Hieno keskustelunaihe.
Frisbeegolf on vielä tilanteessa, jossa radat suunnitellaan sinne mistä saadaan tilaa. Tämä asettaa aika paljon rajoituksia ratasuunnittelulle.
Omia hiljalleen hioutuneita ajatuksia.
1. Par
Ikuisuuskeskustelu, jossa ei oikeastaan ole mitään järkeä. Pareilla ei tehdä mitään muuta kuin kilpailijan myöhästyessä väylältä merkitään tuloskorttiin par +4.
Onko par 2 vai 3 on ihan vain kuriositeetti. Itse kaipaisin jonkinlaista vertailujärjestelmää ennemminkin rating-pohjalta. Jos 18 väyläiselle radalle suunniteltaisiin par sen mukaan, että sillä saisi esim. 1000 ratingin tai vaikka sitten 950 niin radat olisivat vertailukelpoisia ensikertalaisellekin. Käytännössähän tämä tarkoittaisi, että ensin asetetaan par vähän sinnepäin ja sitten pidetään parit kisat joiden perusteella sitten asetettaisiin koko kentän par-luku joka sitten jyvitettäisiin ympäri kenttää. Tämä tietenkin tarkoittaisi joillekin väylille vähän tiukempaa paria ja toisille vähän löysempää.
2. Turvallisuus
Jokainen on varmaan huomannut, että suuri osa radoilla pyörivistä heittäjistä kuuluu ryhmään jolle sattuu kaikenlaista. SM-kisoissakin näkee huonoja heittoja jotka jäävät käteen tai annukkaa heittäessä unohtuu se annukka kiekon painaessa miljoonaa väärään suuntaan. Käytännössä useimmilla kentillä tämä on suunnitellessa todella vaikea ottaa huomioon.
Alamäkiliidättäminen on todella hienoa, mutta jos pitää ottaa huomioon 180 asteen poikkeamat heittosuunnissa niin yksittäinen väylä tarvitsee todella paljon tilaa ollakseen turvallinen.
Käytännössä tämä turvallisuusasia olisi ensisijainen joka tilanteessa. Erilaisten "pommisuojien" rakentaminen korin läheisyydessä olevien tiipaikkojen ympärille on järkevää, mutta miten huomioidaan radoilla pyörivät alueen mahdolliset muut käyttäjät?
Toivottavasti ei satu missään mitään sellaista mikä sulkee kokonaisia ratoja käytöstä.
3. Käyttötarkoitus
Tehdäänkö rataa jolla on tarkoitus pelata kilpailuja vai lajiin tutustumiseen soveltuvia ratoja? Kilpailuun soveltuva rata on nykymittapuulla varsin erilainen kuin viisi vuotta sitten. Käytännössä väylien keskimitta on kasvanut radikaalisti sitä mukaa kun uudet kiekot ovat mahdollistaneet pitemmälle heittämisen.
Kovin moni maamme radoista on ratoja joilla kilpapelaaja melkein joka väylällä yrittää tehdä kakkosen ja jos menee huonosti niin sitten kolmonen korttiin. Kilpailuun tarkoitetuilla radoilla kaipaisin enemmän väyliä joille "saa tehdä" nelosen.
B-tiiasiasta olen täysin eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Kaatiksella on osa väylistä aika pitkiä. Laittamalla etutiit saatiin mielekkäämpää pelaamista ja varsinkin naisille sopivampi rata. Samalla kuitenkaan etutii ei pelkästään lyhennä väylää vaan useimmilla väylillä väylä on erilainen edestä kuin takaa. Itse pelaan mielelläni sekä etu- että takatiiltä. Usein jopa molemmista samalla kierroksella.
4. Monipuolisuus
Ratasuunnittelijan tärkein ominaisuus on mielestäni pystyä unohtamaan omat mieltymykset. Rataa ei suunnitella itselle vaan yleiseen käyttöön. Tällöin on tärkeää miettiä onko radasta tulossa liian "vasuripainotteinen" vai heitetäänkö oikeakätistä hysseä melkein joka väylällä. Suunnitellessa onkin hyvä pitää vähän kirjaa kääntyykö väylät vasemmalle vai oikealle. Suoria väyliäkin olisi hyvä olla
Paljon on miettimistä hyvän radan aikaansaamiseksi eikä käytettävissä oleva maasto välttämättä helpota tilannetta.
5. Huolto
Kentän hoitaminen on puuhaa joka ei automaattisesti useinkaan kuulu kenellekään. Jos pelataan kunnan puistossa, saattaa nurmikonleikkuu tulla kivasti kaupanpäälle mutta samaan hintaan saa yleensä paljon muita käyttäjiä puistoon.
Radan suunnittelu olisi hyvä aloittaa vaikka heinäkuussa, jolloin varmasti Suomen kaikki kasvit ovat kasvaneet sellaiseen mittaan, että on helppo arvioida kuinka paljon ne haittaavat pelaamista ja vaativat hoitoa.
Keväällä on kiva käydä katsomassa, että tähän saisi hyvän väylän, mutta heinäkuussa saattaa paljastua että hyvä väylä vaatii viikottaista hoitoa jotta sitä voi pelata
Valitettavasti frisbeegolfarit ovat oikein hyviä roskaamaan. Roskishuolto on hyvä olla jotenkin mietittynä. Roskiksien sijoittelu radalle siten, että niiden tyhjentäminen on mahdollista järkevästi ei ole aina ihan helppoa. Saati sen miettiminen kenelle se roskiksien tyhjentely kuuluu. Roskiksien puuttuminen ei valitettavasti automaattisesti johda siihen, että pelaajat veisivät roskat mennessään kotiinsa. Radan roskaisuus on varma asia päästä paikallislehteen. Nummelanharjulla roskat ovat pysyneet kohtuullisesti roskiksissa, mutta viimeksi oltiin paikallislehdessä kun joku oli huomannut että nyt ne frisbeen nakkelijat ovat tuhonneet aluskasvillisuuden koko metsästä. Riivatut.