Jounin kiekkokirjoitukset (JyLi)

[Jouni]

Kirjataanpa tännekin ylös edistyminen tulevan koitoksen suhteen. Päätin tuossa sunnuntaisten viikkokisojen jälkeen että nyt riittää ratojen kiertely tältä erää, aika keskittyä muihin asioihin. Siis muihin asioihin frisbeegolfin saralla.

Jotain taustaa, jos en väärin muista niin neljä vuotta tullut kiekkoa riuhdottua, enempi vähempi kesät talvet joitain kertoja viikossa, ennen enemmän, nykyään vähän vähemmän muiden velvollisuuksien vuoksi. Paljon on tullut videoita katseltua ja jenkkifoorumien tekniikkaneuvoja päntättyä, mutta ei se rysty silti lennä edes sitä sataa metriä kuin joskus tuurilla. Kenttätreeniä olisi pitänyt tietysti jo aikoja sitten harrastaa enemmän, kun ei kerta luontainen lahjakkuus mihinkään riitä. Tyyli kun on joka lajissa luonnostaan silmät kiinni ja täysillä sinnepäin. Viime talvesta asti olen heittänyt pelkästään paikaltani, kun totesin että vauhdinotosta ei ole kuin haittaa. Kämmentä on tullut heitettyä vain pakon edessä, yleensä ranteella rolleriksi kääntäen. Puttityylit on vaihtunut osin tarkoituksella osin ihan huomaamatta, hyvinä päivinä jälki on muuhun peliin verrattuna hyvää, huonoina sitten kolistellaan kolmesta metristä alarautaa.

Kenttätreenit on tähän asti keskittynyt rystyheittoon, suurimmaksi osaksi tuloksetta, lisääntynyt ei ole metrit eikä tarkkuuskaan, kuin hetkellisesti. Tiedostettuja virhelähteitä on mm. painonsiirron puuttuminen ja lähes pelkällä kädellä nykiminen, ja sen vauhdinoton kanssa ajoituksen sekoaminen entisestään. Ideoita kuinka tällä saralla pitäisi edetä on jonkin verran, mutta koska talvella ei niin kauheasti pitkää siivua pääse heittämään, päätin jo jokin aika sitten jättää rystyheiton parantamisen keväälle.

Kuten sanoin, kämmentä on tullut heitettyä lähinnä vain pakon edestä, mutta pakkopaikkoja on sen verran paljon kierroksille mahtunut, että jokin aikaa sitten huomasin että osaankin jo heittää tyydyttäviä kämmenheittoja, välillä jopa verrattain hyviä, kunhan en yritä mitään mahtimittaista heittoa saada aikaiseksi. Tähän aion talven aikana panostaa kerran viikossa noin tunnin ajan JyLin hallivuorolla Graniitissa, jossa pääsee heittämään noin 50 metrin matkaa heittoseinään.

Mutta mitä muuta? Putti. Olen lähiaikoina laskenut kierroksen jälkeen montako heittoa olisi tuloksesta saanut pois jos esimerkiksi kaikki alle kuusimetriset putit olisi laittanut ensimmäisellä sisään. Tulokset ovat olleet sitä luokkaa, että on selvää millä sitä tulosta saa helpoiten parannettua. Niinpä päätin lopettaa radoilla kiertämisen tältä vuodelta, ja aloittaa järjestelmällisen puttitreenin. Siirsin jo jokin aikaa sitten korin taloyhtiön ulkovarastoon, jonne sai sopivasti noin 12 metrisen puttiväylän pyörärivien väliin. Ulkoisia haasteita tulevaan koitokseen tuo lisääntyvä kylmyys (ratkaisu: enemmän päälle), hämärä valaistus (ratkaisu: lisävalo), motivaation puute (ratkaisu: tämä tilitys, perheen sisäinen patistamissopimus ja myöhemmin selviävä lisäsyy) sekä mahdollisesti lisääntyvät pyörät keskellä käytävää.

