Kehityksenne pelaajina

[Waltsu87]

Olisin kiinnostunut kuulemaan, miten tulitte aloittaneeksi fribauksen, ja miten kuvailisitte kehitystänne matkan varrella?

Miten esimerkiksi heittopituutenne ja tarkkuutenne ovat kehittyneet harrastuksen myötä? Mitkä asiat ovat olleet tärkeimpiä kehityksenne kannalta, ja onko ollut jotain tiettyjä ahaa-elämyksiä, jotka ovat auttaneet suuresti kehitystä jossain osa-alueessa eteenpäin? Entä onko ollut ajanjaksoja, jolloin kehitys on tuntunut polkevan vain paikallaan? Mikä tällöin on auttanut eteenpäin menemisessä?

Itse aloitin aktiivisen harrastamisen kesällä 2012, ennen sitä olin käynyt heittämässä satunnaisesti noin kymmenkunta kertaa kaverin kanssa lainaten hänen kiekkojaan. Tuntuu, että omassa kehityksessä lajin suhteen on ollut nousuja ja laskuja. Pieniä ja isompia muutoksia on ollut vähän väliä, koska aina haluaisi heittää hieman pidemmälle tarkemmin eikä koskaan voi olla täysin tyytyväinen omaan suoritukseen.

Oma itsekriittisyys tekemisen suhteen on ollut toisaalta avittava tekijä siinä mielessä, että se on ajanut tarkastelemaan asioita ja tekemään asioita, mutta samalla se voi toimia myös esteenä, koska se vie rentoutta ja positiivista mieltä, jotka osaltaan ovat myös olennaisia onnistumisten kannalta.

[Flick Maniac]

Tässä ehkä isoin ahaa-elämys mulle. Toi varmuutta peliin kummasti.

~5 vuotta takana ja taso ei edelleenkään ole päätähuimaava kuten viimeisimmästä ratingpäivityksestäkin voi todeta. Mutta homma menee eteenpäin kokoajan, hitaasti vaan.

[Korpa]

Kyllä suurin ahaa-elämys itselle on ollut se, kun jollain videolla verrattiin taaksevientiä ja sieltä lähtevää heiton liikerataa ruohonleikkurin käyntiin nykäisyyn. Tämän jälkeen ymmärsin keskittyä poistamaan heitossani olevaa pyöreää liikerataa. Toinen draiveihin huomattavasti vaikuttanut asia on ote, jonka lopulta päätin muuttaa powergripiksi. Se ei mennyt ihan mutkattomasti, mutta kyllä se lopulta alkoi tuntua luonnolliselta otteelta.

Toisaalta nyt viime talvena kerran viikossa tehty puttitreeni muokkasi puttiani huomattavasti paremmaksi. En sanoisi sitä ihan ahaa-elämykseksi, mutta erittäin kannattavaksi harjoitteluksi. Suurimpana yksittäisenä ahaa-elämyksenä on puttauksessa ollut etusormen siirtäminen rimmiltä kiekon alapuolelle. Tässä ei ollut kyse monenkaan millin muutoksesta otteessani, mutta tulos oli selkeästi parempaan. Kyllä kehitys puttauksessa on tullut pienin askelin ja lähinnä harjoittelun myötä.

Jos vielä yleisesti sanoisin, että yksi suurimpia ahaa-elämyksiä on ollut se heittämisen rauhallisuus. Ei sitä kannata lähteä täysiä kiskomaan, koska lopputulos on aina se teknisesti täysin hajonnut suoritus ihan missä sattuu. Hallitusti tehty suoritus kantaa pitemmälle ja tarkemmin.

[tau]

Ekat kaksi vuotta meni niin, että kaverit lähtivät monesti radalle ja itse lähdin silloin tällöin parin lainakiekon ja kaljakassin kanssa mukaan. Lähes poikkeuksetta en edes jaksanut heittää loppuun asti, sen verran paska/hönössä olin. Tärkeintä oli ulkoilu ja sosiaalinen kanssakäyminen.

Ensimmäinen ahaa-elämys tuli siitä, että peli saattaakin sujua paremmin selvin päin ja kolmantena vuonna hankin jo muutaman oman kiekonkin ja kehityksen kautta laji rupesi kiinnostamaan enemmän.

