä vaiheessa ei enää hirveästi kiinnostanut. Avaan täysin identtisesti ekan kierroksen tapaan keskellä olevan puusaarekkeen oikeaan reunaa, josta kiekko pomppaa väylälle. Tästä aivan järjettömän säälittävä hysselähestyminen tulilinnulla, joka päätyy "vain" vajaa 15 metrin päähän korista, koska pomppaa suoraan puusta koria kohti. Kävellessäni kiekolle päätän vakaasti mielessäni, että MIKÄLI seuraava (käytännössä HYVIN marginaalinen) putti ei mene sisään, niin denffaan suosiolla ja lähden kotiin nuolemaan haavojani kaljan, ruuan ja suihkun äärelleni. Ei ole mitään järkeä jatkaa tätä itsekidutusta. Ennemmin tai myöhemmi isken kuitenkin nyrkillä puuhun ja loukkaan itseni tai vastaavaa. Ei ole sen väärti. Noh, kiekko tietty makaa juurikin siinä vajaassa 15 metrissä. Korille menee kapea väylä, jonka päällä roikkuvat heti kuusen oksat, joten kovaa pitää pitää pommittaa mikäli mieli tekee saada säkkiin. Keskityn semisti muutaman sekunnin ja pommitan kovaa menemään.... ...ei prkl, se meni sisään! Sanon ihan äänenkiin "Ei prkl, se meni ihan vain meikäläisen kiusaksi säkkiin! Olin juuri luvannut itselleni denffata, mikäli menee ohi..." Noh, ei auta muu kuin jatkaa itsekidutusta ja talsia väylälle 7. En ollut siis millään muotoa tyytyväinen siihen että kiekko meni säkkiin.

7) Päätin alkaa kokeilla sitten saman tien uusia heittoja kun ei tässä enää millään muotoa tulosta pelata. Kokeilen korkeata pommi-ässää dessulla, joka valitettavasti hieman osuu oikealla olevan puun oksiin ja tulee alas pusikon juureen. Mikäli ei muuten olisi osunut niin veikkaanpa että olisi ollut aika lähellä "griiniä". Joudun heittämään lähestymisen todella huonosta asenosta, mutta saan magisesti lätyn lentämään sen vajaa 70 metriä ja jäämään n. 7 metriin korista. Tästä putti ohi. Ei ollut uskoa enää omaan tekemiseen, mutta eipä toisaalta enää hirveästi kiinnostanutkaan. Seuraavan putin läiskäsen puolitahallani ketjujen kautta ulos purkaakseni v*tutustani. Seuraava heitto (ei siis putti) 1,5 metrin päästä pysyy kuitenkin sisällä. Kattila kiehuu ylitse.

8 ) Yritän tiipaikalla mallailla jotakin ovelaa hyssereittiä, mutta totean että oksat ovat vain yksinkertaisesti liian tiheät että mistään raosata pystyisi kokeilemaan. Pistän siis TL:llä menemmään niin kovaa kuin kädestä lähtee kovan karjaisun saattelemana. EI itseasiassa edes kovin huono yritys tilanne huomioon ottaen. Kiekko osuu hieman puihin puolessa välissä ränniä ja jää keskelle väylää. Hieman enemmän vasemmalla ja kiekkoa olisi saanut etsiä pitkältä korin takaa. Kiekko jäi hyvälle putterilähestymispaikalle, josta nostaisi normaalisti kohtuu helpon kolmosen. Noh, eipä hirveästi kiinnosta, vaan kokeilen jotain hieman "extrmempää" ja kokeilen paukuttaa täysiä tiipparilla korin edessä oleviin puihin toivoen että kiekko jotenkin maagisesti päätyisi korille. Noh, ei lähelläkään, vaan suoraan seuraaviin puihin ja taas keskelle väylää. Tässä välissä meidän ryhmän pappa (joka siis pelaa forella, eikä ole mikään erityisen kova pelimies) nakkaa puolesta välistä väylää kiekon fore-S:llä suoraan mukiin ja ottaa kakkosen. Aivan mahtava suoritus kaverilta! Tästä inspiroituneena päätän itsekin yrittää seuraavan tosissani. (Ja ihan siis jo siitäkin syystä ettei pelikavereilla pala täysin hermot meikäläiseen. Tosi rentoja kuitenkin olivat koko kiessin eivätkä tuntuneet edes erityisen häiriytyneiltä huonosta käytöksestäni. VAroitin heitä tosin jo hieman ennen kiessiä.) Joka tapauksessa yritän hyssettää kiekon Jokerilla säkkiin ja eihän se menekään kuin vajaa metrin ohi. Bogey korttiin (ei sillä että tosin hirveästi kiinnostaa enää tässä vaiheessa).