Puttitreenini esikuvana on Mark Ellisin putting confidence program:

Alun perin tarkoitus oli noudattaa tuota tapaa prikulleen, mutta koulutuksestani johtuvista syistä päätin muokata hieman treeniohjelmaa. Tarkoituksenani on putata joka päivä 250 puttia siten, että "kaikki" uppoaa, ja kun putteja on mennyt tarpeeksi paljon sisään, kasvatan etäisyyttä. Tätä jatkan noin jouluun asti. Putteja kertyy yhteensä reilu 12500, riippuen hieman lopetuspäivästä. Jos jonain päivänä jää putit tekemättä esim matkan takia, tuplaan seuraavan päivän kiintiön.

Aloitin puttaamisen tänään vielä periaatteella 30 minuuttia päivässä, joten "virallisesti" ohjelma alkaa vasta huomenna. Lähtöetäisyydeksi valitsin 4 metriä, joka tuntuu todella helpolta, paitsi että kummasti niitä huteja tulee kun keskittyminen herpaantuu, ja koska puttaustyylissäni on vähän hakemista sen jälkeen kun kokeilin jonkin aikaa Feldbergin push puttia, Blake Takkusen short arm putting -tyyliä, sekä omaa "luonnollista" tyyliäni. Lisäksi yritän opetella uutta otetta, jossa pikkurilli ja nimetön olisi rimmissä kiinni, eikä muiden mukana levitettynä keskellä kiekkoa. Keskellä siis vain keskisormi, jota vasten peukalo puristaa päältä, etusormi hieman rimmin alle kääntyneenä, ei kuitenkaan sisäpuolella. Puttereina toimii 2x D-linen P2, joskin olen leikitellyt ajatuksella P-lineen siirtymisestä. Taidan kuitenkin pitäytyä D-linessä paremman(?) gripin takia.

Avoin kysymys on vielä se, milloin etäisyyttä kannattaisi kasvattaa. Liian nopea eteneminen aiheuttaa hutikuteja jotka syövät itseluottamusta, mutta liian pitkään junnaava ohjelma käy tylsäksi sekä vie tehoja harjoittelulta (kahdesta metristä puttaaminen ei paljoa painonsiirtoja tarvitse). Tähänhän keksisi monenlaisia tapoja, mutta koska olen koulutukseltani tilastotieteilijä, ratkaisu on perustuttava johonkin monimutkaisempaan. Tästä lisää huomenna.

[Jouni]

Ensimmäisen päivän putit takana. Tajusin hetkessä että 250 puttia kerralla on liikaa, ajatus alkaa harhailla, ja homma menee räiskimiseksi. Niinpä päätin putata kahdessa 125 putin osassa, joka on siedettävämpi määrä. Silti, ei se neljä metriä niin helpolta tunnukaan, ala- ja ylärautoja tuli hieman kolisteltua ja taisi joku putti mennä täysin ohi korinkin. Kokonaissaldo 223/250 eli 89% sisään. Paras putki 30, ja viisi kertaa meni kaksi puttia peräkkäin ohi.

Selvästikin suurin ongelma näin läheltä putatessa on keskittyminen, välillä tuli mietittyä montako puttia on jo mennyt (tämä sinänsä vastannee jollain tapaa kierroksella esiintyvää turhaa painetta "tämä pirkkoputti sisään niin tulos on niin ja niin paljon"), joskus mietti mitä sattuu, ja välistä vaan tuli hötkyiltyä liikaa ja kiekko lähti nokka alhaalla alarautaan tai pystyssä ylärautaan. Pitäisi pystyä muodostamaan selkeä rutiini sekä jonkinlainen mantra päähän, ja sitten kiekko kuppiin.

Tajusin myös että toinen Psychoni onkin 172g ja toinen 175g. Olin jo tilaamassa uutta täysipainoista, mutta päädyin siihen että ei sillä muutamalla grammalla tyynessä sisätilassa läheltä putatessa ole mitään merkitystä. Palkitsen itseni uusilla puttereilla sitten kun selvitän neljän metrin putit. Edelleen houkuttaisi testata myös P-linea. Kestäisi ainakin paremmin tuon kohtalaisen rankan sementtilattian, seinän ja polkupyörien käsittelyn. Toisaalta jos pistän putit sisään niin ei sen niin väliä.

