Apuja avaukseen / draiviin

[Flick Maniac]

Lähes poikkeuksetta nuo huonot päivät syntyvät itse itseään ruokkivasta kierteestä jossa tahmaisesti alkanutta heittelyä yritetään parantaa lähinnä voimaa lisäämällä. Aina kun voimaa ja vauhtia lisätään, mitta tippuu ja ratkaisuksi haetaan plakkarista vielä lisää voimaa jo nähdyin seurauksin.

Eli, kun draivi ei kulje niin paras tapa saada se taas urilleen on hidastaa tekemistä. Hidasta vauhdinottoa, hidasta taaksevetoa, hidasta vetoa. Tulokset saattavat yllättää. 

Tästä vois kyllä tehdä huoneentaulun, tai sellasen motivational posterin tiivistettynä. Tuosta ensimmäisestä tunnistan entisen itseni kovinkin hyvin. Se mentaliteetti että "--ttu lähe tältä kentältä ennenkö menee sata rikki" ja sit väännetään samaa räkä poskella vielä tunnin päästä.

[baader]

Itellä on sama, nyt ollaan taas siellä 80m maksimeissa sieltä 110metristä. Lisäks putti hajos kokonaan kun kädet on jotenkin jähmeät.

Ite tykkään champion muovista ja nyt on niin kylmä että kiekot on liukkaita -> kiekot lipsuu -> puristat kovempaa -> griplock

Pitäs ottaa sellanen discing down, ja pelkkää prota/gstaria tms laukkuun.
Ja unohtaa ne sankaripirkkoyritykset suosiolla pidemmillä väylillä ja pelata seiftiä.

[banshee]

Kiitos neuvoista.

Tosiaan tossa jo menetti hermonsa niin rupesin nykimään draiveria verkkoon. Heti rupes kulkee ja tuntuun hyvältä kun nakkasin paikaltaan tai hitailla vauhdeilla noin 50-70% tehoilla.

[arkadin]

Pistetäämpäs tänne epätoivoisen pelaajan avunhuuto. Ensimmäinen SFL-kilpailukausi on takanapäin ja rating on kauden päätteeksi lähempänä 950 kun 900. Totuus on se että pelini perustuu vankkaan henkiseen- ja lähipeliin, mutta parin kaverin kanssa tuli todettua että rystydraivitekniikassani on suuria puutteita tai jos kärjistetysti sanoo, sitä ei edes ole. Kovalla vauhdilla juostu suorahko veto jossa on painonsiirron ajoitus pielessä voisi kuvata heittoani parhaiten. Midari lentää tällä hetkellä 80 metriä ja putteri 75-80 metriä. Driveri voi lentää joskus 105 metriä, mutta siitä on toistettavuus ja rentous kaukana, joten nopeuskiekot pysyvät kaapissa siihen asti kunnes heittotekniikassa on tapahtunut kehitystä. Olen muutaman viikon käynyt fudiskentällä heittämässä pituutta, mutta hermohan siinä tuppaa menemään kun yrittää opetella vanhasta pois.  Haluaisin kuulla miten te palstaveljet harjoittelette heittotekniikkaa? Hyviä harjoituksia, kuivaharjoituksia, ajatuksia ja ideoita otetaan vastaan.

[lapeso]

Yks tärkein pointti on: älä treenaa ellei ole videota tai jotain harjaantunutta silmää katsomassa.

[Flick Maniac]

Aika rautaa muu peli kyllä jos olevinaan paskalla draivilla rating 950. Ei se käsittääkseni ihan huono ole?? Vai onks tää näitä "missä vika kun fore lentää vain 120m ja vähän päälle? 

[arkadin]

Rating ei tosiaan ole vielä 950 vaan vähän vajaa 930. Mutta se siitä. Paska draivi on vähän suhteellinen käsite.  Kolme kesää on tullut pelattua ja kahteen vuoteen ei ole heiton maksimimitta mennyt eteenpäin rystyllä. Pidän siis 90 metrin toistettavaa heittoa pituusdraiverilla melko paskana.  Lähinnä kiinnostaisi kuulla millaisia   ahaa-elämyksiä  täällä on porukalla ollut heiton mitan kehittymisen suhteen. Mikä oli se ratkaiseva tekijä jota muuttamalla pääsi noista meikäläisen mitoista toistuvasti tonne yli sataan metriin.

[SnG]

Vähä aiheesta poiketen olenkin miettinyt aihetta, että voiko pärjätä jos avaukset on sitä 90-95m?
Sillohan pitää muut osapuolet hioa kuntoon, tarkat lähestymiset ja pitkät putit?

Mutta onko tuosta draivista tullu vaan semmonen "painajainen", että joka kerta tiillä mietit et: "nyt lähtee!". Suoritukseen tulee kauhea yliyrittäminen ja heitosta puuttuu rentous. Itsekkin hoksinut avauksessa, että lopettaa sen riuhtomisen ja heittää vaan rennolla meiningillä. Yleensä tällöin heitot menee sinne maximipituuksille. (Itselläkin pysähtyy siihen 95m, tosin forella)

[TaneT]

Rating ei tosiaan ole vielä 950 vaan vähän vajaa 930. Mutta se siitä. Paska draivi on vähän suhteellinen käsite.  Kolme kesää on tullut pelattua ja kahteen vuoteen ei ole heiton maksimimitta mennyt eteenpäin rystyllä. Pidän siis 90 metrin toistettavaa heittoa pituusdraiverilla melko paskana.  Lähinnä kiinnostaisi kuulla millaisia   ahaa-elämyksiä  täällä on porukalla ollut heiton mitan kehittymisen suhteen. Mikä oli se ratkaiseva tekijä jota muuttamalla pääsi noista meikäläisen mitoista toistuvasti tonne yli sataan metriin.

