noniin gurut, mitä kaikkea teen väärin (todennäköisesti kaiken) draivipituus on 80m luokkaa.
Pika-analyysi ennen kuin JR ehtii paikalle: Kiekko lähtee nokka ylhäällä, veto on lyhyt, veto ei ole suora. Katsot turhaan kohteeseen suurimman osan ajasta tai koko ajan ja tämän takia veto jää lyhyeksi. Ja kun kiekko lähtee nokka ylhäällä ja pohja edellä, on seurauksena taivaisiin nouseva hysse. Askeleista ja painonsiirrosta en mene sanomaan mitään, JR osaa kertoa niistä tarkemmin.
Nilkka vääntyy niin, että hirvittää terveytesi puolesta. Se ja tasapainosi, siten pituutesi ja takapainoisuutesi helpottuu, kun siirrät vasenta jalkaa vikassa askeleessa ainakin 15 cm vasemmalle. Nyt Vika askel on niin oikealla, että vartalosi kallistui ekassa heitossa paljon vasemmalla anhyzeriksi, kun taas käsi liikkui hyzerinä. Joten väsyessä, liukastuessa jne. on tuurin kauppaa, mikä on ketjun heikoin lenkki. Se kohta, joka häviää köydenvedon antsan ja hyssen välillä, määrää, mihin heitto menee. Kun se ei toistu heitosta toiseen, on heittojesi toistettavuus lottoa. Molempien heittojen vikan askeleen sijainti on normaali anhyzer heitolle ja niissä sijaintia ei tarvitse muuttaa.
Takapainoisuutta kannattaa korjata kovemmalla tai oikeastaan nopeammalla (se on se käsky, jonka tietoisesti aivosi pitäisi asiaa treenatessa lähettää) oikean jalan työnnöllä ristiaskeleen laskeutumisen jälkeen. Kun pääset ryhdiltäsi pystyyn, ei aivojen pitäisi tehdä tietoisesti tuota.
Avery Jenkinsin on helppoa sanoa, ettei tarvitse paljon kurkottaa taakse, kun hän ylettyy muutenkin lyhyellä taakse vedolla useimmilla väylillä kupille. Midarila tai putterilla... Kivaa olla kova :-) tämä ei ole missään nimessä kritiikkiä hänen tilanneanalyysiään kohtaan, vaan kuulun samaan koulukuntaan. Tarkkuus yli pituuden. Ainakin aluksi siksi aikaa, kunnes tarkkuutta on jo ja sitten voi treenata pituutta parantuakseen pelaajana. Treeni on eri asia vielä kuin kisaaminen, koska omat rajat pitää tuntea, jotta voi valita, yrittääkö tarkkaa turvallista lyhyempää heittoa, vai riskeeraako kovan rajatun tarkkuuden ja toistettavuden heiton. Ja milloin kumpikin valitaan pieneimmän tuloksen aikaansaamiseksi.
Scott Martin lienee ainoa tai harvoja heittäjiä, joka on mm finaaleissa käynyt niistä pelaajista, jotka eivät koskaan menetä rystyllä katsekontaktia kohteeseen. Useimmille tehot rajoittavat pituuksia niin paljon, että tulos heikkenee, jos ei avoimemmissa pidemmissä paikoissa kurkota taakse kunnolla hakien siten lisämittaa.
Maailmanmestari Scott Stokely suosittaa tarkkuustekniikan käyttöä lyhyemmillä matkoilla, jossa maksimoi tarkkuuden ja toistettavuuden ja pidemmillä matkoila eri tekniikkaa mittojen saamiseen. Sikäli nykyinen tyyli sopii 70-80% huippumitoista pituisiin heittoihin. Kun takakeno ja kiekon nokka pystyssä lähtö eliminoituu. Siihen pitää vielä rannetta painaa alas, koska kiekon nokka on niin pahasti pystyssä.
Pituustekniikoita on useita ja kaikille niistä on yhteistä, että katsekontakti kohteeseen katkeaa. Se ei ole vaarallista, kun tuntee rajansa ja käyttää vähemmän vaarallisissa paikoissa isoja tehoja. Kun vain asiaa ensin treenaa.
