Kakkosrundille 1000% vittumaisimmalta aloitusväylältä,
kolmoselta logistisesti ajatellen. Ensin kävelet sen 10 min tuonne, pelaat koko rundin, sitten kävelet UUDESTAAN yhden saatanan kakkosväylän takia saman, ja vielä kerran saman matkan takaisin kisakeskukseen. Ihan helvetin hienoa. Ei sille välttis kyllä mitään mahda ja kaikki tuonpuolen väylät periaatteessa kärsii saman. Se vaan kun se on se
yksi väylä minkä takia vajaat 3 tuntia jo pelattuasi raahaat perseesi sinne, se korpeaa. En tiiä voisko sitä pelata niin että kolmoselta alottavat pelaavat kolmosen jälkeen kakkosen ja sitten siirtyvät neloselle. Se väylä on kuitenkin melko hyvässä välissä siihen nähden, ja ykköseltä tulevilla kestää aika kauan kävellä sinne kuitenkin niin sen kakkosen ehkä ehtisi pois alta. En tiedä, mutta oli miten oli.
Niin, heittoihin. Sama heitto, kiekkoa napsun vakaammaksi (FR S-DD) ja birkkuputillehan sillä pääsee (vaikk hivelin ninjaoksaa kyllä alussa). Hienoo kun ohjelmoinnin korjaus onnistuu täydellisesti. Vastatuuliputti joten en saata niin korkealle, ja keskellä kilisee. Hiton hienoa alottaa näin. Tosin kuten Ottokin kiessin jälkeen vitsillä sanoi "Paha virhe alottaa birkulla"
Koska:
Nelosella muuten sama, ja vaikka olen varmasti kymmenisen metriä lähempänä outtilampea, jää se helvetin koivu aina siihen eteen sille idioottivarmimmalle linjalle. Muistan miten FD meinasi mennä pitkäksi joten ajattelen "heitänpä vähän kevyemmän" minkä aivoni tulkitsevat "älä pidä kiekosta ollenkaan kiinni" ja kädestä lurahtaa sellanen 20-metrinen ehkä 15 km/h menevä heitto keskelle outtia. Voi jumalauta aivot, kohta tulee tinneriä sinne jos toi perseily ei lopu. Kerään palaseni, ja heitän putterin korille outin rajalta, vähän pitkäksi sekin, mutta säkitän putin jotta selviän ympyrä-tuplabogilla.
Vitosella sama tarina. JOS foreheitto kääntäisi yhtään, ja tulisi 5-10m lisää niin voisi kokeilla puttia. Nyt olen kyllä lähempänä kuin viimeksi mutten riittävästi; alle-par.
Kutosella korjaan taas hyvin kiekkovalinnalla edelliskiessin heittoa, SPD pysyy erossa outtirajasta, kerää silti samat metrit ja keskelle. Lähärissä epävarmuus hiipii puseroon, midari voi feidata liikaa, ajattelen, oikealta ei voi hirveästi hakea, joten päädyn pistämään bägiin juuri muuttaneen G* TL3:n tulikokeeseen. Sellanen aavistus tulee jostain että "tällä tää menee". Menee ja menee, kuin duracellpupu, takaoutti kuumottaa, ja just viivalle tösähtää. Olen varma että ulkona ollaan, mutta noin puoli metriä sisällä. Tästä laittaisi suht iisisti putin, mutta jossain on pientä klappia, saatan kyllä hyvin mutta 1W liian kovaa ja yläpanta soi. Paariin tyydyn toki.
Seiskalla sama homma, SPD muutamia metrejä liikaa oikealle kylläkin, josta kovaa matala fire skippiä hakien, polusta uuteen nousuun, mutta johonkin kantoon tyssää skipin päätteeksi. Lähärissä on ne iiseimmät linjat tukossa milloin tahtoo tulla tyhmiä ongelmia, nytkin fore MD3 leijaa liian pitkäksi ja missaan putin totaalisesti (hädin tuskin pidän kiekosta tälläkään kertaa kiinni). Kiessin tyhmä virhe #1.
