Vuosikaudet ollaan treenattu puttia kisalla, jolla on monta nimeä. Se voisi olla vaikka Tapanote-kisa tai Holari-kisa tai Kpää-kisa. Valitun sanan kirjaimet on nimittäin se pistemäärä, jonka ensimmäisenä saavuttanut häviää kisan. Mennään pihapeleistä tutulla Aasi-peli säännöillä. Pelaajia on vaikkapa kaksi, mutta enemmänkin käy. Ensin arvotaan heittojärjestys.
Pelaaja 1 valitsee paikan. Jos hän laittaa sisään, täytyy pelaajan 2 laittaa samasta paikasta myös. Jos pelaaja 2 mokaa, tulee hänelle kirjain ja pelaaja 1 valitsee uuden paikan. Paikan valinnut ja ensimmäisenä puttaava pelaaja ei saa kirjainta, vaikka laittaa ohi, mutta tällöin paikan valinta ja aloitusvuoro siirtyy toiselle pelaajalle. Jos pelaajia on enemmän kuin kaksi, vuoro menee järjestyksessä seuraavalle.
Jos kumpikin pelaaja saa sisään, paikan valinnut saa varoituksen, ja hän valitsee uuden paikan. Jos vieläkin molemmat laittaa sisään, paikan valinnut saa kirjaimen.
Jos paikan valinnut pelaaja puttaa ohi ja kiekko menee pahaan paikkaan tai kauas, voivat muut pelaajat haastaa ohi putanneen pelaajan laittamaan paluuputin sisään. Jos pelaaja laittaa paluuputin sisään, haasteen antanut pelaaja saa kirjaimen. Jos pelaaja missaa myös paluuputin, hän saa puolestaan kirjaimen.
Pelin oivallisuus perustuu siihen, että jokainen putti on erilainen ja siinä on kilpailun fiilis. Useammalla pelaajalla pelattaessa puttien väliset tauotkin vastaa lähemmäs todellisuutta. Paikat ovat useimmiten haastavia, ja etenkin jos saa varoituksen liian helposta paikasta (kun kaikki sai sisään), tulee laitettua pitkältäkin. Mutta ohiputeillakin on merkitystä, jos kanssapelaajat päättävät haastaa paluuputtiin. Tällä on kesäpäivät menneet rattoisasti vuosien ajan. Oikeastaan ainoa puttikisa, jota on tullut pelattua, koska se on paras.