Jaa että taustahenkilöt tenttiin, lienee määritelmäkysymys, olenko edes risbeegolfaaja, jos kerran ei ole yhtään PDGA kisaa jäsenyydestä huolimatta vyön alla kilpailijana, jos ei Eurotour parikisoja lasketa mukaan ja niissä ratingia ei jaetakaan :-) Olen lähdössä ulkomaille, joten ketjun jatkoa tulee helpommin vasta viikon lopulla, joten kyselkää ihmeessä sillä aikaa.
1 Kuten noin kaikki elämässä aloittamiseni lajin parissa ei ole ihan mustavalkoista. Ensimmäisen kerran pelasin väliaikaisradalla Bengtskärissä nuorten urheilijoiden kesäleirillä 1984. Maaleina oli 10 litran muovisangot ja pelivälineinä huoltoasemafrisbeet. Kivaa oli ja leirin monilajimestaruuskisoissa voitin jalkapallo polvien välissä juoksun esteradalla perään puttauskilpailun.
1b Otin omaa käyttöäni varten ekan kerran videokuvaa pelaajien heitoista tekniikkaa opiskellakseni kuvaa vuonna 2008 tai 2007, en muista varmasti kmpn. Lulisin 2008.
2 En kai pitäisi lajista niin paljon, jos siinä ei olisi paljon mahtavia puolia. Kuten haasteellisuuss saada kiekko tekemään, mitä tahansa juuri niin kuin haluaa ja vaihtoehtojen lukumäärä sekä eri välineiden erilaisuus. ja fiilis silloin, kun kaikki menee niin kuin suunnitelee. Kieokon lento on kaunista, vaikkei kaikki menekään nappiin. Kisaaminen on kivaa, vaikka en usein ehdikään itse kilpailijaksi. Olisi mukavampaa ja kevyempää kisata kuin kuvata. Hienoja ihmisiä tulee lajin parissa vastaan ja useimmille frisbee spirit ja yhdessä tkemisen henki sekä keskinäinen kunnioitus on itsestäänselvyys. Noin esimerkkeinä.
3 Ainoa tavoitteeni on parantaa kuntoani ja terveyttäni, kun ei ole kontrollissani, miten kroppa toimii minäkin päivänä. Ei ole illuusioita kunnon paranemisen nopeudestani. Puupäätä koputtaen mulla tuli ensimmäinen vuosi ilman pahoja vammoja viiteentoista vuoteen, mutta se ei tarkooita sitä, etteikö vanhat kolhut jarruta ylesikunnon kohotusta. On se kummaa, että mm. vuoden pyöräilyllä enemmän kuin olen heittänyt, lihaskunto ei vieläkään riitä ryhdin säilymiseen toistettavana heitettäessä. Ajelin kuutena peräkkäisen viikkona puolimaratnin tai pidemmän matkan ja se ei riitä.
4 Ai oliko mulla saavutuksia? Mä olen iloinen muiden menestyksestä, kuten niin huonosti pelaamisesta, ettei kanssapelaajat sitä kestä, vaan nostavat tasoaan ja pistävät holareita tiheässä, kun olen läheisyydessä. Kuten Määriksen ensimmäinen holari kisassa. Muiden kehittyminen tuo heille iloa ja motivaatiota jatkaa ja usein tehdä työtä lajin parantamiseksi tuoden iloa muillekin. Siksi on aina kivaa, kun joku oppii jotain uutta ja autan siksi mielelläni ja maksan eteenoäin saamastani avusta. Frisbee spirit rules!
5 Taas vähän hämärä juttu, että montako. Kisoissa en yhtään, harjoituksissa 11 tai 12. Yksi tapaus saattoi olla holari tai ei Meikun vanhalla vitosella. En tiedä jekuttiko edellä olevan ryhmän pelaaja, vai menikö kiekko omin voimin mukiin. Epäselvä tilanne ja humoristinen kaveri. Soko väylä, joten mistä sitä tietää? Yöholari, kaksi skippiä, ensimmäinen kämmeneltä ja loput rystyltä. Meikun vitonen on ainoa väylä, jossa on enemmän kuin yksi holari. Puttereilla, keskimatkan kiekolla ja drivereillä on uponnut.
