Tänään kävin kiertämässä Nastolan Pajulahden 9-väylän radalla kaksi kierrosta. Hankikanta oli aivan loistava, joten kaikki väylät oli pelattavissa ykkös väylää lukuunottamatta (ei koria). Lähestymiset/avaukset oli ihan hirveetä kuraa lähes kaikki. Jostain syystä en saanut sihtiä millään kohdalleen varsnkaan ensimmäisellä kierroksella. Kiekko irtosi aina hieman liian aikaisin kädestä tai sitten olin vaa sijoittanut ephuomiossa vartalon väärin koriin nähden. Eka kierros meni muutenkin hölläillessä ja treenaillessa. Tokalla kierroksella sitten lähdin jo oikeasti pelailemaankin ja tulostakin alkoi syntyä. Muutama helppo putti tuli missattua, mutta sen sijaan muutama vaikea sekä pitkä putti tuli pistettyä sisään. Avauksetkin lähti jo suht mallikkaasti sinne mihin pitikin. Kolmesti oli holari myös suht lähellä.
Puttipeli alkaa pikkuhiljaa muuten luonnistua, mutta varmuus ja itseluottamus vielä uupuu. Tekniikka on hyvä, mutta ennen puttiheittoa joutuu "latailemaan ja keräämään rohkeutta" liian pitkään. Viime kauden lopulla homma hoitui niin rutiininomaisesti jo, että kun hyvän otteen kiekosta sai, niin pystyi reilussa 5 sekunnissa heittämään täydellisen putin. Nyt latailemaan joutuu lähemmäs 20 sekuntia. Eihän tästä nyt mitään haittaa ole sinänsä, mutta puttaamiseen kun joutuu aina keskittymään 100%, niin ainakin itselläni se syö suht paljon voimia. Jos jokaisella väylällä joutuu sen 20sekkaa latailemaan, niin ei varmasti pysy pää kasassa viimeisiä väyliä.
Yhteenveto vielä pelistä:
+puttitekniikka kohdallaan
+kunto yllättävänkin hyvä. 16 väylän jälkeen olisi helposti jaksanut jatkaa, vaikka olin tahalleen laittanut bägin ylitäyteen kiekkoja ja juomaa.
+Draivit/lähestymiset alkukankeuden jälkeen
-Henkinen peli puttitilanteissa.
-Draivien ja puttaamisen alkukankeus saatava hiottua pois.