Nykyinen heittopituus - ja tarkkuus on toki aivan toiselta planeetalta kuin lajia "aloittaessani" viisi vuotta sitten. Toivottavasti se on parin vuoden päästä samoin kun verrataan nykyiseen tasoon Varsinaisia kilpailullisia tavoitteita mulla ei ole. Tai ehkä sitten viiden vuoden päästä ois kiva päästä isoihin kilpailuihin master-sarjassa

[Sir Beef]

Vähän vanha lanka joo, mutta ei nyt viitsi mitään treenipäiväkirjaakaan aloittaa toistaiseksi yhden möläytyksen takia 

Kaivelin tuosta androidin Disc Caddystä tähän asti pelatut radat ja laskin yhteen niitten sisältämät väylät - sinne ne on tullut aina ihan mielenkiinnosta näpyteltyä, jotain pientä pihaheittelyä ja pari puolentunnin peltotreeniä + varsinkin nyt alkaneet paikallisseuran hallivuorot lisäävät toistoja toki, mutta aina kun joku rata on kierretty, niin tulos on ylhäällä...

Viime kesänä (2013) tuli yksi (1) kerta kierrettyä Mukkulan silloinen 18 läpi ja tekniikasta ei ollut hajuakaan.. kauheessa kaaressa nokkapystyssä 'voimien' takaa vaan kiskaisuja sinne taivaalle ja max. 30 metriin.. ja kaks viikkoa kaikki paikat aivan tohjona...

Nyt elokuun ( 2014 ) alussa uusi kärpänen puri ja ekat 'kunnon' kiekot hommattiin ( tai niin luulin kun 150gr. Innovan starttisetin ostin  - no, ne nyt on jo poistunut kassista hyvän aikaa sitten )..

Anyway, 17.8. - 9.11. pelattujen väylien yhteismäärä oli nyt eilisen isänpäivä Mukkulakierroksen jälkeen 772 kpl ( eikä keskiarvo todellakaan ole mikään 3 heittoa / väylä noissa  ) - eli toistoja on jo hieman enemmän ku viime vuonna.. oleellisin asia on että mikään paikka ei ole hajonnut eikä juuri edes jomottanut tms... vaikkei mitään muuta liikunnan tapaista harrastakaan 

Tuubin videoista ( joita lähinnä tänne foorumille on linkitetty ) + tämän foorumin vinkeillä pääsin äkkiä 'perusasioitten äärelle' ja homma vei mennessään ja nyt se lätty paikaltaan heitettynä lentää sen 70-80m useimmiten jopa kohtuullisen paljon sinnepäin minne toivookin.. Talvitreeneissä jos alkais opetella pikkuhiljaa sitä tepsuttelua / rytmitystä tuohon mukaan, niin ensi kesänä saattais jo se 100m lähestyä ( ja se riittäiskin - toistaiseksi ). Puttiin tarttee kyllä vielä joku oivallus, kun nyt se on vähän joka kerralla aina jotain uuden yrittämistä jos ollaan siellä +7-8 metrin päässä.. mutta se on myös hyvä talvitreenikohde

Kuis muilla ?

[putthand]

Mahtavin ahaa elämys oli ilman muuta nokkakulman poistaminen ranteenkäännöllä alaspäin. Ja kaiken lisäksi keksin kokeilla sitä aivan itse enkä kenenkään opastuksella.

[Maikkari]

Suurin ahaa-elämys oli vihdoin alkaa tähtäämään puttia siihen yhteen lenkkiin, ja kyllä se putti siitä kummasti parani. Olen toki tiennyt tämän aina, mutta en ole sitä käyttöön ikinä ottanut.
Toinen hyvä ahaa-elämys mikä tässä harrastuksessa on tullut, että putterillakin voi/kannattaa draivailla yllättävän monia väyliä.

[Larzi]

Kun katselee omia heittelyvideoita kesältä 2012, niin onhan ne aikamoista huumorikamaa . Vauhdinotto oli 2x pidempi kuin nykyään ja erilaista huojuntaa, pyörintää ja heiluntaa löytyi joka suuntaan. Futiskenttäkään ei aina näytä riittäneen sektoriksi, vaan sivurajojen yli paukuteltiin aina välillä.