6 Sijainnin puolesta Meilahti on eniten pelaamani rata. Suomen ensimmäinen rata on muutettu usein ja silti tilan putteen vuoksi se ei ole pysynyt välineteknologian kehityksen mukana. Paljon korkeuseroja sisältävänä se tuo vaihtelua heittämiseen ja uusia haastaeita verrattuna tasaisiin ratoihin. Hyvä lähestymisheittojen ja varovaisten puttien rata. Monet koreista tekevät puttaamisesta haasteellista, kun on jos jonkinmoista rotkoa parin metrin päässä koreista. Metsää ja kohtuullisen kapeita väyliä mahtuu mukaan. Sivutarkkuus kunniaan korkeustähtäyksen lisäksi. Meren ansiosta osa väylistä on melko tuuliherkkiä ja merimaisemat muutamalla väylällä mäen päältä ovat huimat ja jo siksi kannattaa pelata rata.
7 Ei minusta tulisi amerikkalaista, kun sieltä olen kuullut väitettä, että jos putterisi ei ole lempikiekkosi, vaihda putteria, kunnes se on. Paljon rakkautta löytyy DD soft Wardenille, Soft X Banger GTlle ja Anodelle, mutta silti Z Buzz kilpailee niiden kanssa ja Pro Beast pesee koko konkkaronkan.
8 Olenko vielä edes käynyt siellä? Meikun korkeuserot ovat kivat, mutta rata on liian lyhyt. Järva on kova, vaikka korkeuseroja ei juuri ollut Scandinavian Open 2010 radalla, oli se silti todella hieno rata, Talissakin saisi olla enemmän korkeuseroja ollakseen niin hyvä kuin mahdollista, Tammisaaressa on hiottavaa, Kivikko sisältää muutaman lyhyen väylän puskiossa, missä voisi olla pidentämisen tai puun raivaamisen varaa ennen kuin siitä tulee kultakimpale ja alussa on ehkä hieman turhan tylsiä avoimia väyliä peräkkäin liikaa. Radoila on taipus muuttua ja yleensä paremmaksi ajan kanssa, joten lempparilista elää. Dutch Open 2010 radalla Rijswijkissä pelasin elämäni parasta draivi- ja lähestymispeliä Asko Oukan kanssa parikisassa yllättäen korkeusvaihteluita sisältävällä radalla ollakseen Hollannissa. Draii Hollannin korkeimmasta paikasta oli kiva myrskyisään vastatuuleen :-D Siellä jäin vähemmän huippupelaajille kuin muualla. Tietti piti talven jälken olla putii unohduksissa ja jäimme 7. sijalle muistaakseni. Tulosten puolesta rata sopui minulle paremmin kuin mikään muu.
9 Helsinkiläisittäin upsi on lähinnä käytössä pelastusheittona, kun muut linjat on tukossa tai vaarallisempia, joten lähestymisenä niitä tulee nakeltua silloin tällöin. Kolhuja on niin paljon, etten uskalla heitellä niitä normaalisti avauksina. Meren lähellä asuvana tuulet vaikuttavat usein peliin, joten upsi on vähemmän luotettava avausheitto koko vuoden keskiarvoa ajatellen kuin rystyheitto.
a) Kannattaa pelata itse rata ensin ja arvioida, mihin kuvatavat ylettyvät, millä linjoilla sekä, mistä saa mahdollsimman suuren osan kiekon lennosta kuvattua. Tärkeintä on kuitenkin oma turvallisuus, ettei tule legoholaria omaan purukalustoon. Auringon ja sitä blokkaavien puiden sijoitusta kanattaa miettiä kuvausajankohtana myös. Vasta-aurinkoa on välteltävä parhaansa mukaan. Yleensä mutkaan joutuuu sijoittumaan saadakseen koko kiekon lennon näkyviin. Ihan yhtä hiljaa ei tarvitse olla edestä kvuatessa kuin tiiltä, mutta yletön hötkyily voi häiritä pelaajia.
b) Jengi heitti niin sairaita vetoja Scandinavian Openissa 2010, että visualisesti ja haasteen puolesta siellä tuli aika hillitöntä tasoa. Kova oli taso aiemmin samalla viikolla SO 2010ssa, mutta se jäi tuskien taipaleena mieleen enemmän, kun veri ei kiertänt kunnolla, kun kuvatessa on oltava värähtämättä ja oli Feldbergin bägi niskassa koko ajan kuvasvälineiden lisäksi. Tunto meni mutaman otteeseen hartioista ja puutumista ym. esiintyi. Lööpeissä luki suurin koskaan Ruotsissa mitattu lämpötila. Ei ollut paljon vettä itselle mukana, kun ei kantokyky riitttänyt kuvausvälineiden aiheuttaman lisärassin kanssa. Ei toiminut, score cardin kantaminen, kamera/monopod yhdistelmän kantaminen yhdessä 38 kiekon, muun krääsän ja kahden hengen vesien kantamisen kanssa.
