Tumin turinat (KFG)

[tumi]

yksi distance happening

Onku sulla tästä kertoa enempää? Kiinnostais joskus päästä kattoon kunnon pituuskisaa, kyllä noissa seurojen omissakin joskus näkee kivaa siivua mutta tollanen missä järjestään kaikki pistäis päälle 120 ja parhaat 150 tms. Täytyis jonkun järjestää vähän isommalla metelillä tällanen...

Tämä oli NFS:n jäsentenvälinen ja taso ei kovin huima ollut kun maakin oli kuurassa kyseisenä päivänä.

Joskus voisi kyllä järjestää/osallistua vähän isompaankin tapahtumaan.

[tumi]

Tour part 2

Menin sitten Karkkilan osakisaankin vaikka maassa oli jo lunta, “kotikisa”. Lupauduin papan jeesiksi TD-hommiinkin niin oli jotain lisämotivaatioita raahautua paikalle. Fyysisesti isona ukkona en tykkää juuri pelata jäisiltä tiipaikoilta kun viimeinen askeleeni on pitkä ja raskas, eli erittäin herkästi liukastuvaa mallia. Apuna on tietysti himmailu, mutta se taas tarkoittaa ettei draivilla osu mihinkään. Odotuksia ei siis juuri ollut.

Kisa menikin suurin piirten miten kuuluukin, keskinkertaisesti. Ei hyvää eikä huonoa. Ekalla rundilla draivi oli parempaa, mutta putti huonompaa, ja kierrostulos 58 oikeutti kakkosryhmän viimeiseksi, eli kahdennakseksi. Kiessistä jäi kuitenkin hyvä mieli sillä että siinä olisi ollut helppoa tulosparannusta tarjolla jos olisi hitusen paremmin putannut. 53-54 ei olisi ollut huutava vääryys ja sillä olisi ollut kisan kärkipaikoilla.

Toisella rundilla tulos oli sama 58, mutta tällä kertaa draivipeli oli astetta huonompaa ja tuo 58 tuntuu melko hyvältä. Alku oli vaan sen verran parempi että muutaman väylän jälkeen oli vähän turhankin optimistinen että peli olisi siitä lähtenyt rullaamaan loppukiessillekin. Pieniä mutta huonoja hipsuja ninjaoksiin tuli runsaasti ja liukastumisia varoessa draivit oli melko sutta.

Lopputuloksissa lopulta ihan hyvin kuudes, joka lähinnä johtuu siitä että päihitin massan (117-121 oli ehkä 12 tyyppiä). Top 3 karkasi toistakymmentä heittoa. Nelossija oilsi ollut voitettavissa, siitä jäätiin muutama heitto. Top 3 eli rahat karkasi niinkin nimettömälle jengille kun Stoor, Nissinen, Rechardt.

Tourin pisteissä olen tällä hetkellä toisena ja mikäli tourin säännöt eivät keskenkaiken muutu, niin top 3 sijoitus voisi olla haarukassa. Kaatiksen kisan missanneet kun eivät voi sitä neljättä kisaa saada kokoon (pisteisiin lasketaan siis yksi Karkkila, yksi Veikkola ja molemmat Nummelat), niin melko helposti saa neljästä kisasta keskimäärin yli 75 pistettä per kisa, jonka ohi kolmella kisalla ei voi päästä edes ne voittamalla. Pitää siis käydä jompikumpi Veikkolan kisoista heittämässä sekä Harjulla ja toivoa että Kaatiksella menestyneet ja nyt takana olevat pysyvät siellä :-)

[viltsu]

...ja näin saadaan nekin kaverit pelaamaan talvella, jotka yleensä eivät yleensä talvisin pelaa!!!

Tumilla alkanut nälkä kasvaa syödessä

[tumi]

...ja näin saadaan nekin kaverit pelaamaan talvella, jotka yleensä eivät yleensä talvisin pelaa!!!

Tumilla alkanut nälkä kasvaa syödessä

Mitäs teette sääntöjä et tämmönenkin keskinkertasuus pärjää raahautumalla paikalle :-)

[tumi]

Kuhina frisbeegolfin ympärillä on onalta osaltani ollut syksystä lähtien kulussien takana eli liiton hallituksen hommissa. Paria Frostbite kisaa lukuunottamatta ei lätty ole juurikaan kouraan eksynyt. Nyt uuden vuoden jälkeen olen parit puttitreenit vetänyt ja yrittänyt päättää että josko tänä vuonna puttaisin koko kauden yhdellä tyylillä sen sijaan että tyyli vaihtuu kerran viikossa.