Videointi varmaan auttaisi? Omalla kohdalla heittokäden olkapään pitäminen alhaalla "normiasennossa", rentous siihen asti kunnes veto lähtee, kaikki ylimääräinen pois heitoista, vasemman olkapään käyttö aktiivisesti jotta heittoon tulee kunnon vartalon kierto, nokka alhaalla.

[JII1]

Huonoryhtisenä heitot alkoivat sujua paremmin,vasenta kättä roikotettua suoraan alaspäin ja leuka suorassa.(En osaa paremmin selittää).Vielä kun saisi enemmän voimaa vartalosta vaikka liikkeet ovat rauhallisempia.Heitot jää sinne sataseen

[arkadin]

Vähä aiheesta poiketen olenkin miettinyt aihetta, että voiko pärjätä jos avaukset on sitä 90-95m?
Sillohan pitää muut osapuolet hioa kuntoon, tarkat lähestymiset ja pitkät putit?

Mutta onko tuosta draivista tullu vaan semmonen "painajainen", että joka kerta tiillä mietit et: "nyt lähtee!". Suoritukseen tulee kauhea yliyrittäminen ja heitosta puuttuu rentous. Itsekkin hoksinut avauksessa, että lopettaa sen riuhtomisen ja heittää vaan rennolla meiningillä. Yleensä tällöin heitot menee sinne maximipituuksille. (Itselläkin pysähtyy siihen 95m, tosin forella)

Riippuu hyvin paljon millä tasolla haluaa pärjätä. Ringin sisältä puttaaminen ja draivin kontrolli ovat aina etusijalla heiton pituuteen nähden. Jos heitto useimiten halutussa linjassa ja kulmassa ja lentää yli 70 metriä, ja puttiprosentti 20 jalan sisältä lähentelee sataa niin kyllä sitä viikkokisoissa ja pienemmissä turnauksissa varmasti top-10 on. Eri asia sitten jos miettii amatööri sm-kisoja puhumattakaan pro-tourista tai sm-kisojen avoimesta ryhmästä. 

Omalla kotiradallani on paljon noin 95-105 metrisiä väyliä joihin haluaisi heittää midarilla vähäisemmän feidin ja hallitun alastulon takia, mutta kun mitta ei riitä. Pituus- tai väylädraiverilla pituus useimiten riittää mutta raaka feidi ja skipit vievät sitten onnistuneen heiton helposti ringin ulkopuolelle.

Heittämisestä ei varsinaisesti ole tullut mitään mörköä, lähinnä turhauttaa junnata paikallaan. Ehkä se on vaan hyväksyttävä että kärsivällistä työtä se vaatii.  Ei sitä todennäköisesti parin kesän paskalla treenaamisella sataa metriäkään 10 sekuntiin juoksisi.

[junnu_85]

Videointi varmaan auttaisi? Omalla kohdalla heittokäden olkapään pitäminen alhaalla "normiasennossa", rentous siihen asti kunnes veto lähtee, kaikki ylimääräinen pois heitoista, vasemman olkapään käyttö aktiivisesti jotta heittoon tulee kunnon vartalon kierto, nokka alhaalla.
[/quote]

Mitä tarkalleen meinaat tuolla olkapään alhaalla pitämisellä?
Voisikohan joku vielä ystävällisesti selventää pari seikkaa draivista(rhbh)?

Siinä kohtaa, kun tukijalka osuu maahan ja vedon pitäisi alkaa, niin lähteekö kaikki liikkeelle ensin lantiosta, kiekon viemisellä rinnan kohdille vai hartioiden "avaamisella" heiton suuntaan?

Lähiaikoina yrittänyt vähän vielä kurkottaa taaksevedossa, niin että selkä menee vähän kyyryyn. Kuuluisiko tässäkin vain pitää selkä suorana, kun kääntää selän heitolle?

Varmaankin tulee toistoa samoista asioista. Pahoittelut jo etukäteen.

[TaneT]

Videointi varmaan auttaisi? Omalla kohdalla heittokäden olkapään pitäminen alhaalla "normiasennossa", rentous siihen asti kunnes veto lähtee, kaikki ylimääräinen pois heitoista, vasemman olkapään käyttö aktiivisesti jotta heittoon tulee kunnon vartalon kierto, nokka alhaalla.

Mitä tarkalleen meinaat tuolla olkapään alhaalla pitämisellä?
Voisikohan joku vielä ystävällisesti selventää pari seikkaa draivista(rhbh)?
[/quote]

Sitä, että ei nosta heittokäden hartiaa ylös "jännitä" vaan pitää alhaalla rentona normiasennossa.

[junnu_85]

Täytyy kiinnittää tuohon huomiota, kun menee seuraavaksi kentälle treenaamaan. Kiitti selvennyksestä vielä.

[Jarmos]

Talvella ulkona heittämisessä on se hyvä puoli, että joutuu heittämään rauhallisella vauhdilla, sekä askelrytmin joutuu väkisinkin hakemaan sellaiseksi, että jalat saa kunnolla/pitävästi maahan. Kun edellä mainitut toimii, niin vetokin alkaa toimia. Asento paranee jne. Pituudella ei kannata "mällätä". Kun menet tuosta pitävälle alustalle, niin yleensä voi sanoa, että kyllä lähtee.