c) Niin hyvä ja nopea automatiikka, ettei tarvitse säätää valoasetuksia, värejä ja fokusta. Edes suurilla zoomeiasetuksilla ja nopeilla zoomikertoimen muutoksilla. Kameran pitäisi olla niin pieni ja kevyt, että sitä on nopea kääntää ja sillä mahtuu oksien välistä kuvamaan. Joo monseti on tullut tilanne vastaan, missä ainoa paikka väylällä, mistä saa esteettömästi kuvattua kiekon koko lennon on löytynyt puskasta (piikkisestäkin) ja on ollut kooltaan 10x10x10 cm kooltaan. Eli kamera mahtuu riittävällä kääntövaralla ja mies ei, jos on tarpeeksi peini kamera. Supernopea autofokus on kova sana, koska kiekko liikkuu nopeasti ja kaukaa jotuuu kuvaamaan, joetn suuret zoomit sekä nopeat zoomin vaihdot ovat pakollisia. Ei ole tullut vastaan panavalla linssillä varustettua kameraa ainakaan kuluttujamallien joukosta, jonka autofokuksen nopeus riittäisi kuvaukseen. Manuaaliset säätönappulat ovat paljon nopeammat operoida kuin menujen kautta säädettävät kamerat. Valitettavasti valotusaikaa, white balancea sekä zoomia joudun säätämään lennossa pannatessa kuvaa yhtäaikaisen zoomin kanssa jatkuvasti. On kiire ja ei ole virhemarginaalia. On eräskin kerta käynyt niin, että kiireessä monta asiaa yhtä aikaa tehdessä olen vääntänyt zoomia väärään suuntaan.
d) Harva laji on yhtä volatiilinen kuin Frisbeegolf ja aina on monta pelaajaa, joka liekkeihin päästyään voi tehdä ylivoimaisen suorituksen. PaulMcBethillä lienee isoissa kisoissa lajin kovimpia menestysputkia parin vuoden ajalta suhteutettuna ratingeihin. Climo menestyessään erilaisilla kiekoilla heitti alempia ratingeja, mutta kuka voi sanoa, montako rating pistettä helpompaa nykykalustolla heittäminen on? Silti jokainen voittoputki katkeaa ja edes PAul ei saavutanut kaikkien vuoden majorien voittoa vielä. It ain't over till it's over, joten miksi ei suomalainenkin voisi viedä pottia? On täällä talenttia ja Sepon kuudes sija ei ole kauhean kaukana voitosta, vaikka eron kurominen onkin paljon vaikeampaa kuin yhtä monen heiton kurominen kiinni alemalla tasolla pelattaessa. Ei Team USAn kapteeni ja moninkertainen maailmanmestari Dave Greenwell olllut väärässä sanoessaan, että President's Cup 2011ssa USA voitti puttaamalla. Meillä lähinnä Leksa haastaa putissa maailman huippuja, kun kaikki pelaavat kovimmalla tasollaan. Puttaus on henkisesti kova laji ja viikon kisa vaatii todella kovan rutiinin sekä valtavat toistomäärät itseluottamuksen ja siitä seuraavan henkisen kovuuden saavuttamiseksi. 1980-luvulla tema Millenniumin pelaaja Arthur Haverkamp osui noin puolella heitoista 20 metristä. Hänellä oli joka päivä tuhat puttia silloin ja ennätys oli kateen koriiin kymmenellä kiekolla sarjatulella edes akaisin putaten yli 5 tunnin aikana muistaakseni 5000 puttia päivässä. Locastro on treenannut parhaimmillaan 8 h päivässä puttia treenileirillä. Lähinnä nuorisolla on noin paljon aikaa käytettävissä putin treenaamiseen ja kasvuikäisen kroppa ei ehkä kestä kova ristiintreenausta voiman tuoton lisäämiseksi yhdessä noin ptikien puttisettien lisäksi. Kulumavammat ovat lajissa yleisä, kuten tenniskyynärpää ja luupiikki. Sopivalla painotusten muuttelulla päivästä toiseen saattaa saada riittävää koordinaatiokykyä, voimaa, nopeutta, rytmitystä ym. tukevan ohjelman yhdessä paljon puttaamisen sekä koulun käymisen kanssa. Ennen kuin palkalla voi pelata, on hankalaa tehdä työtä ja treenata noin paljon.