Oman haasteen treenille tuo halpiskorini (Faith Power Sportsin ei-kokoontaitettava malli). Tolpan kautta tuli aika monta puttia ulos, mutta laskin ne kuitenkin onnistumisiksi, kuten myös kupista ulos pyörähtäneet. Selvästi sivuilta huti menevät tulkitsin epäonnistuneiksi. Lisäksi päivän toisen session alkajaisiksi päätin vähän kiristää korin jalkaa, ja koko jalka meni poikki.  Oli vissiin hieman ruostunut osat toisiinsa liittävä ruuvi sieltä jalan sisältä, ja tähän hätään kun ei varaosia löytynyt, jeesusteippi pelasti. Vähän huteralta tuntuu, mutta menettelee ainakin toistaiseksi.

Kirjaan tosiaan ylös jokaisen putin, ja tehdäkseni treenin mielenkiintoisemmaksi päätin sovittaa kertyvään aineistoon tietyntyyppisen tilastollisen mallin, jonka yksityiskohdilta säästän sen yhden lukijan joka tällä päiväkirjalla on. Ideana on kuitenkin se, että mallin avulla saan laskettua todennäköisyyden sille, että hypoteettinen seuraava putti menee sisään. Ja kun tuo todennäköisyys on kipuaa yli 90%:iin (satunnaisuudesta johtuva epävarmuus huomioon ottaen), siirryn kauemmaksi. Joo, kuulostaa sekavalta ja tarpeettoman monimutkaiselta. Hulluilla on halvat huvit jne... Idea selkiytyy kunhan dataa kertyy tarpeeksi ja voin piirtää asiaan liittyvän kuvan.

[MarkoJ]

Tolla ohjelmalla saa varmasti rutiinia kehitettyä ja putteja paljon alle ens kesää varten. Voisit vielä lisätä kun tilastoista kerran tykkään niin paineen alla tehtyjen puttien kehitys. Kisa tilanne painetta ei nyt pysty millään luomaan ilman itse kisaa, mutta painetta voi lisätä peräkkäisten puttien onnistumis vaatimuksella. Itse käytän putti reeniä jossa pitää saada 10 puttia peräkkäin sisään päästäkseen seuraavaan tasoon (4-5metriin). Paine kasvaa aika kovaksi kun on saanut 9 puttia sisään ja viimeinen kiekko on kädessä

Mielenkiintoinen olisi nähdä tilastoissa kuinka rutiinin ja itseluottamukseen perustuva harjoittelu vaikuttaa paineen alla putattavaan puttiin. Tekisit esim. kerran kuussa paineen alla puttiharjoitteen ja tekisit siitä vastaavat tilastot. Se miten niistä saa taulukot ja tilastot on sitten tilastonikkarin selvitettävä

[Flick Maniac]

Toki tuollainen lihasmuistijauhaminen kehittää, mutta jos paineen alla tuloskierroksella meinaa säkittää niin sitäkin pitää harjoitella. Ja sitä ei oikein voi harjoitella kuin... niin, paineen alla tuloskierroksella. Itellä ollut tuo ongelma aiemmin ja vaikka kultamunia en vieläkään tuota niin paremmin silti menee vaikka jännittääkin. Siksi kisasin tänä vuonna enemmän että opin kisaamaan, ja kisaaminen on sitä kautta kivempaa. Samaa jatketaan ensi vuonna.

[Jouni]

Joo eihän tällä tyylillä tietysti ihmeitä tehdä, mutta lähinnä juuri tuota lihasmuistia ja puttirutiinia pitäisi saada vahvistettua, ja toisaalta ideana on myös saada itseluottamusta siihen puttiin niin että ei tarvitsisi kisassakaan niin jännittää että osaankohan heittää tänään viiden metrin putteja vai pitääkö pyrkiä korin juurelle.