9) Tiilaatalle saapuessa huomaan että se yläpuolellahan olisi juuri sopiva rako kauniille upsille korille. Mallailen sitä siinä oman aikani, kunnes tajusin ettei upsi todennäköisesti kuitenkaan voi mitenkään mennä koriin. Sitten rupeankin miettimään, että mitäs jos sitä kerrankin tällä 9. väylällä kokeilisi holaria, sen sijaan että pelaan korin alle kuten normaalisti. Ensimmäisessä kisassa mm. pelasin tavalliseen tapaani hitaan "tippuvan" heiton putterilla joka jäi pari metriä korin viereen. Harvoin sitä kuitenkaan saa näin ilmaista yritystä, koska v*tutuksen taso huomioon ottaen, minulla ei ollut mitään hävittävää eikä mitään väliä vaikka kiekko päätyisi pitkälle mäen alapuolelle. Julistankin siis koko ryhmälle kovaan ääneen: "Nyt haetaan puhtaasti holaria, yhtään vähempään ei tyydytä! Jos ei mene säkkiin, niin sitten päädytään kaaaauas korin taakse..."? Rupean mallailemaan heittoa. Pääsin taas pitkästä aikaa kunnon flow-tilaan ja uskoin oikeastikin hetken siinä mallaillessani että nyt saan säkin. Pitkän keskittymisen jälkeen pistän kiekon menemään. Huomaan välittömästi että nyt lähti hieman liian korkeana ottaen huomioon että nakkasin kuitenkin kiekon kohtuu lujaa. Sanonkin muille puolessa välissä lennon "Yli menee..." Toinen kaveri sanoo kuitenkin heti perään "Nyt on lähellä..." Mitä-mitä?! Kiekko rupeaa kuitenkin vähitellen laskeutumaan, koska tähän aikaan illasta (kello oli siis tässä vaiheessa jo lähellä kahtatoista) ei enää ollut pienintäkään virtausta mikä olisi liidättänyt kiekkoa, niin kuin yleensä tällä väylällä tuppaa käymään. Linja alkaa näyttämään koko ajan paremmalta. Se on käytännössä lähes suora ja kiekko laskeutuu koko ajan pikkuhiljaa loivassa kulmassa alaspäin... ...KESKELLE MUKIA!!! Ei ole todellista!!!

Hetken aikaa aloin uskomaan taas oikeastikin urheilujumaliin ja siihen että meikäläisellä on tosiaan niin onni kuin suoriutuminen jakautunut aivan ääripäihin. Pelasin ennen fribailuun vaihtamistani pöytätennistä 13 vuoden ajan, parhaimmillani Suomen Mestaruussarjassa ja yksilötasolla Valioluokassa. Ne asiat mistä kenties olin tunnetuin oli a) "kovat" jutut (varmasti alan kohtapuoliin olemaan fribailussakin tässä asiassa jo tuttu) sekä b) äärimmäisen epätasainen pelaaminen. Hyvänä päivänä/hetkenä saatoin voittaa kenet tahansa Suomessa TOP-5 ulkopuolelta ja huonona hetkenä puolestaan saatoin hävitä kenelle vain arviolta TOP-70 sisältä. Samaten minulle on aina ollut urheilussa enemmän kuin tavallista se, että itseluottamus kasvaa sitä myöten mitä vaikeampi suoritus tarvitaan tai mitä vaikeampaa suoritusta yritän. Tämä näkyy pingiksen lisäksi minulla myös pool-biljardissa (jota siis myös pelailen silloin tällöin), missä tuppaa saamaan säkkiin kaikkein vaikeimmat lyönnit, siinä missä usein puolestani missaan "itsestään selviä" paikkoja.

Joka tapauksessa usko omaan tekemiseen kuitenkin palasi nyt ainakin osittain/hetkellisesti. Näin jälkeenpäin on tosi vaikea tuommoisten heittojen kanssa sanoa kuinka suuri osa sitä suoritusta ja onnistumista lopulta oli taitoa ja kuinka suuri osa säkää. Joka tapauksessa holari piristää aina ja yksi tämän kesän epävirallisista tavoitteista tuli täyteen. Viime kesänä tein yhden kisaholarin amatööritourilla ja nyt tuli sitten tämä holari, joskin "vain" viikkokisoissa. Tavoitteeni oli siis tehdä tänäkin kesänä vähintään yksi holari ja oikeastaan tavoitteeni tulee varmastikin olemaan tehdä vähintään yksi holari jokainen kausi tästä eteenpäinkin. Tavoite on kuitenkin hieman epävirallinen, koska holareitahan ei hirveästi tule lähtökohtaisesti yritettyä (yleensä pyrin pelaamaan vain mukin alle) ja ne vaativat kuitenkin aina ripauksen säkää mukanaan.