Kasilla vielä vaikempaa, alusta forePD löytää puun, fireforeässä toisen, ja vasta todellisella troubleshotilla P2 puoliupsilla katolleen pääsen korille. Olen n 4 metrin putilla mutta iso juuri jää just jalan alle, jään sitä kelailemaan ja poraan putin alarautaan. Voi vittu, just nää pitäis saada pois, että jos on epävarma olo jostain seikasta johtuen, kävele pois, tule uudestaan markkerille, tee tarvittavat korjaukset asentoon ja LAITA SE. Äläkä arvo että "tässä on nyt vähän tällasta ja tällasta häiriötä, vittu jos tää ei mene sen takia" niin arvaa meneekö se sillon. Kiessin tyhmävirhe #2.
Ysillä PD on voimaton, jää lyhyeksi hysseksi josta laitan puskien yli jokerilla liiankin kovan hyssen joka menee korista pitkäksi. Noin seiskan haaraputin upotan silti ongelmitta, ja itseluottamus saa laastarin.
Kympille samat mielessä, mutta just vähän jää spinniä vajaaksi ja CD feidaa vikaan puuhun ennen koria. Siitä miniantsa putterilla viereen ja par.
Tähän kohtaan erikoinen episodi, ja poolin suomenruotsalaisvahvistus "opts out" eli denffaa ilman mitään erityistä syytä. Kysyn onko huono olo ja sen jälkeen ootko tosissas, ja kaveri sanoo et no joo joo, ei vaan kuulemma lähde/hotsita/muuta jotain sellaista. Ei grillata tyyppiä sen enempää, mutta onhan tuo nyt pöljää. Eikä hän ollut kun ehkä jotain neljä päälle siinä kohtaa ja ihan hyviä heittoja enimmäkseen pisteli.
Ykstoista ja se kuuluista toinen erikoinen episodi. Pommihysse milliin, eikun ekapuu oikealla, alas, "seifti väylään" eikun puuntaimeen, perushysse korille eikun johonkinvitunpuuhun, peruslähäri korille eikun vajaaksi, perusputti koteloon eikun yli-ohi, peruspaluuputti nelosesta sisään EIKUN OIKEALTA ULOS. Nostoseiska alle 80m väylältä ilman ympyröitä. Tehkääpä perässä. Palaan tähän myöhemmin mitä opittavaa tästä on. Tilanteessa pystyn silti nauramaan tämän pois ja nollaamaan pään, olis ollu kaikki olosuhteet vetää kunnon itkupotkut ja loppukiessi rullalle. Hittooks siinä vaikka just tuplasin bogitilin.
Kakstoistasella jotain sloboja korilla futaamassa, eivät tajua väistyä eikä ne nyt ihan linjalla ole niin sinne vaan ja onnea. P-PD2 tälläkertaa ja kovempaa, melkein korille. Noin kympistä kokeilen puoliksi silti ja ei se kaukana ole. Par pois ja eteenpäin.
Kolmetoista ja nyt ei ole mitään menetettävää ja P-PD2 täysillä sinnevaan. Liikaa ylös ja sinne vasurin pikku-outtia kohden, mutta ylittää sen kuitenkin lopulta reilusti. Miniantsa korille par. Etukäteen pelkäämästäni väylästi kuitenkin 2x par ilman ympyröitä, I'm happy.
Neljätoista ja ei ihan täydellinen suora lähde taaskaan, joten taas vaan viereen par.
Viistoista ja vaihdan kiekoksi P-PD2 jos menisi vähän pidemmälle kuin se fire. Niiaan ja niiaan mutta niin vain kiekko taitaa olla pienessä nousussa ja just ja just pamahtaa roikkuvaan oksaan ja suoraan alas siihen 15m päähän. Jaahas jaahas työsarkaa jää vielä. Outin ympäröimä kori kuin odottaa virhettäni. FD2 rysty ei tahdo sinne asti ja jättää n. 9m putin. Takaiskuista huolimatta on puttifiilis ylhäällä ja haaralta luukutan koteloon että soi, harvoin par maistaa näin hyvältä.
Kuustoista ja virheistä opittiin, eli ei niin hanakasti matkaan vaan peruspeedeefore johonkin vajaaseen sataseen viivana. FD2 forehysse mukille ja ei se par niin ihmeitä vaadi, virheiden välttämistä vain. Korille en tässä elämässä tule saamaan ja olisihan tämä useille ihan liian helppo par 4. Ehkä radan kauniimpia väyliä.