Mitään suurta ahaa-elämystä ei ole tapahtunut vaan kehitys on ollu tasaista ja määrätietoista. Ehkä suurin asia oli juuri vauhdinoton rauhoittaminen. Sitä kautta moni muukin asia alkoi menemään oikeaan suuntaan. Alun alkaen olen ollut tosi kiinnostunut heittotekniikasta ja minulla oli heti käytettävissä pitkä jono opetusfilmejä youtubesta ja täältä foorumilta ongittuja tekniikkavinkkejä. Toistettavuus on parantunut tasaisesti pienin askelin ilman suuria harppauksia. Juuri mitään uusia temppuja en ole ekan kesän jälkeen oppinut, paitsi tietenkin sulavat putteriheitot tämän vuoden keväänä. Itse puttaaminen on varmaan yhtä karmeaa kuin ennenkin ja sen takia ei juuri huipputuloksia tule heiteltyä. Milliin pitäis melkein aina avata jos hamuaa miinuksille. Foren osaan joskus, mutta unohdan sen liiankin nopeasti, kun turhan usein tulee turvauduttua tuttuun backhand antsaan.

[laamandr]

Viimesyksynä alotin eli vähän yli vuosi sitten varmaankin. Kaveri ehdotti, ja lähdin sitten vähän pitkin hampain kokeilemaan. "Kuulostaa aika urpolta, heitellään frispiitä sinne tänne". En nyt muista mikä kääsi mielen vai tuntuiko laji vain ajatuksena nololta, mutta about viikon sisään tuon kiesin jälkeen hain Prismasta ekat kiekot. Tietenkin ne klassiset liian ylivakaat jyrät jotka molemmat heitin välittömästi jorpakkoon - ensin Mukkulan ykkösväylällä ja sitten kakkosella. Putteri sentään jäi, ehkä ihan hyvä niin.

Loppusyksy melko hyvällä lämmöllä ja keväänä riitti yhä innostusta korien pystytystä odotellessa, pariin tuttuun tuli törmättyä radalla joiden kanssa tuli sitten käytyä kotiradalla ja muuallakin useita kertoja viikossa, yleensä useita ratoja päivässä. Välipäivät täytin sitten yksinpelailuilla. Aika pian tuli Youtubevideoiden tapittaminen tekniikkavideoiden ja kisojen muodossa.

Ja sitten se miten kehitys on näkynyt. Ainakin alkukeväästä draivi/epämääräinen heitto oli varmaan sitä 40 metriä maksimissaan (en osaa sanoa viimesyksystä), tarkkuus nyt ainakin jotenkuten pysyi kohdillaan (heitin vain paikaltaan). Draivia saan nyt sen vajaan satasen, pieneen myötätuuleen oikealla kiekolla about justiinsa sen jos ei ihan snadisti yli. Tarkkuuskaan ei ole kauheasti rakoillut matkan myötä, mutta niitä paskoja releaseja tulee vähän liian usein, varmaan vähintaan yksi kymmenestä. Toistettavuudessa siis yhä toivomisen varaa. Saatossa niin paljon ongelmaa, luulisin...

Putit meni sisään alkukesästä yli viidestä metristäkin varmaan alle 50%, siihenkin on saatu huomattavasti asennetta, itsevarmuutta ja nasevuutta. Tuntuu että se paranee kokoajan kun keksii pikkujuttuja mitä lisätä tai tehdä erilailla. Puttia on mielestäni äärettömästi helpompi harjoitella ja kehittää kun draivia.

Upsia en yhäkään osaa yhtään, kiekko ei vaan käänny. Foresta ei tullut vielä kesällä mitään, mutta lähemmäs syksyä sain hiottua senkin kuntoon muutamalla videolla, valaistus oli kyynärpään pitäminen lähellä ruumista. Parhaimmillaan saan siipastua samalle linjalle bäkkärin kanssa. Lähestymisissä suosin sitä bäkkärin yli.