10) Nakkaan tiiparin kovaa ja matalana keskelle väylää. Se papparainen joka pisti jo kertaalleen kauniin kakkosen kasi väylällä, niin nakkaa nyt oman lähestymisensä kaukaa korista rautaan (ei siis kuitenkaan sisälle)! Kaverihan on ihan liekeissä ja mitä täällä oikein tapahtuu?! Älyttömiä suorituksia jo kolmas väylä putkeen! Itse nakkaan lähestymiseni myös melkein korin alle ja par korttiin. Tässä välissä spekuloin sitä päässäni, että olisi jälleen kerran mennyt ennätyskiessi mahdollisesti rikki mikäli olisin jättänyt 7. ja 8. väylillä ne pari "turhaa" mogaa tekemättä. Heti perään minua huojentaa kuitenkin ajatus siitä, että tuskinpa tuota äskeistä holaria olisi tapahtunut ilman noita vihanpurkauksia. Yleensä kaikki asiat ovat keskenään syy-seuraussuhteessa ja jos jotakin yksityiskohtaa menee menneisyydessä muuttamaan, niin silloin tulevaisuuskin muuttuu. Tai ainakin näin ajattelen/uskon itse. Ts. siis minun tuli thedä nuo mogat, jotta tämä holari tuli mahdolliseksi. Onko tässä järkeä...?

11) Viimeinen väylä. Nakkaan alivakaan dessun äärettömän kovalla nopeudella aivan ruohon pintaa viistäen lähelle kurvia, hieman puiden taakse. Kovasta nopeudesta johtuen kiekko ei kuitenkaan feidaan OB:lle, niin kuin tähän suuntaan lähtevillä heitoilla on yleensä tällä väylällä tapana. Olisipa ollut muuten kiva olla tutkaamassa tuota heittoa. Lähti meinaan sen verran rennosti/kovaa. Lähestyminen jää minulla n. 15. metriin joten nelonen lopulta korttiin.

Kierroksen yhteistulos oli 66 kiessin aikana tuli kyllä käytyä koko tunneskaalaa aivan pohjamudista huipulle saakka läpi, samoin kuin myös pelin tasokin. Aika älytön kierros noin kaiken kaikkeaan ja tuskin unohdan sitä ihan muutamaan päivään...

[Henruso]

Eipä ole taas vähään aikaan tullut päivitettyä:

Lauantaina 22.6. Juhannuskiessi harjulla. Taisi olla jotakin 61 heittoa, joskin vikalla ei enää niin kiinnostanut kun oli ollut nihkeä kiessi ja kaverit sanoi että olen jo neljä heittoa heitä edellä. Noh, sitten vikalla helpolla 12. väylällä tupla siihen loppuun. Mitään erityisiä muistoja ei kiessiltä jäänyt; paras suoritus taisi olla kauden eka kolmonen 14. väylältä.

Sunnuntaina 23.6 sama uusiksi koko kaverin suvun voimin. Tuloksena lopulta erittäin tyydyttävä 58, jonka arvo vain kasvaa ottaen huomioon että pääsin ekaa kertaa puttaamaan yli kahdesta metristä jonkun 1,5 tunnin pelin jälkeen ja kiessi kesti kokonaisuudessaan jotain  3h 20min. Kierroksen ainoa birkku tuli itseasiassa vasta viimeisellä väylällä joka oli tällä kertaa nro. 11. Ts. iso kasa birkkumestoja ryssittiin, mutta toisaalta varsin tasaista suorittamista.

Tiistaina 25.6. ekaa ketaa elämässä DDC:tä Munkkaan. Ekat kolme peliä olin kohtuu pihalla tuosta, mutta sitten alkoi päästä vähitellen jyvälle. About neljän tunnin tahkoamisen tuloksena, meikäläisen tiimit voitti lopulta varmaan n. vajaat 40% peleistä. Siistiä oli ja pitää ehdottomasti mennä joku tiistai uudestaan! Eiköhän ne pelit jo seuraavalla kerralla mene lähelle 50-50.

