Tumin turinat (KFG)

[Ari]

Huonoimmat olisi kyllä vähintään yhtä mielenkiintoisia kuin parhaatkin. Siihen voisi liittää vielä radat millä pelattu niin voisi alkaa selittelemään

Mun paras kierros on muistaakseni Meri-Toppilasta

[Flick Maniac]

Nummenmäki!! 

[tumi]

100 000 visiittiä turinoilla. Kiitos kaikille!

Sitten edellisen kirjoituksen on työreissulla ollut pitkää päivää ja kaikki mehut hotellilla loppu, enkä ole ehtinyt jatkamaan EO turinoita enkä statistiikkakikkailua. Aamusella lähden paluumatkalle ja sunnuntaiaamuna Suomessa ja loppupäivä menee sängyssä, mutta eiköhän runosuoni pulppua ja koodisormet suhise taas viikolla.

Lausteellekin pitänee eksyä, kun villi kortti napsahti SM-skaboihin. Mukava palata Lausteelle SM-tunnelmiin, kun siellä aloitin 2010 "isojen poikien pelit".

[tumi]

Aika hienoa nähdä omiakin tilastoja. Jossain vaiheessa mietinkin, että onkohan mulla kymmentä tonnin kiessiä ja hikisesti näyttäisi olevan. Pitääpä kiristää vauhtia

Vaasassa tuli heti tahdin kiristys ekalta rundilta. Numeroista saa näemmä uutta motivaatiota 

[Ari]

Kävi itselläkin mielessä

[tumi]

Taikapisteissä 9 pojoa ylös, kun talviset Talit poistuivat, ja kesäinen Tali tuli tilalle. 957 pojoa nyt, pitkästä aikaa Aria edellä taas  Molemmilla on seuraavaan päivitykseen tulossa tonnin rundia, joten katsoo mitä käypi sitten. Seuraava poistuvakin viime vuoden kisa oli alavireinen, joten itselle ainakin on plussaa tulossa yhdistettynä EO:n tuloksiin. Elokuun päivityksessä onkin jo tiukempaa kun rating on noussut, ja sieltä lähtee viime vuoden vallan mainio Lausteen Pro Tour pois. SM-kisoissa Lausteella olisi siis hyvä pelata vähintään 970 keskiarvolla päästäkseen taas ylöspäin.

Eilen kävin pikakeikan Kaatiksen rangella, aukomassa vähän lentokoneessa jumiutunutta selkää. Heittämisestä ei vihlomisen kanssa kyllä tullut yhtään mitään, mutta ehkä se kohta aukeaa. Syytä olisi, sillä SM:t on viikon päästä ja sitä ennen pitäisi treenata kiukulla tämä kahden viikon tauon aiheuttama "kooma" pois. Konttimyymäläkin tuli tsekattua, ja Gripin hyllystä varastoon yksi paremmanmuovinen Pauli SDS sekä shieldistämpin S-PD. Varakiekkojen kerääminen USDGC:tä varten on jo käynnissä siis. Sillä reissulla tuskin selviää ilman kadotettuja pannuja? Vai osaako joku sanoa että millaisella prosentilla siellä saa lammesta pannut takaisin?

[Ari]

Ai taikapistevertailu toimii näin

Eikös siellä jenkkilässä myydä kiekkoja ollenkaan vai meinaatko ihan oikeasti kantaa täältä kiekkoja kassitolkulla? No, ehkä uusi ei ole ihan sama kuin heitetty, joten kyllä varakiekkoja pitää olla. Siksihän mäkin olen hamstrannut noita kiekkoja, jotta USDGC-kutsun iskiessä en ole ihan kusessa

SM-kisatreeniä pitäisi tosiaan ehtiä. Onneksi ne on vasta ensi viikolla

[tumi]

Käsi ylös joka uskaltaa heittää isoissa kisoissa muita uusia pannuja kuin järkyttävän ylivakaita?

[tumi]

Ai taikapistevertailu toimii näin

Taikapisteitähän vertaillaan niin että saadaan näyttämään ne aina hyvältä 

[Ari]

O/. Buzzzin uskaltaa vetää pakasta ja Z FLX Crankin

Ai niin, mutta nehän on Discraftia

[tumi]

O/. Buzzzin uskaltaa vetää pakasta ja Z FLX Crankin

Ai niin, mutta nehän on Discraftia

Meinaakko että toisen mantereen runit suoraan Flymartista menis suoraan bägiin ja lähtisit vesiä ylittämään tuulella? Rohkea setämies

Tuossa on kyllä osin totuuden siemen, Discrafin runit ovat niin paljon pienempiä että varmasti ovat tasalaatuisempiakin. Esim McBeth dessujen muovit voi olla ihan eri laatua vaikka ne olis tehty about samaan aikaan. Toinen on liukasta ja kiiltävää, ja toinen on mattaa. Jälkimmäinen on hyvää kamaa ja aiempi on sekä pidoltaan että lennoltaan huonoa.

