Tänään tuli kierrettyä pitkästä aikaa Kivikko. Aurinko paistoi ja tuulta ei nimeksikään hieman klo 19 jälkeen. Vasta kuudennen väylän tienoilla alkoi kevyt vire tuntua ja mäen päällä tuulikin kohtuullisesti.
Viitisen minuuttia helpohkoa puttailua ja itselle hyvällä prosentilla muutama hieman pidempi sisään. Sitten näytti olevan sopiva väli lähteä kiertämään, joten ykkösen tiille. Eka avaus D-Jackalilla jäi sen verran tassuun, että forea piti huutaa perään. Melkein rullasi oikealta OB:lta tien paremmalle puolelle takaisin, mutta vain melkein. Putterilla korin alle ja nostobogi.
Kakkosella Ch Archonia bägistä ja tavoitteena vain hyvin väylällä rystyllä. Maukas, ehkä oma paras avaus ko. väylälle, tosin hieman pitäisi uskaltaa hakea enemmän mittaa. Nyt siitä vajaasta kolmestakympistä korin alle ja nosto. Ihan hyvä fiilis.
Kolmosella taas tavoitteena pysyä väylällä, eikä tarvetta repiä. Kevyen oksaosuman kautta aikainen feidi Riverillä vasempaan reunaan, mutta turvallisesti sisällä. Taas helppo korin alle ja par. No, ihan mukavasti lähti.
Nelonen. DX Valkyrie. Ei jäädä puihin, eihän. Kevyesti vaan ja liitelee puttiyritykseen, eiks je? No viimesiin oksiin jäätiin ja väylän puolivälissä ollaan. Vaikesta asennosta Sharkki alle viiteen metriin ja puaria tuas. Lähestyminen lämmittää mieltä.
Muutamankin kerran ollut tässä vaiheessa jo reilusti boonusta kortissa, mutta tänään vain yksi pykälä ja heittäminen tuntuu mukavalta ja rennolta. Näinpä siis onkin fiksua poistua mukavuusalueelta ja lähteä vitosella testaamaan forea Valkyriellä. Ei saa liian varmaa olla, vaikka ei tämän hetkisellä draivivarmuudella varmasti olekaan. Mutta mitäs, Valkyrie irtoaa todella vaivattomalla forella unelmaisesti ja menee just minne pitää! Tai siltä se aluksi näytti, korille jäi kuitenkin vielä noin 15 metriä matkaa. Tällä väylällä en lähde hakemaan mitään sankarisäkitystä, kun korin alle saaminenkin on jyrkästä mäestä johtuen tarpeeksi haastavaa. RW-Pro Aviar tottelee ajatusta hyvin ja helppo par taas. No nyt. Avauksen jälkeen takaa kuulunut "oho" hymyilyttää vielä kutoselle lompisessakin
Kutosella odotellaan tipuaskelmummot pois vaara-alueelta, ettei päästä lehteen. Siinä on aikaa pähkäillä kiekkovalintaa ja edellisestä rohkaistuneena haetaan Valkyriellä mandon ohi kämmentä. Hitusen jää vaisuksi ja kiekko jää mandon taakse, tai siis eteen tiiltä katsoen... sama kun ois rankun ottanut ja jatkanut dropparilta (kuten Wilpuri teki), kun pakko heittää mandon vierestä vain väylälle alle 10 metrinen. Lähestyminenkin tulee pupellettua sen verran kauas, että putti jää noin 50/50 tsänsseille ja nyt ei mene. Toinen bogi.
Seiskaväylä hirvittää, kun näkee ylämäen nokkoset. No, lopulta näytti ehkä pahemmalta kuin oli, mutta "varma" midaridraivi Sharkilla hajoaa tekniikaltaan ja sukeltaa kauas oikealle. Onneksi takana tuleva ryhmä näkee kiekon ja vinkkaa mistä hakea, muuten ois saattanut vierähtää useampi tovi pöpelikössä. Lyhyt annukka kalliolle aika hyvään paikkaan ja ois tsänssit pelata hyvällä ylämäkilähestymisellä vielä par. Pikkuisen jää matalaksi ja kauas korista, kun kevytkään Jackal-veto ei pääse feidaamaan. Ketjuista ohi ja nostellaan bogi.