Torstaina 27.6. viikkokisat Talissa. Tuloksena uusi ennätys 63 heittoa, mutta ikäväkseni mogasin taas jälleen kerran aivan lopussa väylät 1. ja 2. jotka pelasin tavalliseen tapaani 5 ja 6 heitolla. 1. oltiin jälleen kerran kahden heiton jälkeen erinomaisessa asemassa, mutta sitten alkoi mennä päin honkia. Kierroksen jälkeen jäi sellainen fiilis että "jäätiin varmaan yhden heiton päähän kiekosta" ja myöhemmin tosiaan paljastui että juuri näinhän asia oli. Noh, tästä tuloksesta löytyisi vielä reippaasti parantamisen varaa.

Lauantaina 29.6. Raaseporin Helmeen kisaamaan. Rata oli mahtava ja sateetkin pysyivät jatkuvasta pilviverhosta huolimatta poissa, mutta muuten päivä olikin sitten sysimusta. Ensimmäinen kierros pelattiin tuloksella 66 (+8, rating 862) ja toinen 63 (+5, rating 891). Näiden rating-tuhoajaisten johdosta menikin samalla yksi kauden päätavoitteista penkin alle. Yksi tavoitehan oli siis, että kauden huonoin kiekka olisi yli 875 reitattu, mutta nyt kosahti tuo ja vieläpä kirkkaasti.

Ensimmäisellä kierroksella meni putti ihan solmuun jo muutaman väylän jälkeen. Kaverilla meni myös poolissa putti ihan lukkoon ja penkin alle. Tiedä häntä vaikuttiko omaan suorittamiseen. Eipä oikein mikään muukaan kulkenut pelissä. Kaikki oli koko ajan vähän sellaista hakemista. Viimeisillä parilla väylällä ei enää edes oikein mikään kiinnostanut. Yksi ihan älytön lost disc mahtui myös kierrokseen.

Toisella kierroksella meno jatkui kutakuinkin samanlaisena, mukaan lukien toinen lost älytön lost disc täsmälleen samalla väylällä ja samalla tavalla kuin ekalla kiekalla. Ja kysehän ei siis tässä ollut siitä pitkästä veden ylityksessä, missä onnistuin avauksessa mainiosti molemmilla kierroksilla, vaan sellaisesta väylästä missä ainoa tapa saada kiekko jorpakkoon oli pistämällä aivan liikaa hysseä kiekkoon ja heittämällä aivan liian varovaisesti. Juurikin siis kuten tein molemmilla kierroksilla. Toinen kierros oli kolme heittoa parempi kuin ensimmäinen ainoastaan sen takia että sain kierroksen loppupuolella 3-4 yli kympin puttia säkkiin. Lähempää ei tietty juurikaan mennyt. Kierros loppui kuitenkin semi-positiivisesti ensin toka vikalla väylällä 15 metrin puttiin sisään ja sitten vikalla 10 metriseen säkitykseen.

Sain kuulla toisen kierroksen jälkeen kunniani kun olin koko kierroksen aivan tilteissä ja itsepuhelun määrä oli mainittavaa. Poolikaveri antoi siis hieman noottia asiasta. Ei ollut maininnut asiasta yhtään aikaisemmin kuulemma koska oltiin lähes jumbopoolissa, niin ei niin kiinnostanut. Noh, karma iski välittömästi kun menin etsimään sitä tokan kiekan kadotettua Buzzzia kierroksen jälkeen rantakaislikosta. Menin paljan jaloin vetämään rannalle mutapohjaa ja viilsin jalanpohjani kaislaan tms. oikein kunnolla. Verta tuli ja reippaasti, mutta onneksi samaisesta lammesta oli juuri toinen kaveri käynyt pelastamassa kelluneen kiekon ja tällä samalla kaverilla sattui myös olemaan urheiluteippiä bägissä. Ei muuta kuin jalka niin maan perkuleen tiukalle ja nokka kohti Tammisaaren ensiapua. Onneksi kahdelle kyytiläiselleni löytyi toinen kyyti kotiin. Tunnin kivuliahkon odotuksen jälkeen tuloksena oli seitsemän tikkiä. Kotiin pääsin lopulta klo 00:30. Samalla tuli siis hölmöiltyä sunnuntaiset seurakisat pois kisakalenteristani.

Kisojen jälkeen huomasin myös kadottaneeni reissulla yhden putterin jonnekin. Siispä olen kadottanut tasan kuukauden sisään yhteensä ainakin viisi lättyä, joista kolme nyt siis samana päivänä. Alkaa käymään kalliiksi tätä menoa...

