Pelattiin Mäntsälä toista kertaa tänä vuonna. Eka kerralla oli hiekkakuoppatiit joihin meni hermo niin täysin että koko kiessi oli pilalla. Nyt on tiipaikat kuosissa, menkää pelaamaan, aika killeri rata.
Ykkösellä otettiin lämpöä muutamalla draivilla. Olisko 4. tai 5. kiekko ollu ES-DD2 joka meni ehkä 110 (eli ihan nappiheitto mulle) ja siihen totesin "jos mä pelaan vaikka tuosta"
Ykkösen korilla lämpättiin vielä puttia hetken aikaa, ja sen jälkeen par siitä ja kierrokselle. Kakkosella oli vielä näpit jäässä, koska fore meni ihan oikeelle metsään. Kylmä kiekko ja tönköt sormet (eli ei lähde silleen elastisesti lingoten) niin senhän nyt arvas. Oli pakko tulla vaan väylälle, kolmas toiseen puskaan, sieltä korille ja vitonen korttiin. Meinas alkaa keljuttaan heti aluksi. Kolmosella nätti korkee hyseri just oikeesta oksanraosta. Kokolailla just siellä missä halutaan olla. Seuraava päinvastoin forehyseri jonka tuuli poimi matkaansa hieman liiaksi, korin tasolla ollaan mutta skutsissa. Ei ole mahkuja (muutenkaan, koko kiessillä käytännössä et ollu putilla ellet ollu jossain 5 metrissä, tuolla tuulella kaikki pidemmät kokeilut melkinpä houkuttelee kakkosnelosta tai kolmosvitosta) joten alle ja nosto. 1-disc väylä, kaikki heitot FR SPD. Nelosella sama kiekko jatkaa, tuulesta huolimatta juuri oikea suora + feidi foretus, ihan peruskauraa mulle. Himpun korkeempana niin olis voinut olla nostolla, tuossa tuulessa tosiaan ei puttimahkuja vaan varman paarin sitä halusi. Vitosella ajattelin kokeilla forettaa DD2 josko se antaisi vähän lisämetrejä. Höpöhöpö, takatuuli vei nekin metrit. Lähäri foreMD3 about milliin mutta vähän rollii. Ylämäkiputti takatuuleen eli aika haastava, kiekko on jo melkein sisällä kun tuulenpuuska painaa sen PLAJANG! alapeltiin. Suatana.
Kutosella sais tykittää mielenmäärin, mut riepova tuuli pistää mietityttään. Lopulta otan himpun vakaampaa, mutta jopa P-PD2 flippaa ja sen verran matala että ei ehdi feidata takaisin. Olen oikean metsän reunassa, josta ei saa about mitään asentoa. Forefire taivaalle ja antaa tuulen hoitaa, pääsen sentään eteenpäin. Kolmosheittoa en muista millä leivoin mutta hieman vasurissa ollaan. Neljäs MD3llä on menossa hyvin mutta tuuli painaa senkin maahan, ja putti kolisee rautoihin. Nosto tuplabogi? Yhh... Seiskalla hyssePD on hieman lyhyt ja tiukka, mutta metsästä löytyy ikkuna josta tuikata korin alle. Paarissa ei mitään vikaa. Kasilla ensin Eetu heittää ehkä vuoden isoimman antsan johonkin Pornaisiin, eli jänskät tuulet on sielläkin. Foreässä PD:llä on about täydellisen näköinen, aste pari enemmän antsaa alkuun niin olis jaksanut sweetspottiin. Nyt ollaan pusikossa ja arvon joko seifti sivulle väylälle tai sankariheitto. Jollain tärkeemmällä kierroksella se olis about aina väylälle, mutta nyt upsitan firellä yläkautta. Ok mestoille pääseekin, josta on suht helppo lähestyä korille. Vähän tuppaa silti jäädä putattavaa joka on tässä tuulessa ihan työlästä hommaa. Paarin silti otan. Ysillä yllättäen tuulee myös, joten otan isoa leipää käteen. FR DD:tä harvemmin heitän vaikka se on nopea, sen ylivakaus vie metrit. Nyt se on kiekko paikallaa, tykittää isoa hyseriä sweetspottiin. Pistän toisen samanlaisen P-PD2:llä ja pari metriä edemmäs olisin tyynen birkkuputilla - periaatteessa. Nyt se on pakko korin alle ja nostopar etenkin kun kori on jyrkänteen reunalla.
Kymppi ja kukaan ei osu. Pääsee silti avoimelta lähestymään - kunnes puuska slämmää kiekon taas maahan. Putti on pitkähkö, mutta tuuli hellittää juuri hetkeksi, äkkiä kiekko ketjuihin sen enempiä leipomatta. Ykstoista ja pienehkö musta hetki. Idea on hyvä, upsi toimii tässä. Vakaampi kiekko olis tullut kannelleen korille, nyt SPD pyörähtää kokonaan ja putoaa korista vasemmalle. Puiden välistä on parikin ikkunaa kokeilla birkkuputtia, mutta ei ole jäämässä. Paluuputti taitaa missata koko laitteen (mitähelvettiä) ja ylpeyttä niellen kortitan kakkosnelosen n. 60m väylältä. Mitäs pienistä ja kahdellatoista muistan että viimeksi kaikki kiekot flippaili oikealle (sinne meni se täydellinen kulunut P-PD silloin). Nyt siis vakautensa jo hyödyksi todistanut DD käteen ja kiukulla väylään. Linja on täydellinen matala kummun yli, jos olisin syönyt aamulla puuroa olisin mukilla. Nyt muuta kun iisi putterilähäri korille ja kolmonen. Tässä vaiheessa tuntuu että homma toimii ja vaikka birkkuja en keräile, on heitot vahvoja ja varmoja. Seuraavakin avaus on lähes maaginen tuohon tuuleen. C-FD kovaa ja suorana ihan suo-OB:n eteen. Vähän on pikkupuu edessä joten fore on seuraava heitto. Luulen heittäväni suoristavan antsan PD:llä mutta se jääkin pystyyn ja ottaa cutrollit oikealle /&(¤¤(%/(&! Pääsen kiekolle ja se ei olekaan ihan pöheikön puolella kiitos jonkun jumalallisen väliintulon. Lähäri jänskättää kun tuuli möyryää, ajattelen että käytän sen hyödyksi, pikkuhyssellä kiekon pohja tuuleen ja antaa sen nostaa kiekon korille. Ja paskanmarjat, siellä mitään tuulta ole, eli auttamatta jään liian vasemmalle, mitä hittoa nyt. Korin alle ja nostobogi täydellisen avauksen jälkeen, ääääh.
