Uhh, viimeinkin rohkenin aloittaa jonkun blogia vastaavan topicin, jolla voin seurata omaa kehitystä ja mitä on lyhyen matkan varrella tullut tehtyä.
Muutama sana ensin itsestä. Aloitin harrastuksen noin vuosi sitten, kun veli sai jollain kumman syyllä houkuteltua Laajavuoreen testaa lajia, siitä päivästä ei ole ollut paluuta. Ostin saman päivän aikana Jyväskylän Budget sportista itselle Innovan starter-setin ja lähdin uudestaan radalle
Jokin siinä vissiin koukutti jo silloin kovasti. Montaakaan välipäivää en ole siitä päivästä pitänyt. Jo vuoden aikana frisbeegolfin parissa on kulunut vähintään, siis VÄHINTÄÄN tuhat tuntia, mutta varmasti enemmänkin. Talvellakaan en pitänyt taukoa, ja nyt kesän tultua sitä miettii, että mikä silloin talvella veti radalle kylmään ja lumiseen metsään? Lukuisia muita harrastuksia on ollut tätä ennen, ja on edelleen, mutta mikään ei oo kiehtonu samalla tavalla. Tässä on vain sitä jotain
Mennyt viikko on ollut aika kiireistä. Kaikki vapaa-aika on suuressa määrin mennyt radalla, joko frisbeetä nakellessa tai uusia väyliä rakennellessa. Noh, sehän ei tällästa intoilijaa haittaa tippaakaan.
Maanantai: Kavereiden kanssa muutama kiessi, ihan perus mättöä Perhon radalla. Peli oli keskinkertaista, tulokseksi -1 ja -2. Ei se mitään, kivaa oli ja seura mitä parasta.
Tiistai: Niemisen Sepon kanssa kierreltiin pitkin mantuja suunnittelemassa uusia väyliä Perhon frisbeegolfradalle, jotka loppujen lopuksi löytyi suhteellisen helposti, kun visioita oltiin jo luotu kaveripiirissä. Aikaa tais mennä rapiat 2.5h suunnittelussa. Tän jälkeen Sepon kans paikalliseen pizzeeriaan, josta lähettiin sitten kotia kohti yöpuulle. Kello tais tuossa vaiheessa olla jotain 22.00.
Keskiviikko: Vapaa-päivä. Aamusta kunnanmiesten kanssa radalle kattoo uudet väylät joita pitäis raivailla. Samalla katottiin tiipaikat ja puhuttiin asioita kukkaruukusta -> kirveseen. Illan päälle pari kierrosta. Oli Ihan hyvää settiä, kaikki osa-alueet toimi melko hyvin, erikoismaininnan ansaitsee puttipeli, joka oli loistavaa. Ei yhtään missiä alle 10 metristä. Se oli melko hyvin itselle, vaikka tälläkin foorumilla asustelee pari puttirohmua, jotka nakuttelee säännöllisesti kaikki alle 15m sisään lähes poikkeuksetta
Torstai: Oli lähes välipäivä. Käytiin tsekkaa uudet väylät kaverin kans vielä kertaalleen ja heitettiin siinä samalla sit kierroskin. Pelistä ei mitään erikoista mainittavaa, mitään lämpöjä tuona aikana ei ollut, mutta ei ollut tarkoituskaan. Raivailtiin siinä vesurin kans kaikki ylimääränen pikkurisu pois tieltä, tehtiin vähän siltoja rangoista ja merkittiin muutama puu kaadettavaks. Mietittiin samalla mahdollisia OB:eita, mandoja, varoituskylttejä ja väylien Par lukuja.
Perjantai: Korit olivat saapuneet radalle ja olivat pystytystä vailla. 15:30 mentiin radalle ja oltiin valmiita joskus 21.30, ja voin kertoa, että johan muuten TUNTU siltä, että jotain oli tehnyt! Tuli huomattua, että paikka ei ollut turhaan saanut nimeään "Paavonkallio", sama mihin upotti rautakangen niin aina kolahti kallioon. Ensimmäisen korin pystytyksessä meni varmaankin 1h, muutamassa muussakin kesti, mutta muuten meni melko helposti.
Lauantai: 54 väylää, eli 3 kierrosta uutta rataa, johan maistui hyvälle! Kaikki natsas, peli oli hyvää, draivit muutamaa lukuunottamatta tarkkoja, puttipeli toimi, heikoin osa pelissä tais olla lähärit. Tulosta en laskenut, vaan pelasin väylä kerrallaan laajennettua rataa. Illan kruunasi avaus FR P2:sella keskelle mukia, mutta valitettavasti kimpos tolpasta ulos. No ei mitään, seuraavalla väylällä hyvä avaus 70m pitkään ylämäkiväylään ja pirkkua korttiin.
Mielessä on liikkunut järjestää jonkinlainen ei-niin-vakava kilpailu sen kunniaks, että saatiin Perhoon #18 väyläinen rata. Toki kaikki pitää ensin saada täysin valmiiks, ennen kuin semmosta voi sen tarkemmin miettiä. Tähän liittyykin kysymys, mikä saa ihmiset tulemaan kokeilemaan monelle täysin vierasta rataa? Eli mikä on se vetonaula millä ihmiset saa messiin?
Toivottavasti teksti ei ollut liian tylsää