Torstaina 4.7. kävin puttailemassa ja nakkelemassa lähäreitä paikoiltaan Talissa. Jalka oli mennyt jo hieman parempaan suuntaan, mutta sen verta arka varpaan reuna edelleenkin on ettei pysty pitämään muuta kenkää kuin sandaalia jonka sivuun olen leikannut ison reiän jalassa.

Tänään perjantaina 5.7 poistettiin tikit jalasta. Tästä seurasi pientä vuotoa ja kipua. Edelleen siis on jalka arka. Toivottavasti paranee pikkuhiljaa. Sunnuntaina pitäisi sitten mennä Taliin pelaamaan reikäpeli. Saas nähdä voiko tuolloin ottaa vielä ollenkaan vauhtia ja millä kengillä pystyy pelaamaan...

[Henruso]

Kaveri antoikin luovutusvoiton kiireiden takia sunnuntaille 7.7. sovittuun reikäpeliin, joten sen sijaan mentiinkin reenaamaan. Ensin Nummelan Pajuniityssä vajaa kahden tunnin setti draiveja, lähäreitä sekä muutama putti. Draivit lähtivät vähn minne sattuu lähinnä kolmesta syystä: 1) Ei ole tullut viikkoon heitettyä kunnolla jalan takia, 2) Joutuu varomaan vauhdinoton kanssa jalan takia ja 3) testailin kohtuu paljon eri kiekkoja eli käytännössä heitettiin malkein kaikilla kiekoilla mitä varastosta löytyy. Jalka antoi onneksi jo hieman periksi heittää kovempaakin, mutta edelleen siis vedetään crocseilla, joista on reuna leikattu kokonaan pois arven kohdalta. Ei siis kestä jalka vielä kunnon kenkien käyttöä. Lähärit kulkivat hieman vaihtelevasti, samoin kuin myös putti. Positiivista oli huomata että välillä heitettäessä 60-100 metrisiä foreja tiippareilla, TL:llä sekä Buzzzeilla, kiekko lähti niin maan julmetun lujaa, suoraan ja matalana. Tämä siis käytännössä ilman vauhtia. Ts. tekniikka foressa on selkeästikin mennyt eteenpäin viimeisten n. 1-2 kuukauden aikana kun saa "pienemmällä vaivannäöllä" selkeästikin tuotettua enemmän nopeutta ja kierrettä kiekkoon.

Samana iltana sitten vielä toinen lähäri- ja putti treeni takapihalla. Jälleen enemmän ensin mainittua. Lähäreissä ihan jäätävä tatsi. Käytännössä n. 80 % kiekoista hieman sarjasta riippuen tippuivat "varmalle" putille.

Maanantaina 8.7. 1,5 kierrosta peliä Veikkolan radalla. Ei ole tullut käytyä Veikkolassa pelaamassa kahteen kesään, joten mahtavaa vaihtelua perus Helsinki-Nummela -linjaan. En muistanutkaan kuinka mahtavia puuväyliä tuolla Veikkolassa olikaan. Erinomaista tilankäyttöä ja ratasuunnittelua. Iso käsi radan arkkitehdeille! Mukava oli kieltämättä pelata! Siinä huomasi että parissa vuodessa on selkeästikin kehittynyt, että kun viimeksi oli tuolla VEikkolassa pelaamassa niin puurännit turhauttivat kohtuu paljon, kun taas nyt ne loivat mielekästä haastetta. Taisin pelata tuon ensimmäisen kierroksen +2 (14 väylää) ja toisen kiekan +1 (jotakin 5-6 väylää). Monen monta mahtavaa birkkuyritystä todella vaikeista asennoista kalahtivat ala- tai ylärautaan. Ts. puttitatsi oli kyllä kohdallaan, kunhan pääsisi vain hieman useammin hieman paremmille puttipaikoille. Läheltä en tainnut putata yhtään ohi...

[Henruso]

Jaahas... ...liukastuminen tiillä, josta varpaiden vääntyminen ja lopputuloksena haavan aukeaminen uudestaan. Noh, nyt alkoi paranemisaika sitten alusta, ainoana erona vain se että nyt jalkaan jääkin isompi arpi ja että infektioriski on moninkertainen alkuperäiseen verrattuna. Ei kai sitä auta nyt vain kun ottaa seuraavat pari viikkoa iisisti ja unohtaa taas vaihteeksi vähäksi aikaa fribahommat... [hymiö joka hakkaa päätään seinään melkein itku silmässä]