[Ari]

Mieluummin tietysti ei, mutta kyllä noihin kohtuullinen luotto on. Discraft vain on kyennyt toistoon paremmin kuin muut merkit. Toki myönnän, että ei ole ihan kaikista merkeistä kattavaa kokemusta.

[tumi]

Jatketaas EO turinointia.

EO väylä 3

6, 6, 6. Synkkää, mutta pelikirjan mukainen par olisi joka kerta ollut otettavissa. Kutonen ei ole mitenkään liikaa sinänsä tältä väylältä, olihan tuolla aika rumia numeroita osalla porukoista. Mutta siitä huolimatta täytyy myöntää, että oikean aukon hysseavaukset eivät ole ehkä se paras tapa lähestyä tätä väylää. Varsinkaan kun ne hysset jäivät joka kerta mataliksi, ja pituutta jäi pois ainakin 20m joka kerta.

Vitoset muuttuivat kutosiksi liukastumalla ja lipsauttamalla outtiin, lähäri+puttimokalla tuulessa, sekä osumalla jokaiseen iron leafiin jokaisessa puussa. Varsin vaihtelevia tapoja siis, mikä on aika luonnollista pitkällä par vitosella. Vitosen jos haluaa pelata ns. seifteillä, pitää jokaisen heiton kuitenkin saavuttaa se tavoitemittansa. Esim. kolmannen heiton jälkeen olisi syytä olla viimeisten puiden välissä, jotta voi lähestyä putterilla rinteeseen. Jos kolmannen heiton kohdalla on vielä kaukana fairwayllä, on väleihin joko vaikea osua, tai lättyä on vaikea saada kummulle lähelle koria, ja vitonen muuttuu aika helposti kutoseksi.

3) Vanha 8. Pelaan tän pikkuhyssellä oikeasta välistä, joskin eilen treenissä keskivälin pikkuässä oli aika makean näköinen ja vei mukavan pitkälle. Jos pelaan oikealta, niin haen lähinnä vitosta. Jos keskeltä, voisin olla mestoilla pelata nelosta. Kakkosheitto joka tapauksessa pitää saada sisään, eli hyzer out ei tule kysymykseen. Mielummin vaikka reilummin oikealle ja vähän vaikeampi linja. Outtiviivalta ei nimittäin tulla korille kovinkaan helposti, joten se on tuplapenalty melkein samantien. Mitä lähempänä vikoja puita on kahdella, sitä helpompi niistä on mennä läpi. Puttikin on sellainen että sitä ei kovin kaukaa viitsi runata. Vitonen on ihan riittävä, bogikaan ei kaada maata.

Ensi kerralle treenaan ja vaihdan pelikirjaa tähän rohkeamman avauksen suuntaan. Joko foreässää oikealta tai pehmeää antsaa keskivälistä. Vasemman aukon maksimiantsa tai fore eivät oikein mun kirjoissa ole risk-reward suhteessa pärjää kahdelle muulle vaihtoehdolle. Kahden heiton jälkeen olisi siis tavoite olla melko lähellä vikoja puita, jolloin maksimisuorituksella voidaan hakea jopa pirkkoa, ja huonoilla suorituksilla jää varaa vähän vaikka tupeksia ja silti kirjata par lappuun.

[tumi]

EO väylä 4

5, 4, 3. Väylä parani kisan edetessä, tuulesta huolimatta. Pelikirjahan tähän oli heittää MD2 väliin ja pysyä keskellä väylää. 2/3 osuikin hienosti väylään ja yksi otti millin hipsut ja paineli pitkälle vasemmalle, ja sieltä muka järkevästä pelistä huolimatta keräiltiin bogi pois. Näin jälkiviisaana olisi ehkä kuitenkin ollut parempi suunnitelma vaan toteuttaa sitä yleisesti erittäin pätevää teemaa, eli "ottaa metrit pois", eli etsiä linja millä saa eniten metrejä korin suuntaan, eikä pelata puoliseiftiä väylään, joka on helppo sekä munata, että se ei takaa korille pääsyä seuraavalla kuitenkaan.

