Talvi vierähti puttia treenatessa ja satunnaisesti hangessa kisaillessa. Kokoajan kuumotti enemmän päästä jo pihalle reenaamaan ja heti, kun pesäpallokenttä suli, niin siellä menikin pari viikkoa reenin merkeissä. Ylivieskan rata on edelleen suljettu märän maan vuoksi, mutta lähialueella on muutama 9-väyläinen neppailurata, missä on tullut jonkin verran käytyä.
Kauden ensimmäinen "kisa" olikin sitten ilmoittautuminen 5tr:n kisaan ja se onnistui
. Itse kisaan lähdettiin aika varovaisin mielin, koska kunnon väylätreeniä ei ollut alla lainkaan ja varsinkin lähestymispeli huolestutti jonkin verran. Putin osalta oli aika hyvä fiilis runsaan talvitreenin jälkeen. Itse kisaan lähdettäessä päiväunissa oli välähdellyt haave SM-kisapaikan saavuttamisesta johon arvelin riittävän sijoituksen 15 paikkeilla. Kokonaistuloksena tavoite oli paarissa, "kahtotaan mihin se riittää".
Perjantaiaamuna lähdettiin ajelemaan kahden seurakaverin kanssa Ylivieskasta Kankaanpäätä kohti (330km) ja aikomuksena oli kiertää pari kierrosta treenin merkeissä. Tämä aikomus hylättiin hyvin nopeasti sään takia. Perjantai oli lähes kopio viime vuodesta jolloin treenit jäivät nolliin kaatosateen takia. Nyt ensimmäinen kierros sateessa jäi väylä ja avaus tasolle joka sekin kuivui (kastui) kasaan 15 väylälle. Tästä hotellille kiroamaan surkeaa keliä ja toivomaan että kirkastuisi. Illan päällehhän se sitten helpotti ja saatiin heittää ok kelissä kunnon reenikiekka. Oma fiilis reenikiekalla oli hiukan alhaalla väsymyksen takia ja odotukset eivät kisaa kohti ainakaan nousseet.
5tr ensimmäinen kierros:
Kisa-aamuna olikin sitten hyvä fiilis ja pieni kisajännitys alkoi nousta esiin. Kisan alkaessa odotin paljon kovempaa jännitystä, mutta tärrääminen katosi oikeastaan jo ensimmäisen väylän jälkeen. Kierros alkoi kymppiväylältä ja sormet ristissä mentiin, että bogeyllä ei alkaisi. Par siitä tuli ja niin myös seuraavasta kuudesta väylästä. Peli tuntui ihan hyvälle ja väylältä 16 napsahti ensimmäinen birdie. Se sitten siivittikin neljän pirkon putkeen.
Ensimmäinen bogey napsahti sitten 12 väylän jälkeen väylältä 3. Avaus oli surkea, koska lähdin pelaamaan hiukan varman päälle ja kiekko vaihtui suunnitellusta Valkyriestä Sidewinderiin. En missään nimessä halunnut, että kiekko suoristaa ja korttiin kirjataan OB +1. Sidewinderihän sitten kippasi yli ja taittoi oikealle metsän reunaan. Kiekko jäi vielä niin hankalaan kohtaan, että ainoa mahdollisuus oli kämmen neppi n. 50m päähän. Siitä toinen neppi Purella joka epäonnistui täydellisesti ja mahdolisuus paarin pitämiseen meni. Eka bogey korttiin ja sai purra huulta.
Kierroksen toinen moka tuli sitten väylällä viisi. Reenikiekalla väylän avauksen kanssa oli hiukan ongelmia ja ei oikein millään tullut sitä fiilistä, että millä tämän nyt heittäisi. Lähdin sitten seiftaamaan paaria ihan vain avaamalla buzzzilla keskelle väylää ja luottamalla lähestymiseen. Lähestyminen sitten epäonnistui oikealle metsään, josta toinen lähestyminen jäi n. 10m korista. Samalla tajusin, että oltiin pelattu 14-väylää, enkä ollut joutunut puttaamaan vielä kertaakaan (kaikki alle 7m). Putti nousi korin katolle ja korttiin toinen bogey. Kyllä tympäisi. Molemmat bogeyt tyhmien ja varovaisten ratkaisujen takia. Loput neljä väylää olivatkin sitten paaria eikä edelleenkään tarvinut putata (yksi puttimissi koko kierroksella).
Kierroksesta jäi kokonaisuutena hyvä fiilis. Peli toimi 16 väylää hyvin. Ehkä hiukan tasapaksua, koska pirkkopaikkoja ei juuri ollut, mutta, jos avaus epäonnistui, niin lähestyminen paikkasi jne. Korttiin -2 ja hymy naamalle. Toki piti jossitella noita kahta tyhmää valintaa
.