Olen kyllä saanut myös luotua itselleni aikamoiset paineet tuohon harjoitteluun, jokainen huti sapettaa kun tietää että pitää pistää taas reippaasti lisää putteja sisään ennenkuin tuo prosenttiosuus kipuaa taas tarpeeksi korkealle. Alle kymmenen hutiheittoa per 125 heiton sessio pitäisi saada järjestään ennenkuin tuo systeemini päästää puttaamaan kauemmas. Lisäksi kun kirjaa koko ajan noita heittoja ylös niin kummasti alkaa jännittämään kun on alkaa olla useampi putti alla ja peräkkäisten puttien ennätys lähestymään. Toki tämä ei kisajännistystä vastaa, mutta kuitenkin. Toisaalta taas kierroksella harvemmin on keskittymisongelmia putatessa, tässä välillä meinaa vähän lähteä ajatus harhailemaan.

Tämän päivän aamusessio oli aikamoista kuraa noin puoleenväliin asti, kunnes tajusin puttaavani toppatakki päällä. Takki pois ja käsi keveni sen verran että pari puttia lensi yli korin, jonka jälkeen alkoi taas sujumaan. Iltapäiväsessiossa alku oli taas jälleen kankeaa, mutta viimeiseen 75 puttiin vain kolme hutia.

Tässä vähän käppyrää ihmeteltäväksi:


Alhaalla olevat tikut vastaavat ohi menneitä putteja ja vastaavasti ylhäällä olevat sisäänmenneitä. Kuten huomataan, eilisilta ja tämä aamu olivat heikkoja, nyt taas näyttää paremmalta. Aineistoa on kuitenkin vielä niin vähän, että luottamusvälit (vihreät katkoviivat) ovat kuitenkin sen verran leveitä että eipä tuosta oikeasti vielä (jos koskaan) mitään järkevää irti saa. Onpahan jotain tekemistä kun lapsi on päiväunilla.

Ennen tämän rupeaman aloittamista ajattelin että neljä metriä on kyllä tylsä etäisyys aloittaa, mutta siinä huomaa kyllä keskittymisen merkityksen lisäksi hyvin miten monella tapaa sen kiekon sinne koriin saa. Välillä kiekko tuntuu lentävän paremmin pelkällä käden heilautuksella, välillä enemmän takajalalla potkaisten, joskus nokka alhaalla ja välillä flättinä. Minkäänlaista rutiinia tai vakio liikesarjaa tuossa putissa ei siis vielä ole, vaan aikoimoista hakemista ajoituksen ja sulavuuden suhteen.

[wakabunga]

Suosittelisin silti että ottaisit matkoiksi vaikka 4 ja 5 metriä molemmat kerralla, vuorotellen heität eri matkoilta. Itsellä tuntuu ainakin että jos matka muuttuu joka kerta niin se putin sisään saaminen on paljon vaikeampaa ja joutuu myös keskittyä joka puttiin enemmän. Samasta matkasta monta kertaa putkeen alkaa tuntua puurolta hetkessä, sitten kun heität 10 5 metristä niin 4 metriä ei tunnukkaan niin helpolta enään kun palaa takaisin. Itsellä käytössä nyt 4,5,6,7 metrin matkoilta yhdet putit, sitten uudestaan sama setti 25 kertaa eli 100 puttia. Kirjaan ylös monta menee ohi ja miltä matkalta. Viikossa tulee 700 puttia ja ylös luku xxx/700 sisään, ja seuraavalla viikolla samat kirjaukset, näkee hyvin kehityksen.

[wakabunga]

Ja toki myös tuo korostuu kierroksella kun joudut joka kerta heittämään ns. ilman harjoituksia eri matkoilta ja tilanteista kisoissa.