Tulosta on Mukkulan kotiradalla hipihiljaa siivuiltu pienemmäksi, tulee siellä yhä liikaa niitä OB läpsyjä mutta sain tässä vielä ennen talvea rikottua omat enkat pelaamalla alle 90 pisteeseen, tosin vain yhdellä alle.

[moikkis]

2013 kesäkuun lopulla kaveri kysy pelaamaan, ajattelin että varmaan jotain ihan dorkien hommaa, mutta ajattelin että kai sitä voi kerran käydä kokeilee. Sen jälkeen olinkin sitte aivan myyty. Hain alottelijansetin motonetistä hintaan 7€, sisäls draiverin, midarin ja putterin. Eka kausi mentii sitte oikeastaan ainoastaan forella, se sujuikin tosi hyvin ja suht tarkasti, 80m siivuja tuli heitettyä. Putti olikin sitte ihan hirveetä. Kauden lopetin lokakuussa. Hyvinkään vanha rata meni +2:een

2014 kausi alko kanssa hieman myöhään kun kipinää ei enää löytynyt. Kesäkuun lopulle tais taas mennä ja aloinkin reenata backhandia tosissaan ja nyt se lentääkin suht tarkasti 100m kieppeille, jos tilaa löytyy niin 130-140m kieppeille. Putti kulki kesällä todella hyvin, 10m meni lähes poikkeuksetta sisään, nyt syksyllä/talvella menee joka toinen, mutta hyppyputti parantunut huomattavasti. Fore taidot alkanut hävitä kun sitä ei hirveästi ole tullut käytettyä, alle 7 heittoa/rundi. Heittämässä kävin kesällä vähintään kerran päivässä joskus jopa 2 kertaa päivässä. Nyt syksyllä pimeys on pakottanut vain yhteen rundiin/päivä ja radalla tulee käytyä melkeen joka päivä. Peli kehittynyt älyttömästi, mutta silti Hyvinkään vanha rata mennyt vain -2:een, ei ole tullut viellä kunnolla onnistunutta rundia. 2 holariakin tullut heitettyä. Talven aikana pitäisi reenata paikaltaan heittoa, se on viellä vähän hakusessa.
Oma vahvuus on ehdottomasti paineen kesto tiukoissa paikoissa, putti kulkee normaalisti vaikka olisiki ratkaiseva. 3 sudaria tullu pelattua ja jokaisen oon viennyt.

[IironSika]

Omasta kehitystarinasta ei pitkää saa, koska lajin aloitin vasta heinäkuussa kuluvaa vuotta. Mutta lajin pariin minut saattoi ensin työpaikan keväinen tyhy-päivä, jossa kävimme vähän kokeilemassa Mukkulassa. Esimieheni harrastaa ja hänen kiekoillaan viskoimme. Sen jälkeen kuitenkin asia vähän unohtui, johtuen kesälomasta ja ulkomaanmatkasta. Heinäkuussa sitten kaveri soitti ja kertoi innostuneensa lajista ja pyysi mukaan. Ilman muuta lähdin.

Alkuun tein varmasti kaikki samat virheet mitä muutkin, ei niistä enempää. Mutta jännää on se, että ennätyksen, jonka heitin kolmannella Mukkulan kierroksella, rikkomiseen meni varmaan kolme kuukautta. Aloittelijan tuuria lienee. Videoita on tuijoteltu paljon ja niistä on ollut apua, mutta luulenpa että toisinaan haittaakin liiallisen yrittämisen muodossa. Pituudet on draiveissa kasvaneet, mutta edelleen suoritusvarmuudessa on PALJON parannettavaa. Kotirata Mukkulassa jokaisella kierroksella tulee se 1-3 outtikatastrofiväylää, jotka tuhoavat hyvän kierroksen. Ennätys on nyt 110, joka ei ole häävi. Eniten minua kuitenkin lajissa kiehtoo itsensä kanssa kilpailu, joten tuloksella ei sinänsä ole väliä. Onnistumisia hyvien heittojen muodossa tulee kuitenkin jokaisella kerralla.

Ratoja olen kiertänyt Mukkulaa runsaasti, Orimattilaa muutaman kerran, Vääksy, Heinola ja Padasjoki kerran. Mukkulan vaativuus on ainakin valjennut.