Hyvänä puolena mainittakoon että kympistä uppoaa noin puolet tyylillä kun tyylillä, märin kiekoin. Se ei ole huonosti, vaikka voisi paremminkin olla. Välillä saa hyvän tatsin ja uppoaa 9/10, ja tuntuu ettei siihen tarvitse oikein yrittääkään, nostaa vaan kättä. Välillä taas vaikka kuinka yrittää ajatella mitä on tekemässä ei osu edes laitteeseen. Jonkinlainen rutiini siis puuttuu vaikka se tietty automaatiotaso onkin. Kisoissa pitäisi osua ainakin kaksi kolmesta jos yhtään aikoo pärjätä.

Viidestätoista muuttuu putti kovin herkäksi. Tyyli jolla puttasin syksyn kisat ei oikein toimi enää tuolta matkalta, joten täytyy hakea jotain muuta. Treeneissä keskiarvo on 2.5/10, mutta parhaat putket olleet 7/10, lupauksia herättävästi. Kisoissa olisin varmasti tyytyväinen jos joka neljäs tai joka kolmas menisi viidestätoista.

Muutama turkulainenkin tuli heitettyä tasonmäärotyksen nimissä ja keskiarvo noin 25 pistettä. N.9/10 viidestä, 5/10 kympistä ja 2/10 viidestätoista. Paras tulos oli 40 pistettä, joka alkaa olla jo kohtuullinen ja kisaputteina olisin erittäin tyytyväinen.

[tumi]

Parina päivänä puttitreenia kolme varttia per päivä. Yksi satasen setti niin että vuorotellen 10 suoraa ja 10 haaraputtia 5 putin seteissä. 52/100, ulkona ja kiekkoja kuivaamatta. Ei huono muttei hyväkään.

Hyvää on ettei kympistä missaa laitetta lähes ollenkaan. Yhden käden sormilla laskettava määrä koko satasen setissä. Huonoa on ettei putti tuntunut yhtään rutiinilta, vaan joka putti pitää ajatella ja keskittyä, ja silti ei löydy sitä "juttua", jonka voisi säilöä takaraivoon muistoksi että mitä haetaan ja mihin pitää kisassakin pyrkiä.

Kympin lisäksi muutamia 10 kiekon sarjoja 15 ja 20 metristä. 15 metristä keskimäärin 3/10 sisään ja 3-4 metalliosumaa. 20 metristä 1.5 sisään, ja 2.5 metalliin. Varsinkin nämä 20 metriset on kisassa pelkkää bonusta, 15 metristä voi olettaa kerran tai pari per rundi (oletan etten joudu joka väylällä 15m putille odottaa menevän sisään, mikä on ok.

[HAH]

Aika samanlaista settiä omakin putti tällä hetkellä. Olisin melkeinpä voinut copy/pasteta tuon edellisesi... Tuo on hienoa, kun saa noilla pitkillä puteilla paikattua ohi menneitä lyhyempiä putteja tai hiukan epäonnistuneita draiveja. Kun kiekko on 20m säteellä korista, voi aina yrittää. Pitää pelimielialan korkealla.

[tumi]

Aika samanlaista settiä omakin putti tällä hetkellä. Olisin melkeinpä voinut copy/pasteta tuon edellisesi... Tuo on hienoa, kun saa noilla pitkillä puteilla paikattua ohi menneitä lyhyempiä putteja tai hiukan epäonnistuneita draiveja. Kun kiekko on 20m säteellä korista, voi aina yrittää. Pitää pelimielialan korkealla.

Juuri näin. Erityisesti omalla kohdalla tämä tuo lisää itseluottamusta kaikkeen tekemiseen, kun 20m kohdallakin voi vain kokeilla puttia, ja se ei niin harmita vaikka menee ohi ja jää seiskaan tms, verrattuna että panikoi jokaista puttia niin paljon että 20 metristäkin vain lähestyy korin alle ja sitten joskus epäonnistuessaan (menee sinne samaan seiskaan) kiroaa itseään.  Positiivisuuden kautta siis, plus jos ne joskus uppoaa niin siitä vasta mieliala nouseekin, ja yleensä koko ryhmällä, joka vuorostaan parantaa pelihenkeä ja sitä myöden muutenkin tuloksia.

