Eilen vielä yksi uusi rata tälle kaudelle - ja millainen! Kisakeskuksen puhuttu rata joka ainakin minun silmissäni lunasti jo tässä raakilevaiheessa monet huhut todeksi. Keli oli vähemmän optimaalinen, viikolla ennustetun täydellisen pikkupakkas+aurinkopilkotus sään sijasta niskaan tuli tasaisen tappavaa tahtia räntää. Onneksi peliseura oli sen verran mahtavaa (Jukka+Rami) että kiukuttelukierrosta tästä ei tullut.
Ykkösellä heti luu kurkkuun keskikastin tarpojalle, pitkää ja tarkkaa täytyis heittää. Molemmat reunat tarkistettuani lähestyin kuitenkin kolmannella heitolla ihan ok putille (9m?) jonka kuitenkin sivuketjuista ulos, eli bogilla liikkeelle. Kakkonen iisi väylä, joka olisi pitänyt heittää vaan rennosti MD3 fore mukille (jonka kakkosheittona suoritinkin), mutta nyt FD2 ässä unohti ässän ja oikean tienreunan kautta paariin. Kolmonen suht iisi par 4 jossa kuitenkin sen verran tuhnuiset heitot että birkkua vain kokeiltiin jostain 15 metristä. Nelosen pilli alkoi taas kylmätä perustuupparia. Mietin jo isoa ässäforea oikean kautta mutta myönnyin sitten heittämään pilliä pitkin. CD käänsi oikealle mutta ehti sieltä feidata vielä osumatta mihinkään. Kuusen alka piti silti kaahia semilyhkänen mutta ryöttäsen jyrkkä forelähäri firellä, ja putti mukiin. Vitosella olisi ehkä just ja just mahkut korille, mutta näin talvikeleillä ne viimeset 10m jää draivista puuttumaan ja avaus lävähtää kalliomuuriin korin alla. Neppaisen lähärin muka korille mutta kauhukseni huomaan että sielläkin on pudotus ja puttia jäikin ylämäkeen joku 7 metriä. Asettelen aikani ja haaralta säkitän kuitenkin tämänkin. Kutosella mittaa "vain" reilu 90 mutta kori on niin korkealla että mitta ei riitä millään. Fore PD2 päästää silti suosiolla kenttähäkkien yli vaikkakin vähän risukon puolelle. Sieltä tavaramerkki puoliupsi P2 katolleen korille.
Tähän väliin unohtui ratamaisteri Ropon läsnäolosta huolimatta pelata seiska joten suunnattiin rantaan kasille. Korinpaikka erittäin kauniisti kalliotöppäreellä lähellä rantaa, eli pitkäksi ei paree pelata. ForePD taittoi aluksi vähän yli, mutta atomit limittyivät puunoksien kanssa sen verran sopivasti että osumitta päästiin perille. Ensimmäinen varsinainen birkkuputti ja harmittavasti taas millien marginaalien kautta vasurista ulos, ja toiselle puolelle samanlaiselle putille. Vaihdoin haaralle ja keräsin paarini pois. Ysiväylä kilpailee radan upeimman tittelistä, tää täytyy nähdä livenä (semminkin kun en tajunnut ottaa kuvaa). Yli 200 mittaa, avaus korkealta banaanin muotoiselle griinille, josta pitää vielä kiertää korkeammalla sijaitsevalle korinpaikalle. Etäisyys hämää, ja griinin reunaankin taitaa olla jo sata metriä. Foreavaukseen lorahti taas ihan liikaa alkuantsaa ja tielle jäin. Jatko forella ekan griinin takareunaan, josta loistava iso antsafore FD2:sella iisille lähärille, ja boginosto korille. Kympillä saa myös luukuttaa (tosin tämä poistuu kesäksi kun alueella muut käyttäjät lisääntyvät). Avaus jäi tyhmästi juuri futismaalin taakse ja taas ässäfore lähti 10x liikaa antsassa (tää vaatii vielä harjottelua) ja cutrollasi asfalttioutin kautta takaisin sisälle. Perus lähäri pitäisi pistää korille, mutta vanha ongelma vaanii: MD3 menee suorana liian pitkäksi kun voimansäätö on forelähäreissä niin tarkkaa. Kiekolle kävellessä vasta muistan tien olevan outtia, ja kiroan rankkua vaikka samalla huomaan että metri sisälle rajasta tekee iisin putin ympyrä vitoseen.