Ja kai sekin on kehitykseksi laskettava, että rouvakokelaskin on hiukan innostunut lajista. Lastenkin kanssa on useamman kerran oltu heittelemässä harjoitusalueella.

[Sir Beef]

Eilen hallivuorolla sain kokeneemmalta heittäjältä pari vinkkiä puttaukseen ( ote + 'ranneliike' ) ja ekaa kertaa tuntui siltä että tuosta puttaamisesta voisi jotain tullakin joskus, kun alkoi 5 - 10m matkoilta kohtuullisen usein jo ketjut kolisemaan 

Tähän asti yrittänyt aina jotain työntöputin tyyppistä kyhäelmää joko 'haara- tai perus' asennoista ja kiekko lähti aina lentoon hirveessä hyssekulmassa eikä luonnollisesti lentänyt kovin montaa metriä suoraan, varsinkin kun se kierre puuttui lähes kokonaan.. pienen 'rannevipin' kun lisäsi tuonne loppuun ja laitto ranteen kulmaa vähän enemmän suoraksi tai antsan puolelle, niin alkoi ahaa-elämyksen valo pikkuhiljaa kajastamaan !

Mutta kaikillahan se käsi toimii vähän erilailla - kunhan uppoaa mukiin, se on pääasia..

Tutkaankin päästiin heittelemään ja paikaltaan heitettynä pari kiekkoa nykäsin molemmat tasaisen varmasti 77km/h 
( 'vähän' kovempia lukemia sieltä tutkamies huuteli kokeneemmille verkon takaa.. jotain lähemmä 110km/h tais parhaat olla.. )

[vto]

Ensi alkuun kehitys oli nopeaa, ja tuntui että tässähän voisi oppia heittämäänkin kun vähän treenaa enemmän. No, kovasti treenaamalla tuli sitten parissa vuodessa niin paljon takapakkia että heitän nykyään huonommin kuin ekan vuoden heittämisen jälkeen. Suurin ahaa-elämys oli huomata ettei pää ja keho taivu tähän lajiin, niin parempi lopettaa yrittämästä turhaan, ja nauttia vaan hyvistä ilmoista silloin kun niitä on, ja viskoa siinä lättyä vaan huviksi ja ajankuluksi.

[fsnzr]

Suurin ahaa-elämys oli vihdoin alkaa tähtäämään puttia siihen yhteen lenkkiin, ja kyllä se putti siitä kummasti parani. Olen toki tiennyt tämän aina, mutta en ole sitä käyttöön ikinä ottanut.
Toinen hyvä ahaa-elämys mikä tässä harrastuksessa on tullut, että putterillakin voi/kannattaa draivailla yllättävän monia väyliä.

Tässä omat tän kauden suurimmat yksittäiset ahaa-elämykset. Viime kaudella en heittänyt putteria juuri ollenkaan, nyt menee selvästi suurin osa lähäreistä putterilla.

[alakiisseli]

Kaksi kesää harrastelua takana
Suurimmat "ahaa-elämykset" toisen kesän loppupuolella:

*Putteria voi heittää myös yli 60m etäisyyksiltä
*Hysseflippi (Voimaheittäjänä kippaili jatkuvasti pd:tä alivakaammat kiekot yli, ennen kun tajusin, että limppua voi heittää hyssessä suoraan  )
*Puttitekniikka youtube-pätkien avulla. Olen edelleen aivan tunari yli 10metristä, mutta 5-8m alkaa jo uppoomaan hyvällä prosentilla
*Alivakaaksi kulunutta kiekkoa ei kannata dumpata, koska "ei enään lennä niinkun tän pitäis". Nykyyän bägissä alkaa olemaan vähemmän moldeja, mutta samasta kiekosta saattaa olla alivakaa, suora ja jyrä.
*Aina ei tarvitse heittää täysiä. Vähän alivakaampi kiekko, voimaa pois ja keskittyminen tekniikkaan. Lihas- ja jännekivutkin katosivat yhtäkkiä, kun ei yritä firebirdiä painaa 70m suorahkolla väylällä ajatuksella "Kun heittää tarpeeks kovaa, niin kyllä tääkin suoraa menee".