Nyt vaan pitäisi saada se rutiini että kriittinen 6-8m väli nousisi lähelle 100%:a. Nyt tuoltakin väliltä on sama rutiinin puute jos yrittää keskittyä varmaan suoritukseen että lipsuu 2-3/10 ohi (yleensä vasuriin ja ketjuista sylky), mutta jos ottaa kasan lättyjä ja vaan heittää sisään niin 9/10. Kisoissa ei vaan osaa/voi tehdä niin, kun jokainen putti on erilainen ja pitää merkata, potkia oksat jne.

[tumi]

McPron hajoamisen jälkeen ollut puttereina käytössä P-P2:a, uudehkoja ja vakaahkoja, kun niitä sattuu olemaan sopivasti viisi. Vakaat on kivoja kun niihin voi paremmin luottaa, mutta haittapuolena pitää putata vähän kovempaa etteivät feidaa linjalta. Mikä tietysti tuo pientä dilemmaa taas kisoja ajatellen kun korit on usein ahtaasti, outti lähellä tai kisahermoissaan ei haluaisi paluuputata uudelleen kympistä. Toki tämänkin voisi ajatella taas itseluottamuksen kautta: Puttihan osuu vähintään laitteeseen eikä voi siis liitää kauas.

Aina nämä hommat palaa siihen mentaalipuoleen. Harvinaisen paikkansa pitävä siis vanha golfsanonta: game is 10% physical execution, 90% mental.

[tumi]

Tänään vedin satkun kylmiltään. 49/100. Alaselkä vihoitteli pitkän duunipäivän jälkeen ja tehot oli kateissa. Suora putti upposi tosi huonosti, alarautaan lukemattomat kerrat. Ehkä 15/50 sisään. Haaralta olikin parempi päivä, 30-35/50 sisään, pisin putki taisi olla 9 peräkkäistä. Selkä ei vain sallinut saman tyylin käyttöä.

Päälle pari turkulaista. 31 ja 38 pojoa. 38 pojon sarjasta meinas tulla ennätykset, mutta pää petti. Vitosesta toki kaikki sisään, kympistä eka viiden sarja sisään ja toinen kaikki ohi 15 metristä 4 ja toisesta 2, eli paremmin kuin kympistä

[JanneRäsänen]

Mitä käy tuloksille, jos käännät peekakkosta käsiotteessa asteen tai pari antsaan ja et laita lisätehoa puttiin?

[tumi]

Mitä käy tuloksille, jos käännät peekakkosta käsiotteessa asteen tai pari antsaan ja et laita lisätehoa puttiin?

Sitten se ei tunnu hyvältä ja ne lähtee kun haulikolla ammuttuna minne sattuu. Pienikin antsa tuntuu todella väkinäiseltä.

[JanneRäsänen]

Outoa, koska paljon sinua pienemmällä kädellä kaiken muun säilyessä samana pelkällä kiekon kääntämisellä antsaan mulla ei ole ongelmia kiekon kääntämisessä tai putissa. Heitän täysin saman putin täysin samoin kädrn kulmin, eli vaakaheiton, mutta nostan vain kiekon vadenta reunaa. Se ei muuta kättäni vaakaputtiasennosta ollenkaan. Pitkillä sormilla ja isolla kämmenellä lihakset eivät jäykisty yhtä helposti. Herää kysymys, onko otteesi jotenkin rajoittava tekijä käsi vaakana kiekko antsana otteessa putille. Liian kireä puristus jollain sormella tai useammalla? Ehkä myös sormet liian harallaan. Molemmat kiristävät lihaksia ja johtavat hajontaan. Löysillä lihaksilla putti osuu tarkimmin

[tumi]

Outoa, koska paljon sinua pienemmällä kädellä kaiken muun säilyessä samana pelkällä kiekon kääntämisellä antsaan mulla ei ole ongelmia kiekon kääntämisessä tai putissa. Heitän täysin saman putin täysin samoin kädrn kulmin, eli vaakaheiton, mutta nostan vain kiekon vadenta reunaa. Se ei muuta kättäni vaakaputtiasennosta ollenkaan. Pitkillä sormilla ja isolla kämmenellä lihakset eivät jäykisty yhtä helposti. Herää kysymys, onko otteesi jotenkin rajoittava tekijä käsi vaakana kiekko antsana otteessa putille. Liian kireä puristus jollain sormella tai useammalla? Ehkä myös sormet liian harallaan. Molemmat kiristävät lihaksia ja johtavat hajontaan. Löysillä lihaksilla putti osuu tarkimmin

Mä olen esimerkkitapaus rautakangen nielleestä ja sorkkarauta ranteessa syntyneestä. Ote on niin löysä kun se voi olla ilman että työnnettettäessä tipahtaa/lerpahtaa kädestä. Sormet on viuhkana kiekon alla, pikkurilli rimmiä vasten.

