Uuden radan suunnittelu

[zenhukka]

Mitkä ovat ne pahimmat sudenkuopat mihin olette törmänneet kun olette menneet ensimmäistä kertaa jollekin radalle heittämään? Kökkö väyläsuunnittelu, maasto, opasteet jne...

Ja myös toisinpäin, kun olette menneet uudelle radalle, mistä syntyy erityisesti hyvä fiilis ja halu tulla pelaamaan uudestaan?

Ja te jotka olette jo olleet mukana tekemässä suunnittelutyötä, mihin olette kiinnittäneet väyläsuunnittelussa huomiota omalla kohdallanne?

Itselle avautui yllättäen tilaisuus olla mukana tekemässä uutta rataa ja koetan omalta osaltani tietenkin tehdä parhaani onnistuneen lopputuloksen puolesta. Kaikki lisätieto aiheesta otetaan sulatettavaksi.

[GARFFi]

Par2:sia ei mihinkään.

[Juhanuha]

Mun mielestä par2:t on ollu parhaimpia juttuja joka radalla missä niitä on ollu.

[temppa.kk]

Par2:sia ei mihinkään.

Ei yhtään mihinkään!

[yake]

nimenomaa. EI par 2. ei  mun mielestä kuulu discgolffiin mitenkään. (eikä pallogolffiinkaan)

yhden täysmittaisen ratamestarina tullut paljonkin vastaa.. kun nyt vaan muistaisi.
Joku alan konkari sanoi jossain "hyvällä radalla on mukava epäonnistuakin" yhdyn mielipiteeseen täysin, miten se sitten toteutetaan, on toinen asia;)

yksi asia mikä on tavallaan pelottanutkin, ja mistä sillon täällön on merkkejä ilmassa: ylipitkät väylät.. ei palvele mun mielestä ketään.. ei kovakätisiäkään kauaa ja heikompikätiset turhautuu. itse ainakin tulen piirtämään ja puoliani pitämään seuraavissa väylissä että pyritään tekeen nimenomaa teknisiä väyliä.. ainakin pääosin.

en tiedä kirjoittajan tai ryhmän tasosta, mutta jos mahdollista, niin kysykää mukaan tai mielipidettä myös kilpaheittäjiltä. toki muitakin kuunnellen.

yksi tärkeä asia myös monipuolisuus.. monissa asioissa "kaikille jotai" ei toimi, mutta tässä asiassa kyllä. ketään ei kiinnosta kauaa heittää samalaisia väyliä putkeen.

henk.koht ainakin tykkään myös visuaalisesta puolesta.. kauniit maisemat, kauniit teepaikat yms. aina hyvä. oon kierrellyt kesän seuran mailla, jonne jossakin vaiheessa tulee lisää, vähän sillä mielellä että tuossapa olisi hieno paikka korille.. tai tiille.. ja lähtenyt siltä pohjalta katselemaan saisiko siihen järkevää väylää..

jatkan kun mieleen tulee muuta.

[GARFFi]

Mun mielestä par2:t on ollu parhaimpia juttuja joka radalla missä niitä on ollu.

Mun mielestä ei.

[yake]

ja yksi tärkeä juttu tuli mieleen heti. älä tee itsellesi. unohda omat vahvuudet ja heikkoudet suunnitellessa.

[Flick Maniac]

Tärkeimmät: ajantasalla oleva ratakartta ja väyläopasteet. Sekä korilta seuraavalle tiille opasteet. Aivan ehdottomasti.

Ekaa kertaa uudella radalla pelatessa, mieluummin melkein jopa pelaa huonohkon radan jossa nää on kunnossa, kun jonkun aivan loistavan mutta missä joka tiipaikkaa saat etsiä ja sinne kun löydät ja alat heittää, kori onkin eri paikassa.

[riddy]

Tärkeimmät: ajantasalla oleva ratakartta ja väyläopasteet. Sekä korilta seuraavalle tiille opasteet. Aivan ehdottomasti.

Itsekin olen sitä mieltä, että ajantasalla oleva ratakartta täytyy löytyä webistä. Ilman sitä ei tuu lähdettyä radalle ensinkään. Maastossa olevat fyysiset opasteet ovat kiva lisä, mutta eivät lainkaan pakollisia. Ei se huono rata opasteilla parane.

[Raprider]

Tärkeimmät: ajantasalla oleva ratakartta ja väyläopasteet. Sekä korilta seuraavalle tiille opasteet. Aivan ehdottomasti.

