Huh! Vihdoin sain luettua kaikki 123 sivua jargonia raivaamisesta. Siihen meni muutama päivä ajatuksen kanssa. Kiekkoa on tullut ulkoilutettua nyt neljä vuotta ja risat. Koskaan en ole vastaaville sivuille eksynyt. Viimeisen kuukauden aikana olen alkanut kiinnostua tekniikkavideoista ja keskustelupalstoista, ensin jenkkiblogit ja pikkuhiljaa siirtynyt myös tänne. Ja asian opiskelua ei ole auttanut yhtään se, että olen LHBH, joita ei esim. viikkokisoissa tai muutenkaan radoilla liikaa pääse näkemään - itse asiassa tuubissakin häkellyttävän vähän materiaalia!
Vuosien saatossa olen huomannut heittäväni lähestulkoon pelkällä kädellä. Harmittaa nyt jo etukäteen etten ole osannut kysyä/etsiä vinkkejä avaamiseen aikaisemmin. Nyt onkin sitten "liian monta" asiaa kerrallaan korjattavaksi, ja yksi kerrallaan olen niitä yrittänyt harjoitella. Neljä seikkaa tuntuu nousevan ylitse muiden (jenkki-tutorialit + 123 sivua kahlattuani : Tukijalan pönkkä, kyynärpää edellä, ranteen ja gripin kiristys sekä ojennus ja saatto. Tähän asti olen tosiaan ajatellut että kun kiihdyttää vaan mahdollisimman takaa ja repäsee niin hyvä tulee. Kesästä 2011 aloitettuani säännöllisen epäsäännöllisen mutta eksponentiaalisesti kasvavan radoilla kiertämisen, avaukset ovat olleet se suurin akilleen kantapää. Väitän käsi sydämellä että yhden käden sormissa ovat ne krrat kun 100m on menny rikki, ja silloinkin on kyse ollut varmaan suotuisista tuulista tai mystisesti oikein syntyneestä ajoituksesta. No joo, yhden kierroksen ajan kokeilin etu- ja keskisormen fangrippiä joka tuntui helvetin epämiellyttävältä ja epätarkalta - tuloksena muutama hyvän näköinen satametrinen ja etusormeen syntynyt verinen rakkula voimakkaan napsun johdosta. Epämiellyttävästä ja heittotarkkuudeltaan arvaamattomasta otteesta (ja pienikätisenä) johtuen olen yrittänyt pysyä itsepintaisesta kolmen sormen powergripissä, jossa etusormi kevyesti rimmin päällä. Perusavaukselle tulee mittaa se 70-90m, toisinaan OAT:llä ja toisinaan flattina ja hyssänä, ja eniten toistettavasti Roadrunnerilla hysseflippinä, tai Archonilla ei-toivotusti ässäämällä lievän antsakulman kautta. Mutta vati hajoaa kun mittaan ei ole vuosiin tullut mitään kehitystä, ja nyt uutta opetellessa ja käsiveiviä pois opetellessa on tullut takapakkia runsaasti. Kiekoista olen poistanut kaikki yli 10 nopeusarvon omaavat kiekot, pois lukien discmanian DD:n, joka on oikeastaan ainoa kiekko jota osaan jollain tavalla järkevästi forella heittää. Mutta fore ei ole nyt se huolenaihe, sillä rysty pitää saada ensin kuntoon. Bägissä siis ensisijaisesti TL, Valkyrie, FD, TD, Leopard ja Buzzz ja parit putterit. TL toimii ehkä luotettavimmin tällä hetkellä, mutta ajoituksen kanssa on ongelmia. 5/10 avauksesta lähtee flättinä suoraan 70-90m päähän - joka kovin harvoin riittää pirkotusetäisyyksille sellaisilla väylillä, jotka suurimmalle osalle olisi 8/10:stä pirkotettavissa - joka taas turhauttaa entisestään. Olen rauhoittanut vauhtia ja pyrin tekemään huolellisen x-askelluksen siten, että viimeinen askel olisi lyhyt. Mutta siihen räjähtävään tunteeseen tarvitaan varmasti vielä jotain muutakin kuin tasapainoinen ja jämerä asento + taakse vienti, joten :
1. Pitäisikö rystydraivin "iskun hetken" (eli kun kyynärpää tulee n. kiekon verran olkapään edelle) pysähtyä silmänräpäyksen ajan? siis samaan aikaan kun tukijalan pönkkä iskee maahan? Jos vastaus on kyllä, niin tästä syntyy päähäni sellainen analogia, että tuo räjähtävyys pitäisi tuntua siltä, että JOS kyynärpäätä olisi seinä vastassa, niin käsivarren iskeytyessä seinään "paine" olisi niin kova, että jos ei olisi kunnon sisäteräpönkkää, niin ukko voisi heilahtaa taakse/ylös päin kun kyynärpää/käsivarsi iskeytyy seinään? Eli pitäisikö siinä hetkessä syntyä sellainen näkymätön seinä, josta kaikki liikevoima "räjähtää" eteenpäin? (vertaa Beto drill 1, jossa heitetään vain rinnan edestä takajalan skeittipotkulla) Tällainen mielikuva syntyy, kun on videoita katsellut. Keikon ja suoran käden vieminen suorana aavistuksen sivulle on se juttu, sen olen jo jotenkin sisäistänyt, mutta lantion kierto ja hartioiden käyttö on jäänyt vielä salaisen reseptin tasolle. Josta päästäänkin seuraavaan kysymkseen :
2. Erityisesti mäkbetin draivia katsoessani olen kiinnittänyt huomion vapaan käden toimintaan. Mäkpetti lyö murto-osan ajaksi vapaan (vasemman) käden nyrkkiin ja lähelle vartaloa. Tehostaako hän tällä tiedostaen sitä, että ylävartalo tuo lisää potkua ja vapaan käden olkapäätä voiman tuottamisen avuksi? Näyttää siltä että juuri kun "rento vauhdinottovaihe" päättyy ja gripin tiukentaminen alkaa, niin täsmälleen samalla hetkellä vapaa käsi menee voimakkaasti nyrkkiin. Tästä voisi saada sellaisen mielikuvan, että heittokäden vastainen puoli jännittyy myös hyvin aktiivisesti, jonka jälkeen vauhtia ottanut ja jännittynyt vasen puoli kropasta räjähtää yhdessä suoristuvan ranteen kanssa kohti haluttua heittosuuntaa.. eli onko tämä loppuvaiheessa tapahtuva heittokättä peilaavan puolen jännittäminen ja eteen tuominen, tukijalan pönkkääminen ja gripin tietoinen voimistaminen sitä paljon puhuttua "RYKIMISTÄ" ?
Tässä nyt näitä suurimpia kysymyksiä ahaa-elämysten synnyttäjäksi.
