Vähän sama kuin yllä. Draivissa yleensä kuvittelen sen käden vetolinjan ja kiekon lento reitin ennen heittämistä (saatan myös ottaa testiaskeleet ja käden liikkeen ennen heittoa). Annan siis kropan mennä sen kuvitelmani linjan mukaan. Lisäksi saan paljon pidemmän vedon kun vauhdin otossa on selkä väylälle päin ja näin ollen paljon enemmän pituutta draiviin. (Tästäkin tosin olen lukenut niin paljon juttua, että onko sillä vedon pituudella loppupeleissä niin paljoa väliä, kun peliväline on niin kevyt ja sen saa nopeasti kiihdytettyä jnejne, mutta ainakin itselläni tuo vedonpituus kertoo aika paljon siitä heiton pituudesta..)
Tosin nykyään olen huomannut, että lähestymiset ovat vaikeita itselle mikäli pyrkii katsomaan kohdetta (ei ollut lajia aloittaessa, eli viime heinäkuussa), erittäin usein tällöin irroittamisessa ja käden asennossa irroittamishetkellä tulee ongelmia. Tosi usein lähtee kiekko jyrkässä hyssekulmassa...
Sanottakoon tähän, että olen lähestynyt vähän samalla tyylillä kuin draivatessa (tosin hitaammin, rauhallisemmin ja lyhyemmällä vedolla), ettei sitä kohdetta tuijoteta koko aikaa. Kunhan nyt aloin kokeilemaan tätä kohteeseen katsomista lähestymisissä, mutta tällä hetkellä paljon parempaa tulosta tulee, kun en sinne katso.
En sitten tiedä pitäiskö reenata tuota kohteeseen katsomista lähestymisissä vai ei... (joku tähän voisi antaa hyvät perustelut kannattaisiko alkaa reenaamaan uudestaan asiaa joka oli alussa luonnollista, mutta mikä on jäänyt pois)
PS. pahoittelen jos on sekavaa tekstiä. Alkaa hieman alkoholilla olla osuutta asiaan..