4) Kaksi midaria on pläni. Eka isolle puulle 90m, ja siitä toinen paikasta riippuen sitten guardian treen oikealta tai vasemmalta puolelta. Oikealta todennäköisemmin. Periaatteessa helppo väylä, vaikka onkin vaikea , mutta jatkoheitto erityisesti tekee rinkiin osumisesta vaikeaa. Greeni on suojattu ja rinteessä. Kolmosta lähden hakemaan, nelosia tullee helposti, ja vitonenkaan ei ole katastofi, etenkään jos avaus osuu puuhun.

Kakkoskierroksellahan midariheitto oli oikein onnistunut, mutta luisteli vaan sopivasti sen ison puun taakse, keskelle runkoa, eikä selkä korillepäin heitto ole niin kovin helppo kuitenkaan. En tosin muuttaisi heitossa varmaankaan mitään, koska ei siitä kohti oikein seiftaillakaan kannata. Kolmannella pääsin suhteellisen vapaasti heittämään jatkoheittoa, vaikka sekin piti laittaa ylärinteen puolelta hyssellä, ja siellä kiekko jää helposti 15m korista jos hysseä on liikaa ja liian suora taas imeytyy siihen yläpuskaan.

Pelikirjan kaksi midaria on kyllä aika optimistinen näkemys jatkopaikasta. Siihen gappiin pitäisi midarillakin uskaltaa siis heittää kovaa. Omalla kohdalla tuo väyläänosumisprosentti oli ihan mainio, mutta midari menikin 80-90m välille, ei 100m+. Harvemmin kyllä jatkoheitto on draiveri ja avaus midari, joten monipuolinen väylä, ja oikein mainio onkin. Vaihtoehtoja löytyy hysseflipeistä foreen ja rolleriin, ja jatkopaikka on lähes aina uniikki eikä ole yhtään sama missä on. Jos avauksella pääsee sen 100m+ niin lähestyminenkin alkaa helpottua, joten sekin on oivaa tasapainottelua mitä hakee pituussuunnassakin. Tuloksesta huolimatta varmaan yksi mun lempiväylistä Beastilla.

[tumi]

EO väylä 5

2, 3, 2. Kuten kuuluukin. Kolmonenkin alarautamissi 12m death-putilla. Eka pirkko myös pitkä OCP putti, tosin ylämäkeen turvallisempi. Kolmannella pelikirjan mukainen ICP.

5) Suora pilli alamäkeen on kuin luotu MD2:lle. Tuulesta riippuen sitten valitaan vakaus. Lähelle pitäisi saada, greeni on hankala. Kakkoset olis kiva, mutta käytäntö osoittanut että kolmonen on erittäin todennäköinen. Nelonen masentaisi jo vähän.

Kahdesti tuli valittua liian alivakaa, tai heitettyä sitä inan antsaan noin varmuuden vuoksi, ja niillä molemmilla jäätiinkin niukasti ringin ulkopuolelle. Hyvät putit molemmista kyllä. Kolmannella meinasin sortua taas tuulessa samaan, mutta totesin edellisten kierrosten vuoksi, että ehkä se tuuli ei vain vaikuta väylällä niin paljoa kun kuvittelee, ja otin astetta vakaamman lätyn, joka olikin täydellinen valinta. Kumpuun ja liu'ut seiskaan korin alapuolelle.

Tällä väylällä tuli jonkun verran pohdittua porukalla taktiikkaa millä kukin sitä pelaa. Tarjolla oli pientä foreässää, joka feidaa ylärinteen suuntaan; alivakaata midaria joka tarkoituksella turnaa ylärinteen puolelle, ja onnistuessaan spinin avulla pyörähtää korin alle; sekä tietysti suora heitto, joka mielellään jarruttaa chipseille. Foren riski on osua keskipuun lehtiin ja tippua puoleen rinteeseen; alivakaan riski on turnata liikaa ja osua rinteesssä olevaan puuhun ja jäädä 20m vajaaksi, ja suoran heiton riski on feidata liian aikaisin ja olla 20-30m korin alla seuraavalla väylällä. Näistä tuo alivakaa vaihtoehto kuulostaa kaikkein riskittömämmältä jos ajatelee kolmosta pahimpana keissinä, ja sillä on mahdollisuus myös kakkosiin. Huonolla tuurilla nelosen saa kuolonputin missaamalla toki. Hieno väylä kaikenkaikkiaan tämäkin.