En ymmärrä miten voit kättä muuttamatta nostaa kiekon vasenta reunaa. Pakkohan sun on joko ranteesta kääntää, siirtää sormia tai muuttaa puristusta jotta kiekon kulma muuttuu. Kaikki nämä mun kohdalla tuntuu vaan pahalta. Ranteen käännössä tuntuu ihan fyysisesti ja sormien tai puristuksen muutolla ote muuttuu epävarmaksi tai teennäiseksi.

Tällä hetkellä sanoisin että haaraputissa mulla on (ainakin hetkeksi) nyt valjennut se liikerata mitä haetaan ja se tuntuu kohtuullisen helpolta ja luontevalta. Suoralla putilla mulla on 10 erilaista variaatiota, joilla kaikilla osuu keskimäärin yhtä hyvin. Pelkkä rannevispautus, huumorilla korkealta, keskittymällä, koko kropalla, "McBethillä", "Jalle Stoorilla", whatever. About 40-50% sisään kympistä (mikä ei sinänsä ole absoluuttisesti huono!). Päivästä riippuen tuntuu että joku niistä toimii, mutta 50 heittoa myöhemmin tai viimeistään seuraavana päivänä (tai 9 kisaväylää eli tunti-puolitoista myöhemmin) olo on kuin pitäis kiekkoa ekaa kertaa kädessä (tämä on se absoluuttisen huono juttu!)

Jotenkin en saa sitä fysikkaa järkeiltyä kokonaisuudessaan itselleni miksi joku asia toimii, ja miksi teen miten teen. Kisassa tarvitsen TIEDON että mitä olen tekemässä ja miksi, koska en ole satakertaa peräkkäin kympin viivalla tasamaalla, vaan täytyy kompensoida eri mittaisia matkoja, korkeuseroja, tuulta jne. Jollekin toiselle toimii että 10000 kertaa toistat jollain tyylillä, mutta mun insinöörin nuppi ei toimi niin.

[JanneRäsänen]

Pikkurilli taitaa olla ainakin osasyyllinen. Mulla on paljon rennommat lihakset, jotka mahdollistavat kiekon  antsaotteen, kun sormet ovat niin lähellä lepoasentoa kuin mahdollista, mutta viuhkana niin, että pikkurilli on suorahko tai suora. Eli noin neljän sentin päässä rimmistä kiekon pohjalla Wardenilla, joten sinun kätesi koolla samalla kiekolla kauempana ja P 2 korkeampana saattaa jättää samoille mitoille pikkusormen sijainnin rimmistä.

kun keskisormesta etusormeen sormet tukevat kiekkoa kannen pohjasta, hyssen kontrolli on ylivoimasta olemattomalla lihasvoiman käytölläkin. Siten antsa löysällä kädellä onnistuu ja tekniikka säilyy puhtaana ja hajonta ei kasva. Sormet toimivat tuossa asennossa vipuvarsina, joilla voi tuunata kiekon lähtökulmaa etu-taka-akselin ja hyssen suhteen.

lentoradalliset edut pitkillä matkoilla lievällä hyssellä ovat valtavat spin putissa muutenkin kuin rennoista lihaksista johtuen. Korkeus säilyy käytännöllisesti katsoen yhtä hyvin tai tosi pitkältä paremmin kuin vaakaputilla. Myös sivusuunnassa kiekko pysyy korin leveydellä suuremman osan lennosta, korostetusti kriittisessä loppuvaiheessa. Näistä syistä parhaan spinnitekniikkatuloksen aikaansaaminen vaatii löysiä lihaksia pidemmillä matkoilla. Siten ote on kriittinen ja liian taivutetut sorminivelet eivät toimi ollenkaan.

oletan sinulla olevan liian koukistettu pikkusormi, mutta voi olla, että muutkin sormet voivat olla liian koukussa ja ehkä liian kaukana toisistaan sivusuunnassa. Suorat ja kiinni toisissaan olevat sormet ovat huono asia, mutta vähintään yhtä paljon haittaa leveä viuhka kippurasormilla.