Toinen kierros:
Toiselle kiekalle lähdettiin hiukan sekavissa fiiliksissä. SFL-kisat, open sarja, osaanottajia 90, ollaan kakkospoolissa, täh?! Samaan pooliin tuli yksi tuttu naama Oulusta, Luukkasen Tatu ja kaksi uutta tyyppiä (tosin Matiaksen kanssa mietittiin, että ollaanko joskus pelattu jo samassa ryhmässä). Mielessä pyöri, että pahimmat väylät, kun pelaan paariin ja helpoimmista kerätään pirkot pois, niin tyytyväisiä ollaan. Sormet olivat myös ristissä, että putti toimii, koska toinen kierros tuskin on yhtä selvä.
Avaus oli väylältä kaksi ja päätin vaihtaa foreen ja pelata sen paarin pois. Homma toimi ja kolmosta kohti. Tauolla päätin, että nyt en seiftaa näitä kahta par 4:sta jotka ryssein molemmat bogeyksi. Avaus Valkyriellä keskelle väylää ja siitä tiipparilla kuusien väliin n. 9 metriin korista. Hiukan puut häiritsi, mutta upposi. Pirkko korttiin ja väylä selätetty!
Nelosväylällä firebirdiä kassista, avaus n. 8-9m korista alamäkeen. Jälleen piti putata ja upposihan se. Tuli hyvä fiilis, talven treenien ansiosta putti tuntui aika hyvälle. Kuutosväylällä sitten tummeni. Avaus vasemmalla 25m päässä olevaan mäntyyn ja kiekko jäi n. 20m tiistä. Siitä buzzzilla n. 35m päähän korista vasemmalle, mäntyjen taakse. Edessä piti olla kohtuu selvä annukka neppi aviaarilla mutta toisin kävi. Heitto oli aivan liian luja ja putteri liiteli 15m pitkäksi. Sielä putti alarautaan ja tuplabogey korttiin! Ei voinut uskoa, että se piti tuolle väylälle ottaa!
Noh, jos viime kaudesta jotain opiittiin, niin se, että nuo heitot pitää nollata heti enne seuraavaa avausta. Avaus onnistuikin ihan hyvin, joskin kiekko pomppasi hiukan huonosti kuusen oksien alle. Sieltä piti heittää upsia pienestä kyykkyasennosta ja alaselässä hiukan vihloi. Kiekko n. 12-13m korista. Kameramies sattui sopivasti paikalle, kun lähestymisiä heiteltiin ja tulikin kuvaamaan puttini. Siitähän syttyi tietysti "pakko upottaa" -fiilis. Varmistus ryhmältä, että "onko kymppi", hyväksyntä tuli, askelputtia kehiin ja kiling! Fiilikset nousi kämmätyn tuplan jälkeen taas.
Siitä kierros jatkui pirkolla ja neljällä paarilla, kunnes tultiin radan yhdelle selkeimmistä väylistä, 13. Dessulla pitäisi mennä korkeahkona suorana heittona pururataa pitkin perille ja feidi hoitaa loput. Vaan toisin kävi. Kiekko lipsahti hiukan halutusta linjasta, mutta se mitä ilmassa tapahtui yllätti itseni ja kyllä sieltä ryhmästäkin kuului muutama kysymys kiekosta ja ihmettelyjä perään. Dessu nousi halutulle korkeudelle, mutta lähtikin taittamaan lakipisteessä yli ja liiteli n. 140m, tippuen n. 45-50m korista oikealla takaviistoon. Sieltä lähestyminen aviarilla ainoaan puuhun mikä välissä oli ja bogeytä korttiin.
Loppukierroksella olikin sitten tavoitteena pelata hankalat väylät paariin ja väyliltä 16, 18 ja 1 piti vielä pirkot kerätä pois. Suunnitelma toimikin lähes täysin, mutta väylän 16 fore epäonnistui ja par jäi taskuun. 18-väylällä upsi epäonnistui hiukan, kun tukijalka luisti alta tiimatolla ja kiekko jäi 7-8m korista heinäseipäiden taakse. Tässä vaiheessa kameramies onneksi ilmestyi paikalle ja jälleen oli "pakko upottaa". Keppien välistä ja mukiin
. Ykköseltä vielä upsi korin alle ja nosto pirkko. Korttiin -3 ja pakko olla tyytyväinen. Jälleen pelattii 16-väylää hyvin. Nyt piti jo putatakkin ja koko kierroksella vain yksi puttimissi ja kahdelta väylältä jossitelua kotimatkalle.
Kotimatkalla kaveri sitten hakkasi päivitä -nappia, kun kisakoneeseen alkoi tuloksia tippua. Pikkuhiljaa alkoi käydä selväksi, että SM-kisapaikka on taskussa (lopullinen sijoitus 5.)! Kummasti siinä alkoi nuo neljän väylän jossittelut unohtumaan ja fiilikset olivat aika katossa
. Eipä olisi uskonut ennen kisaan lähtöä.
Huh, tulihan draamailtua. Jatkossa tuskin näin pitkiä esseitä, mutta pitihän tämä jotenkin käyntiin laittaa