[Tapanote]

Suosittelisin silti että ottaisit matkoiksi vaikka 4 ja 5 metriä molemmat kerralla, vuorotellen heität eri matkoilta. Itsellä tuntuu ainakin että jos matka muuttuu joka kerta niin se putin sisään saaminen on paljon vaikeampaa ja joutuu myös keskittyä joka puttiin enemmän.

Minä en suosittele. Jatka vaan samaan malliin. Paljon, paljon ja PALJON enemmän toistoja vaan samoilta matkoilta siihen junnaamiseen asti, on ainoa tapa sisästää liikeradat ja oppia rutiinit. Sillä keskittymiselläkään ei ole oikeastaan mitään merkitystä silloin kun hinkataan niitä toistoja vyön alle. Eikä kyllä silläkään meneekö sisään vai ei.

Ja totta kai se on vaikeampaa kun vaihtaa paikkaa, siksi sitä ei kannata tehdäkään. Ei toistotreenissä yritetäkään oppia keskittynyttä kisaputtia, vaan yritetään hermottaa liikeratoja. Se yksittäinen putti kun voi kierroksella onnistua toistettavasti vain jos niitä toistoja on jo tehty tarpeeksi monta (tuhatta).

[Flick Maniac]

Mielenkiintoinen tilastointitapa. 4 metriä tuntuu kovin lyhyeltä vaan, etenkin kun kerroit että kekon saa koriin melkein tavalla kun tavalla. Silloinhan ei ole merkityksellistä että pystyt toistamaan liikkeen aina samanlaisena vaan vahingossa hajontaa voi olla paljonkin ilman että tulokseen vaikuttaa.

Hiffaan kyllä ton 'confidence' homman mut silti suosittelisin että kasvatat matkaa sen verran että joudut tekemään "koko vartalon puttiliikkeen", mikä se nyt sulla sattuu olemaankaan. Sillon huomaa jos jää joku osa-alue vajaaksi (itellä vaikka kurotus eteen ja ylöspäin) kun kiekko ei jaksakaan koriin asti ja palautteen saa heti.

Confidence hommaa käytän ite ennen kierrosta lämmitellessä. Toki muistelen/kalibroin puttiliikkeen kauempaakin muutamilla toistoilla, mutta lopuksi useampi toisto "varmalta" etäisyydeltä jotta jää itsevarma fiilis. En siis jauha mitään 50 puttia enää siinä vaiheessa enkä yritä sankariputteja kilometristä, siitä jää vaan paha maku suuhun.

Hitto, johan tuli vuodatus. Tällä länkytyksen määrällä luulis osaavan putata. Tai sit vaan pitäs suunsa kii ja latois kiekot mukiin niinkö Tapani.

edit. Sillävälin pahamissämainitaan ehtikin väliin puhumaan asiaa.

[Tapanote]

Itsellä käytössä nyt 4,5,6,7 metrin matkoilta yhdet putit, sitten uudestaan sama setti 25 kertaa eli 100 puttia. Kirjaan ylös monta menee ohi ja miltä matkalta. Viikossa tulee 700 puttia ja ylös luku xxx/700 sisään, ja seuraavalla viikolla samat kirjaukset, näkee hyvin kehityksen.

Kauanko kestää tuo 100 puttia? Luultavasti useita kertoja kauemmin kuin jos tikkaisit ne putkeen samasta paikasta. Kun treenataan määrää, se määrä ratkaisee. Laatua treenataan sitten aivan eri metodeilla. Myös tuo ohimenneiden laskeminen on melko turhaa, paitsi tietysti testi-indikaattorina ajoittain.

Tämä on se teesi, josta muistutan itseäni ja muita kerta toisensa jälkeen.

[Tapanote]

Mielenkiintoinen tilastointitapa. 4 metriä tuntuu kovin lyhyeltä vaan, etenkin kun kerroit että kekon saa koriin melkein tavalla kun tavalla. Silloinhan ei ole merkityksellistä että pystyt toistamaan liikkeen aina samanlaisena vaan vahingossa hajontaa voi olla paljonkin ilman että tulokseen vaikuttaa.