Ekaa kertaa uudella radalla pelatessa, mieluummin melkein jopa pelaa huonohkon radan jossa nää on kunnossa, kun jonkun aivan loistavan mutta missä joka tiipaikkaa saat etsiä ja sinne kun löydät ja alat heittää, kori onkin eri paikassa.

Nämä, selkeät opastukset niin ei tarvitse ensimmäisellä kerralla miettiä minne heittää ja mistä löytyy seuraava heittopaikka ym.

Jos on joku puisto tms paikka missä liikkuu paljon ulkopuolisia, niin sokkona pelattavat väylät eivät ehkä sovellu sinne. Eli kori pitäisi näkyä heittopaikalle, eipähän tule yllätyksenä että siellä onkin joku kävelemässä.

[jajvirta]

Tiipaikka pitää olla sellainen, että siitä pystyy mielekkäästi heittämään vauhdin kanssa, forella ja rystyllä, oikealla ja vasemmalla kädellä. Että sen muoto ja koko ei aseta rajoituksia tämän suhteen. Että näkee heti, että sitä on kokeillut joku oikea heittäjä.

Väyläsuunnittelusta en tiedä sinänsä mitään, mutta kaikenlainen ylenmääräinen kikkailu (turhat OB:t, omituiset paikallissäännöt, erikoiset par-luvut) kyllä aiheuttaa minussa ja monissa närää. Parhaat väylät on minun mielestä sellaisia, että ne tekevät selvää eroa hyvien ja huonojen välillä (ei saa olla liiallisia tuurielementtejä mutta väylä ei saisi olla myöskään liian helppo). Toisaalta jos kyseessä ei ole mikään erityisesti pro-rata, niin niitä helpompiakin väyliä olisi kiva olla. En tarkoita mitään 40m par-3 -väyliä vaan sellaisia 60-90 metrisiä, joita ei ole kohtuuttomasti vaikeutettu.

Tulee mieleen, että kun jonkinlainen suunnitelma radasta on tehty, niin senhän voisi koeajaa jollain pari ulkopuolisella pelaajalla ja pyytää niiltä kommentteja. Merkkaa tiipaikat jollain ja ottaa siirtokorin ajatelluille koripaikoille. Sitten pistää jotain hyviä pelaajia kokeilemaan ja sanomaan väylistä mielipiteensä. Ne voi sitten ottaa huomioon miten itse katsoo parhaaksi, mutta voisi välttyä pahimmilta hölmöyksiltä.

[riddy]

Väyläsuunnittelusta en tiedä sinänsä mitään, mutta kaikenlainen ylenmääräinen kikkailu (turhat OB:t, omituiset paikallissäännöt, erikoiset par-luvut) kyllä aiheuttaa minussa ja monissa närää.

Tämä on hyvä pointti. Erikoiset / poikkeukselliset ratkaisut eivät sinällään välttämättä haittaa, kunhan niitä ei viljellä liikaa. Esim korotettu kori on ihan ok, jos niitä on vain yksi radalla. Toistuva kikkailu ottaa pattiin.

Täytyy vielä kerran toistaa tuo aiemmin mainittu asia: par 2 -väylä on kategorisesti huono ajatus. Älä tee sitä.

[Dizzy]

Pari pikaista ajatusta.

- Radan funktio? Kenelle se suunnitellaan. Jos rata tulee alueelle, jossa ei ole tarjontaa ennestään - kannattaa ajatella aloittelijoita. Jos teette pirun hyvän pro-tason tekeleen, josta itse nautitte ja rata on täynnä aloittelevia sankareita, syntyy nopsaan hankaluuksia. (Amatööri ja pro tiit on hyvä kompromissi)

- Maasto. Tällä on aikamoinen vaikutusvalta siihen, mitä syntyy. Kuinka rataa huolletaan? Jos on taho, joka niittää / hoitaa, ei ole huolia. Jos jää harrastajien hoidettavaksi, kannattaa oikeasti ottaa järki käteen. Kuiva kangasmetsä / harjut tms. on helppoa maastoa. Ei rajoita juurikaan tekemistä. Jos kyseessä  on niitty tai muuten vaan kovasti kasvava alusta, kannattaa sitten aloittaa vähän helpommalla jotta rata pysyy pelattavana. Turha rakentaa mieletöntä viritystä, joka ei ole mitenkään pelattava radan kunnon takia.

- Rata ei yleensä ole valmis heti. Hyvä jättää kasvuvaraa. Etu-ysi pystyyn ekaksi ja käytännön kokemuksen avulla sitten viilaatte sitä kuntoon. Taka-ysiä voi alkaa samalla hahmottelemaan. Harvassa on tyypit, jotka tekee täydellistä ekalla kerralla. Ikävä kaataa puita olan takaa ja huomata vuoden päästä, että tämä olisi tosi hyvä, jos kori olisi 10m tonnepäin ja tuo puu olisikin vielä pystyssä.