Yhdellätoista otan ekan birkun, vähän suhteettoman helppo par 4 kyllä. Sellanen 90 metrinen pieni ässäfore PD2:lla ja hyssegatori milliin, piece of cake. Kakstoista on taas "mahdoton" eli sairaan pitkä kapea tunneli jossa vaadittaisiin n. 120m late turnia joka feidaisi vielä korille. Itse koitan forePD:llä vain sweettiin, mutta liikaa vasemmalle lähtee ja puuosuma potkii sen vielä tangentin suuntaan lisää. Kierrän siis koko homman tien kautta vasemmalta, forehysse PD2 korille. Tai jää siihen pitkä ylämäkiputti kalliolta, mutta kun kulkee niin kulkee, haaraputti pömpeliin. Pakko mainita vielä Jukan suoritus tähän, lähes kuvailemani mukainen täydellinen heitto muodoltaan Eaglella, paitsi suunta piirun liikaa vasemmalla. Mutta ei muuta kun kylmästi joku 35 metrinen lähäri sisään.
Kolmetoista alkaa hienolta paikalta, mutta suuntautuu metsään. Hyvä foreavaus keskelle, mutta jatkossa taas päin persettä (kolmas tai neljäs sama virhe, eli liikaa alkuantsaa foreen). Siitä kolmas silti nostolle Gatorilla, eli ei katastrofia. Neljätoista taas vaikeaa, ja ei oikeestaan yhtään erityisen hyvää heittoa siihen. Lähärikin jää lyhyeksi mutta putin sentään upotan. Tässä vaiheessa tajusin nälän yllättäneen ja pahasti juuri yhteen vaikeimmista väylistä. Reilusti yli 200m näkymättömälle korille ylämäkeen metsäautotietä pitkin. Eli yksi toisensa perään huonoja heittoja "sinne jonnekin", ja tokalla heitolla tietysti vielä lost disc (tusina DD sentään, en jäänyt kaipaamaan) joten siitä vielä lisää boonusta. Vasta seitsemännen saan nostaa koriin, huh heijaa ja hellät tunteet. Onneksi lopussa on väyläkarkkia taas enemmän kuin tarpeeksi. Ensin nätti perus alamäki liidätys jossa PD jää suoristamatta viimeisen millin, ja feidaa jonnekin mistä silti iisisti nostolle. Seiskatoista erityisen jännä väylä, jossa lähestymistä puttigriinillä majailevalle korille vartioi vielä porttimando. Avaus forePD:llä just niinkuin tarkoitin ylös kalliolle, sitten kuumat paikat kun mandoon on vielä matkaa reippaasti. Rohkeasti silti 12x fire äkäisessä antsassa forella matkaan, ja sydämentykytykset kun se kampeaa itsensä hetkessä ylös ja feidin puolelle. Mandon oikeaan tolppaan jäänee väliä joku 30 senttiä kun fire lävistää portin ja uppoaa griiniin. Hiemanko hienot fiilikset. Toki putin olisi saanut upottaa, taas hyvin pienellä marginaalilla ulos, mutta jatko sisään.
Vika väylä oppikirjan mukaisesti upea. Avaus taas korkealta kauniille golfgriinille. Varsinaisesta heitosta jää taas milli suoristumatta ja DD menee vaan sinne jonnekin. Kakkosheitto PD:llä menee upeasti luotilankaa pitkin keski-istutuksen oikealle puolelle. Ei putille mutta lähes. Jatkan siis kauempaa Gatorilla ja ihan liian kovaa, kevyt putterineppi olisi riittänyt. Virittelen vielä siis noin 10m ylämäkiputin vaivoin vain alarautaan, perhana! So close but no cigar.
Yhteistulos 69 eli +7 mihin olen helvetin tyytyväinen sitä triplabogia lukuunottamatta. Toki se oli ainoa bogia isompi tulos, mikä näin vaikealla radalla kyllä yllätti positiivisesti. 2,3,8 olisi ollut helpoimmat birkkupaikat mutta jäivät ottamatta. Kisa on tietysti aina eri asia, mutta TT Talvisarjan avauskisassa tulos 69 toi 923 ratingit, eli senkin valossa tällainen peruspelaaja saa olla tyytyväinen ettei Kisis syönyt kokonaan suihinsa.
Hieno ja haastava rata, mutta toki vielä kesken monella tapaa. Uskon että muutaman vuoden sisään täällä on jotain erityisen hienoa pystyssä.