Seittemäntoista ja pelifiilis nousussa tuon taannoisen pakkolaskun jälkeen. Sama homma, paitsi FD ei halua kiertää puuta vaan mennä sen läpi. Vaikutus on kuitenkin mitätön ja pannu jaksaa silti johonkin 8m putille. Haaralta on tänään mennyt, ajattelen, ja soitan ketjuja kuin Nikko Locastro. Toi-mii.
Kasitoistasen joudun kylläkin tämän vuoksi avaamaan, ja harmillisesti metrin vajaaksi oikeasta reunasta kun koitan peedeellä semi-seiftiä. Dropparilta ok fore josta on suht iisiä laittaa rinteensuuntanen P2 hysse mukille. Vähän jää silti matkaa ja sekä haaraputti että kori on vinoja ja hirveessä rollirinteessä. Pitkä se ei ole mutta kuumottava, mutta epätyypillisesti laitan tämänkin. Täytyy kyllä laittaa haaraputtipuolueen paperit vetämään, kyllä se näin on.
Vielä jaksaa, tai siis ei,
ykkösellä P-PD ei saa riittävää jengaa ja feidaa sinnejonnekin. Lähäri taas pöljästi ja tapahtuu vanha nyttemmin melkein poistunut itseaiheutettu noidankehä: "semivaikee lähäri saankohan tän riittävän lähelle, mieluiten nostolle, noin; en saanut, hitto onkohan kuinka paha putti, no, on se vähän, tai siis eihän tää oo paha, laitetaan tästä vaan, sivusta ulos kun et tehnyt kunnolla vaan laitoit vain". Kierroksen tyhmämoka #3.
Sitten kävellään jonnekin Mustioon about, yhden perusväylän takia.
Kakkosella en saa taaskaan suoraa, mutta jään silti mestoille mistä pääsee vaivatta korille paarittamaan. Laskin että olen jo 17 väylän jälkeen kuus päälle, joten paarin ottamalla säilyn yksnumeroisessa yli-tuloksessa. Just ja just pystyin sen raapimaan.
Tulos ihan hirveä, mutta sen teki lähes puoliksi yksi todella sumea hetki. Noi kolme tyhmää puttimokaa pois, yheltätoista vaikka "vaan" bogi, ja nelosen ympyrä pois, olis ollut tulos sen saman +2. Noin 85% ajasta tunnuin pelaavan sitä perushyvää omaa peliä ja vähän paremminkin, mutta sitten karmea 15% ajasta veti tuloksen vessasta. Sija 13/19 MA1 sarjassa on silti ihan ok, ja tulosten valossa 3 heittoa parantamalla olisi noussut vain 3 sijaa ja sijanousut siitä ylöspäin olisi tarvinnut 3 heittoa, ja
7 heittoa lisää. Että sikäli ihan sama. Ja tuo omaa tasoa parempi ykköskierros seivasi aika paljon. Toivottavasti se menee yli 900, jotta saan senkin apinan ammuttua alas. Toka on sitten ehkä säkällä 835 tai jotain...
Niin, miksi se ykstoista meni perseelleen. Eka puuosuma oli vaan huolimattomuusvirhe, ei tullut mieleenkään että siihen voi osua. Sen jälkeen tuli totaalimunauksesta johtuva seminolous ja kiire saada pelattua väylä loppuun keinolla millä hyvänsä ja meni heittelyksi. Olisi pitänyt joka kohdassa pysähtyä noin 25 sekunniksi pidempään, miettiä suurimman prosentin omaava heitto ja kiekko ja tehdä niin eikä vaan nakella. Ja jätin bäginkin sinne alkuun koska ajattelin että ihan sama, tällä firellä ja putterilla tän hoitaa kuitenkin. Tästä opittiin ja paljon. Ja päänupin varaventtiilit näemmä ovat kunnossa, yksi moka ei aiheuta reaktorissa hallitsematonta ketjureaktiota.
Kaikenkaikkiaan, yksi hiton hyvä kierros, toinen enimmäkseen hyvä, jonka huonot hetket oli tosi huonoja. Hieman harmittaa että siitä tuleva surkee rating käytännössä syö tuon ekasta tulevan hyvän. Mutta sehän on elämää. Ja elämä on osa frisbeegolfia. Vai olikos se toisinpäin?