Seuraavalla saan oppitunnin siitä että avausta arpoessa pitää luottaa ekaan ideaan (ja/tai pelikirjaan jota nyt ei ole), tietysti ellei se ole joku aivan utopistinen. Vaihdan jostain syystä foretukseen ja kirsikkana vielä liian alivakaalla kiekolla joka flippaa maahan väärään suuntaan, way to go. Kokeilen huvikseni miten se eka idea, iso hysse DD:llä tuulen mukana pitkältä oikealta, no sehän olis ollut about täydellisellä paikalla (jos huomioidaan se että ainakaan tuulessa mulla on about 5% mahkut millään taikatempulla päästä korille). Jatkan sieltä hevonkuusesta isolla firehyssellä tuulen takia, meneehän se pitkäksi tietysti, mistä lähestyn milliin enkä edes käy puttaamassa. Neljä väylää jäljellä ja fiilikset on menossa ihan väärään suuntaan. Viimeksikin näillä main alkoi peli viimeistään lipsua ja vitutus nousta eksponentiaalisesti. No, seuraavaks pitäis heittää taas nätti 70m suora, ei tähän tuuleen. Jeesustelen jollain ässäforella joista ensimmäinen menee huishittoon vasemmalle, ja kun kokeilen toisen sillä ensiksi mielessä olleella kiekolla, se menee hemsvettiin oikealle. Upeeta peliä. Metsästä upsilla juuri ja juuri pois, lähäri korille ja nostobogi. Sit pitäis leipoo taas niin hemmetin kovaa ja pitkälle. Tuuliarpajaisten lisäksi. Vaihdan eka ideaa vakaamman kiekon ja se näemmä kannattaa, C-FD pysyy aika pitkään suorana, ennenkö minifeidaa pikkupuskaan. Sieltä hankalasta asennosta hyssepommi toiseen puskaan, josta kolmas hyssepommi liikaa oikealle. Leivon siinä jotain sankariputtia muutaman pumppauksen, ja sitten kirkastuu ja sujautan korin alle. Naurattaa. Kaksi jäljellä ja olo on kun pesupallolla. Tokavika on mielenkiintoinen hysse, eritoten kun tii on niin takana. 2m edempänä olisi helppoa kauraa, mutta siinäpä se juju piileekin. DD:llä taas täpöllä isoa hysseä tuulen hampaisiin, noin sata metriä kertyy mittariin, eli ei putilla mutta paras mitä löytyy. Kokeilen vielä huviksi idean, tiin ihan etuoikeesta kulmasta pystyy heittään ässäforen kunhan muistaa ottaa jalan irti maasta tiin ulkopuolelta. P-PD2 tekee ison kuvion ja periaatteessa himpun pidempänä se olisi ihan korilla, täysin validi heitto. Vikalle jatketaan, ja ainiin muistinko mainita, mutta sellasta hitulumisadetta on tullut jostain kutosväylältä alkaen tuulen kanssa. Nyt se on saennut jo ihan täysiveriseksi lumisateeksi ja samalla valo alkaa kadota (klo 15:50). Kiva pikku hysse kovaa ja kauas FR SPD:llä. Tie-ten-kin, eteen jää pikku koivu joka estää järkevät heitot. Sellanen suorahko hiljainen sijoitus olis ollut varmaan oikea valinta, mutta toki itse leivon foren tuuleen ja sehän menee ihan sinne yhteenkin paikkaan. Fireen luotan sentään kuin vuoreen ja rystyhysse löytää tunnelin suun. Päivän tokavika heitto on sitten kaunis suoristava minimaalinen foreantsa MD3:lla ja voin nostaa kiekon koriin kokonaistuloksella +11. Ei nyt ihan kauheeta pashaa ja onneksi pari vikaa väylää oli hyviä sitä yhtä säälittävää forelirvautusta lukuunottamatta niin loppumaku oli makiaa.
Pointteja mitä löytyi matkan varrelta:
-DD on tuulisen kelin uusi luottis, bägin vakain nopea kiekko (fire on ihan muita hommia varten). Aiemmin ollut tosi vähällä käytöllä mut nyt löysin sille homman niin saa edelleen jatkaa bägissä.
-Rystydraivi löytyi uudelleen kierroksen aikana. Keskittyy siihen että kumartuu hieman kiekon ylle, veto lähtee lantiosta ensin, ja saatto tapahtuu hyvällä tasapainolla molemmat jalat ensin maassa kiertyen (ts. ei läpi astuen). Ja etenkin hyssessä tärkeetä on se mihin kulmaan vartalo on taitettu heiton alkuvaiheessa, mutta sen pitää myös pysyä, ks. mihin käsi jatkaa heiton
jälkeen eikä vain se miten ollaan juuri heittohetkellä. Muutoin käy niin että luulet heittäväsi hysseä ja ihmettelet kun melkein flättinä lähteekin.
