Mulla ei ole ihan yhtä paljon kilometrejä mittarissa kun Väykällä, ja omina kouluaikoina oppikoulu oli historiaa – tilalla oli ala- ja yläaste, jotka nekin ovat nykyään termeinä väistyneet uusien tieltä. Mutta meininki oli hyvinkin samanlainen; ala-asteella meillä oli vanhanliiton liikunnanopettaja, joka myös laittoi "farkkupellet" hikoilemaan kalsareissa... mutta ei se ollut ongelma kun muutamalle tyypille (ja kerrasta tai vähintään toisesta nekin verkkarit kouluun roudas), koska meidän luokalla oli harvassa ne jotka ei missään seurassa jotain harrastanut, eli suurimmalla osalla oli verkkarit aina jalassa – joulu- ja kevätjuhlissa farkut tai "hienot housut", ehkä;).
Yläasteella meillä oli kunnon urheilu-Urho liikunnanopettajana, jonka vaatimustaso oli todella korkea! Ja taas jumppas rokkarit ja nörtit kalsareissa, jos ei opettajan ylisuuret vanhat kirppisverkkarit kelvannut... No mutta asiaan, muutamat hiihtoa ja yleisurheilua harrastaneet paineli yläasteella yli kolme tonnia Cooperissa (ja yksi jopa kumpparit jalassa). En muista että kukaan esim. jääkiekkoa tai jalkapalloa harrastunut olis 3000 rikkonut?!? Mä olisin aina halunnut vaan pelata jotain, koska peleissä olin ihan hyvä – kestävyys, nopeus ja voima -lajit oli mulle kryptoniittia (on vieläkin), ja olin niissä huono (olen vieläkin).
Intissä oli 3000 metriä juokseville luvassa KL (kaikki oletti että tietenkin kuntoisuusloma), yksi sm-tason maastojuoksia tikkas lähes neljä tonnia ja minäkin juoksin tasan kolme, en metriäkään yli vaikka aikaa olis vielä vähän ollut (myöhemmin on herännyt vahvoja epäilyksiä että se juoksurata ei ollut ihan täysimittainen;). Eikä muuten tullut kuntsaria palkinnoksi vaan kahvilippu (noh, KL sekin;), perus inttijäynä ja tyhmät alokkaat meni jälleen vipuun. Seuraavassa testissä ei paljoakaan mittari värähtänyt. Sain huutia, mutta kun ei ollut porkkanaa, niin ei huvittanut. Olin siihenkin aikaan jäärä!