Jep. Tämä on tietysti lyhyen putin ongelma, mutta toisaalta. Jos osaat pistää putin sisään neljästä metristä ihan miten vaan, niin eipä se sitten haittaa kierroksellakaan vaikka sattuisi menemään sisään ihan miten vaan.

Itsekin silti siirtyisin hieman kauemmas, koska tosiaan tuolta matkalta korjausliikkeitä ja muutenkaan linjojen manipulointia ja muuta hauskaa ei oikein vielä pysty harrastamaan.

[Jouni]

Kiitos kaikille kommenteista. Ymmärrän kyllä tuon pointin että jatkuvasti etäisyyttä vaihtamalla joutuu jatkuvasti puttaamaan "kylmiltään", joka vastaa enemmän kisasuoritusta, mutta tosiaan tarkoituksena on enemmänkin hinkata niitä liikeratoja ja saada toistoja alle. Ensi vuoden puolella voisi sitten kokeilla esimerkiksi jotain sen kaltaista, nyt mennään näin. Samaa mieltä kyllä että neljä metriä on vähän liian vähän, mutta ajattelin aloittaa ennemmin liian läheltä kuin liian kaukaa. Toisaalta siitä neljästä metristäkin putatessa näkee missä asennossa kiekko koriin tulee ja mihin päin, josta saa heti lisäpalautetta joka ei suoraan tuloksessa näy.

Tuo ohi/sisäänmenneiden tilastointi on lähinnä motivointia tuomaan ja kehityksen seurantaan, sinällään ne toistot järkevältä etäisyydeltä on varmaan kyllä tärkeämpää kuin se että "jokainen" uppoaa ja kaikkeen keskitytään kuin kisan ratkaisuputtiin. Vaikka puhuin tuosta keskittymisestä, niin en kyllä pyrikään mihinkään loputtomaan hinkutukseen ja mielentyhjennykseen, että pakko saada tämä sisään, vaan siihen että teen asiat samalla tapaa ja keskityn saattamaan kiekon koriin haluaamaani linjaa pitkin enkä lopettamaan liikettä kesken kun mielessä pyörii ihan muut asiat.

[Jouni]

Jälleen aamutreeni oli heikkoa toimintaa, mutta iltapäivätreeni sujuikin sitten todella hyvin. Löysin heti hyvän rennon putin, ja paukutin sisään 90 puttia putkeen. Sitten yksi ylärautaan, ja taas 20 putin putki, yksi mihin sattuu ja 12 perään. Viimeisen sitten tökkäsin alarautaan.

Täytyy nyt vielä päivä tai pari kerätä hyvää mieltä ja lihasmuistia tältä etäisyydeltä, sitten on aika siirtyä viiteen metriin, jossa arvelisin pysyväni vähän pidempään.

[Jouni]

Lauantaina tuli siirryttyä viiteen metriin, ja olipa alkuun hirveän tuntuista. Ylhäältä ja varsinkin alhaalta ohi roppakaupalla, tuntui että piti muuttaa kokonaan otetta kiekosta että sai taas kiekon lentämään suhtkoht suoraan ja flättinä. Lisäksi motivaatio alkoi lähestyä nollaa jo perjantai-iltana, mutta kun eilisen iltasession ja tämänpäiväisen aamusession piti lomaa niin äsken taas homma maistui jonkin verran. Ja tulokset alkoi taas näyttämään vähän paremmalta, launtain kokonaissaldo oli alle 85 prosenttia sisään, tänään yhden session perusteella taas vajaa 90%. Edelleen kyllä tuntuu että suurin ongelma on ottaa kiekosta aina samalla lailla kiinni ja puristaa samoista kohtaa. Olen ryhtynyt painamaan pikkurilliä rimmin sisäosaan, ja välillä tulee liikaakin pistettyä painetta tuonne, eikä keskisormi/peukalo-pinsetille tai etusormelle. Lauantaina pikkurilli kipeytyikin jonkin verran kun tuli jotenkin vääntöä sinne liikaa, tai ehkä kyse on vaan tottumisesta, vielä jokin aikaa sitten kaikki sormet (etusormea ja peukaloa lukuunottamatta) olivat levittäytyneinä kiekon pohjalle, nyt siellä on vain keskisormi (nimetön on osin pikkurillin päällä). Jos tuo grippi on kunnossa kiekosta irrotus onnistuu puhtaasti ja kiekko lähtee flättinä suoraan kohti tolppaa, mutta jos ei, niin...