Kasilla tuulee jo selvästi. Pudotusta toistakymmentä metriä ja tilaa mennä ihan mistä vaan, ihan miten vaan. Tuuli kuitenkin hermostuttaa. Nyt kaivetaan kakkosrunin C-FD, joka on mulle vakaa väylädraiveri. Sitä nyt draivataan kevyesti alas ja oikean kautta, feidi vie kupille. No, kyllä se 10 metriä menee ehkä alaviistoon, mutta nousee, nousee ja isolla feidillä kolmeenkymppiin korista hiekkatien reunaan. Äh. Superlöysä hysseyritys putterilla menee ehkä sen 15 metriä eteenpäin ja pitkä putti näyttää ja tuntuu hyvältä, mutta ei sittenkään. Neljäs bogi, kolmas putkeen. Silti on edelleen hyvä fiilis.
Ysi taas Archonilla ja tilaa on. Ei ihan kanna koritasanteelle, vaan jää jyrkänteen reunaan. Kori ei näy, joten turha puttailla muuta kuin toivomusputtia. Tippuukin alle kahteen metriin korista ja bogiputki poikki. Kympillä eka kertaa (höh) Ch Leopardi käteen ja reippaasti yli puolen välin pipeä. Iisihkö ja smuutti lähestyminen Sharkilla neljään-viiteen metriin ja huoleton putti sisään.
Ykstoistasella päätän jäädä suoraan spottaamaan Wilpurin heiton, on meinaan sen verran nokkosta ja muuta repuskaa. W laittaa vähän pitkäksi hyssensä, itse C-FD:llä vähän aiottua jyrkemmällä hyssellä puiden yli (oli tarkoitus kiertää puut) ja korin taakse. Puttipaikoilla kuitenkin, mutta haaraputti on mulle satunnainen tuttava ja tehoa uupuu, joten keräillään Aviaria korin alta nosto-parille.
No sitte 12... Kallion päällä saa venailla ja venailla. Näkymät on hyvä, tuuli ei mikään pahin, mutta silti kuumottava. Hiljalleen edellisen ryhmän viimeisetkin kiekot löytyvät ja noin 10 min pähkäily saa meikäläisen siihen lopputulokseen, että nyt on viksuinta koittaa taas forea ja tällä kertaa Archonilla. No mikäs siinä, ku ite kerran käsken. Hyvän tuntoinen heitto, kun kiekko irtoaa räpylästä. Vähän liikaa vasemmalle, no se tulee kyllä pian takasi. Tuulee.. ei se heti olekaan tulossa takaisin. Väylän, tai oikeammin tällä hetkellä "väylän" vasenta reunaa pitkin raidataan. Ja siitä mäntyjen ohi ja vihdoin ujoa feidiä johonkin kallion ja nokkosväylän rajamaille. Löytyy aika kivuttomasti ja korille ehkä 25-30 metriä. Tuosta putteri kahteen metriin ja par. Voittajaolo. Helposti se tässä vaiheessa tulee.
Sitten yksi suosikkiväylistäni, 13. Koko nurmialueen halkovan puron oikea puoli on OB. Korisaarekkeeseen pääsee minunkin draivilla, kun uskaltaa vain heittää. Ei tuule. Mutta sitten kun on aika astua tiille, niin alkaakin puhaltamaan vastaista. Wilpuri käännättää Viikkarinsa yli ja päätyy OB:lle. Minä joudun odottelemaan jostain taas tupsahtaneita muoreja. Wilpuri hakee kiekkonsa ja spottaa varalta mun heiton, kun kerran siellä päin on. Archonilla vaan reippaasti, ei ujostella. Mitä hittoa, vähän liian sutjakas veto. Oikeelle kääntää. Ei varmaan palauta. Ehkä sittenkin tekniikka hajosi? Vai oliko vastainen tuuli. Enivei, identtinen heitto Wilpurin avaukseen nähden, joten W tuo lötät, meitsi kantaa bägit. Jatketaan dropparilta. Lopulta pupelletaan molemmat tästä tuplabogit, älytöntä
Metsäväylät himmailee kierroksen kivasti. 14 avataan molemmat midariforeannukalla ja päädytään noin 7-8 metriin toinen vasemmalle korista, toinen oikealle. Molemmat upottaa ja birkut korttiin.