Itse radan rakenne on sitten oma juttunsa, mutta kannattaa pari hetkeä uhrata sille jokapäiväiselle elämälle ja huollolle, mitä rata vaatii. Ei tule ampuneeksi itseään nilkkaan.


Onnea

[buzzisti]

Väyläsuunnittelusta en osaa paljon sanoa mutta mikä tekee minusta hyvän radan on ratojen monipuolisuus; on oikealle ja vasemmalle kaartuvaa väylää pelkkien suorien putkien sijaan. Lyhyempää ja pidempää.

Mandot ja muutkaan ei haittaa, päinvastoin, jos on hyvin "perusteltuja" esim. kiertävät kallion tms. eikä keinotekoisen tuntuisia. Korkeuserot on minusta hauskoja vaikka joitain tuntuvatkin ottavan päähän.

Metsäväylätkin ovat ihan mukavia elleivät ole sellaisia 1x1m aukkoja mistä pitää saada kiekko läpi muuten ollaan viidakossa tyyppisiä ratkaisuja.

Maastosta ei juuri muuta sanottavaa kuin se, että jos radalla on/suunnittelee sinne vesiesteitä, niittyjä, pitkiä syviä ojia jne niin kannattaa jo etukäteen miettiä löytökiekkojen suhteen joku strategia 

[moog]

Ratasuunnitteluun ei ole mitään kosketuspintaa, mutta puhtaasti pelaajan näkökulmasta olen kokenut asiat näin:

Asiat jotka tekevät radasta huonon:

- Väylien hoitamattomuus. Vaikka olisi kuinka hieno rata muuten, mutta kiekkoa saa aina etsiä keskeltä väylääkin koska se kasvaa kauttaaltaan ja tiheästi heinää, saniaista pihlajaa ja/tai jotain muuta perkelettä, niin kyllä peli-into loppuu lyhyeen.
- Huonot tiipaikat. Himmailuksi menee jos ei avausta voi teknisenä suorituksena tehdä kunnolla alustan takia.
- Tuuriväylät. Siis sellaiset jossa ei käytännössä ole mahdollista pääasiassa taidolla ja osaamisella saada onnistumista, vaan homma on aina suurissa määrin tuurista kiinni. Esimerkkinä vaikka Järvenpään 5. väylä joka avataan suoraan tasaiseen koivikkoon ja se on ihan herran haltuun meneekö läpi...
- Väylien yksipuolisuus. Jos kaikki on samaa tasaista suoraa ja avointa viskelyä, niin eipä siitä paljoa irti saa. Maasto tietysti sanelee osaltaan sitä, mikä on mahdollista, mutta kyllä radalle pitäisi pyrkiä saamaa monipuolisesti erilaisia väyliä. Oikealle kaartavaa, vasemmalle kaartavaa, loivaa ja tiukempaa, pitkiä siivuja ja vähän lyhyempääkin ja korkeuseroja hyödyntäen, jos maasto niitä tarjoaa.
- Par kakkoset
- Turvallisuusongelmat. Tämä on yllättävänkin iso peli-ilon tappaja ainakin itselle. Jos koen että väylällä on riski kiekon osumisesta sivullisiin, se johtaa aina jompaan kumpaan kahdesta ongelmasta: 1. Jos näkyvyys on hyvä ja sivulliset havaitaan, odotetaan että kulkevat ohi niin että heitto on turvallista (ongelmallista jos sivullisia on liikkeellä paljon mikä voi vaatia pitkiä aikoja odotteluun). 2. Jos hazardi on blindi (sivullisia ei voi nähdä, mutta niitä saattaa kuljeksia), tulee vähintäänkin alitajuisesti pelattua jotain mega-safetyä haluamansa linjan sijaan. Spotterit tietty pitkälti eliminoi näitä ongelmia, mutta välillä tulee kierreltyä yksinkin...

Hyvä rata taas puolestaan saadaan pitkälti sillä että poistetaan nuo yllämainitut ongelmat. Lisäksi toki ajantasainen ratakartta, väyläopasteet ja opasteet väylältä toiselle nostavat kokemuksen tasoa. Ehkä kaikkein tärkeimpänä kuitenkin se radan yleinen ylläpito.  Eli radasta huokuu fiilis että se on ajatuksella ja tunteella luotu ja siitä pidetään jatkuvasti huolta (ettei vaan ole kertaponnistuksena rykäisty kasa väyliä jonnekkin ja jätetty ramettymään).