Tässä uutta kuvaa, 1500 heittoa takana:



Eilen sisävuorolla oli tarkoitus treenata vain sitä kämmentä, mutta koska paikalle oli saatu tutka, niin pakkohan sitä oli nykiä rystyäkin. Parhain tulos 136g Wedgellä oli 90km/h, omilla normikiekoilla oltiin hyvällä vedolla jossain 80-85km/h hujakoilla. Powergripillä ja vauhdinotolla tuli ehkä muutama pojo lisää verrattuna normigrippiini (Climon stacked fan grip tjsp) ja paikaltaan heittoon. Kämmenellä jäätiinkin sitten alle seitsemänkympin.

Tuo Wedge oli aika veikeä kiekko (seuran junioreilla harjoituskiekkona), jouduin pistämään forea heittäessäni kiekon pystysuoraan kädessäni jotta sain sen lentämään noin 50 metriä suoraan seinään, muuten kiekko flippasi heti yli. Tuolla voisi olla kyllä aika hyvä harjoitella hysseheittoa siten että kiekko ei saa kääntää flätiksi missään vaiheessa, eli tuota "roll underia": http://www.dgcoursereview.com/forums/showthread.php?t=846. Olisi ainakin alivakaa.

[Jouni]

Huhhuh, olipa tänään taas aikamoista rävellystä putissa. Nyt viikon päivät kulkenut putti paremmin ja paremmin, ehkä osittain sen takia että ostin kolme Psychoa lisää, ja viidellä putterilla nakuttaminen tuo vähän enemmän rytmiä heittoon kahteen putteriin verrattuna. Tänään kuitenkin ensimmäinen 125 heittoa meni ihan hyvin, mutta jälkimmäisessä sessiossa jäi onnistumisprosentti jonnekin 75% hujakoille (muuten ollaan jo hätyytelty yhdeksääkymppiä). Kiekot lähti hirveällä väpätyksellä kohti koria ja kimpoili ylhäältä, alhaalta ja sivuilta ohi. Keskittyminen oli kyllä hieman heikonlaista kun pyörävarastossa oli jonkun skootteri kaatunut ja bensankatkun takia piti pitää ovea auki, jolloin tuli hieman kylmä... Silti, hirveää touhua.

Eilen pitikin pitää puttauksesta taukoa kun aamulla ei noussut käsi kunnolla ylös, väsyi jotenkin olkapää edellispäivän puteissa niin pahasti. Silti piti illalla lähteä sisävuorolle treenaamaan sitä kämmentä, ja Wedgellä hysseheittoja. Tulikin sitten heiteltyä Guts-kiekolla gutsia(?), josta en ollut ennen kuullutkaan. Oli aivan järjettömän vaikeaa saada kiekko lentämään suoraan kippaamatta, mutta lopulta alkoi jotenkuten onnistua. Tuon jälkeen sitten omat midaritkin tuntuivat hirveiltä jyriltä. Ihan hyvää harjoitusta, huomasi hyvin miten paljon tulee kiskottua kädellä eikä kropalla, ja miten spinnin määrä heitossani on olematon.

Vasta kaksi viikkoa kulunut siitä kun viimeksi kävin radalla, ja alkanut jo tuntua puuduttavalta pelkkä treenailu. Pakko vaan painaa, putissa on jo nyt kehitystä tapahtunut, ja vaikka tuo kämmentreeni on vähän niin ja näin, niin muuten on tullut monenlaista oivallettua sisätreeneissä.