15. Koitetaanpa putterilla nättiä hysseä. Tätä en hallitse juurikaan, mutta nyt opetellaan. Heitto, tai release on miellyttävän puhdas, mutta linja huono. Paukkuu koivun kylkeen ja risukkoon. Taas kuitenkin lähestyminen pelastaa noin viiteen metriin, ja näitä en tänään missaa. En ainoatakaan.
16. Haetaan uudestaan putterilla pientä ja sievää hysseä. Ihan ok linja, puhdas release, hieman korkealle. Näinpä korkealla retajava männynoksa viskaa kiekon taas vasemmalle näreikköön. No, hyvä lähestyminen puiden välistä sen parikymmentä metriä korin alle, mutta päättää rollata taas siihen vitoseen. Huoletta kuitenkin sisään.
17. väylä ja sen kirottu pieni aukko, josta pitäisi avata. Hmm... haetaanpa ihan sen kummemmin treenaamattomia juttuja, ja otetaan taas putteriavaus, mutta kämmenellä. Ja sehän toimii! Tosin, kopsahtaa sen hiton pihlajan reunimmaiseen rimpulaan, vaikka olin jo ihan ainakin melkein varma, että kohta ollaan korilla. Kimpoaa takaviistoon niin, että korin ja kiekon välissä on sekä pihlajarypäs, että kuusi ihan edessä. Jalat niin haaraan kuin menee, ja kappas, tuossa on ihan hyvä aukko kuusen oksien välissä, mistä voisi haaraputtilähestyä korille. Menee just siitä välistä, vähä liikaa oikealta ehkä. Sitte se tökkääkin taas johonkin pihlajan näkymättömään (kuusen oksien piilottamaan) minirunkoon. ääähh... Nöyrästi helppo korille, vaikka meinasikin rullata kumpareelta alas. Vajaasta vitosesta taas bogi.
Viimeinen väylä. 72 m hyssellä "kallioparkkiin". Valitaan taas putteri, kun sillä nyt on availtu. Tällähän vois heittää korkeammankin suoraan koivunnäreiden ja kallioniemekkeen yli. No eiku hysseä nyt kehiin. Wilpuri avaa ihan hyvännäköisen, joka lopulta kuitenkin jäi kalliolle. Mun vuoro, nyt vaan rauhallisesti keskittyminen ja draivi. Tie alkaa ropisemaan takana, fillari tulossa! Avaan äkkiä, ennen kuin se on "danger zonella"! Just joo, kalliolle, lyhyenä linja ja kulma pielessä. Hättäily kannattaa aina. No, lähestyminen kalliolta korille räpsähtää koivunoksaan ja jää noin 8-9 metriin, mikä mulle on jo mukavuusalueen ulkopuolella. Puolen minuutin henkinen kamppailu, koitanko mukiin erittäin uhkaavasta rollivaarasta huolimatta vai laitanko alle. Järki sanoo "laita alle", mutta fiilis sanoo "lötä mukiin!". Lötä mukiin. Voitokas olo tämänkin parin jälkeen.
Henkinen kamppailu ennen viimeistä puttia johtui siitä, että tätä ennen oma paras tulos Kivikosta on +8. Nyt tuossa tilanteessa 17 väylän jälkeen kortti näytti +6:tta ja par-3 väylän kolmas heitto oli kyseessä. Näin siis kaksi pykälää enkasta pois. Vielä ois varaa ruuvata tälläkin osaamisella. Pahimmat hölmöilyt pois, niin nollatulos voisi häämöttää. Mitenköhän kisassa menisi?
Kylläpä tää taas venähti. Jos joku jaksoi lukea, niin kiitoksia mielenkiinnosta. Tämä kirjailu on ihan hauskaa, kun tulee käytyä kierros ajatuksen kanssa läpi
EDIT 1: Fudissukat Kivikossa on tosiaan ihan huippuratkaisu! Kiitokset sille, joka viikkokisahehkutuksessa ne mainitsi
Ei tarvinu välittää nokkosista.