Silti vähemmälläkin treenillä voi treenin sopivan pitkänä ja lähellä isoa kisaa tehden liekeissä ollen viedä maailmanmestaruudenn, mutta helpompaa se on täysammattilaiselle, kun heillä treenimäärät ovat suuremmat. Never say never, meilläkin on nyt nuoria pelaajia, jotka ovat pelanneet polven korkuisesta asti, kuten suri osa maailman huipuista, siinä emme häviä yhtään.
e Heittiväthän antiikin kisoissakin kiekkoa. Kehitystä on tapahtunut muissakin lajeissa, joten onhan lajimme historia itkä ja komea, kun vielä golf voidaan lukea lajimme esi-isiksi. Minulla ei ole vahvoja mielipiteitä siitä, mikä on Olympialisten tarkoitus, henki ja sisältö, joten mittari puuttuu sille, että tuoko frisbeegolf lisää arvoa noihin kisoihin. En panisi ollenkaan pahaksi olympiastatusta. Puhdas urheilu täällä ei ole sillä tavalla ongelma kuin muutamassa ulkomaisessa valtiossa lajissamme. Olympialaiset vaativat isoa rahallista panostusta jo pelkästään World Anti Doping Agencyn testien suorittamiskustannusten puolesta. Ei ehkä ole oikea aika sijoittaa tistaieski vähäisä lajissa liikkuvia varoja muodollisuuksiin, vaan enemmän hyötyä sijoituksesta tulee enemmän pelaajien ja pelipaikkojen sekä lajin näkyvyyden sekä julkisuuskuvan kohottamisen kautta. Luulen. Jos varoja tulisi muualta kuin nyt pelaavien pelaajien taskuista, Olympialaiset olisivat paljon parempi asia lajille. Näkyvyysedut Olympialaisissa olisvat valtavat ja laji luultavasti saisi räjähdysmäisesti lisää harrastajia sekä ratoja ym. kehitystä.
f Makukysymyksoiä ja koska lajin parissa lienee kaikenlaisten makujen omaajia pitää jatela kokonaisuutta. Mikä sopii minkälaiseen videoon ja millä ei tallota liian monia varpaita liian kipeaästi ja mikä on suosittua pitää aina miettiä. En ekaksi laittaisi Suomi-iskelmää tai humppaa videoihin ja toisaalta moottorisahamuhaajaheviäkään. Jälkimmäinen menettlisi vielä jonkun hypetysvideon kanssa, missä yritetään näyttää lajia tuntemattomalle, että tämä laji on urheilua, eli raivodraiveja 100 % teholla niin, että tukka heilahtaa, posket seuraavat päätä 10 cm jäljessä ja kaikki muut pehmeät kudokset hölskyvät aivan kuten nyrkillä tiilen murskaajillakin. Jossain määrin in musan käyttö on hyvä lajin kasvattamisen kannalta, jottei häädete ekan sekunnin jälkeen katsojaa soundtrackin takia. Jos ei olisi rahasta kiinni, erilaisten isojen ja taitellisesti riittävän korkealaatuisten artistien kappaleiden käyttö videoissa toisi sellaisen edun, että artistin fanit etsiessään videoita ko. artistilta katsoo, että hetkinen, mikäs tämä video on, mitä tämä artisti on ollut mukana tekemässä, katsotaanpa... Näkyvyys on hyvä asia lajin tulevaisuuden kannalta.
g Onneksi olutmaailma on globaalia ja tuotteen valmistuspaikka ei tarkoita sitä, että sitä olutta saa vain valmistajalta tai valmistusmaasta. Helsinki on maailman kärjen lähellä siinä, miten monenlaisisa oluita on tarjolla vuoden aikana festivaaleilla ja hyvissä olutravintoloissa. Monissa perinteisessä olutmaissa tarjonta ei vaihdu yhtä paljon ja on tylsempää. Maailmalla on valtava olutbuumi, kun uudet panimot tekevät paljon parempia tuotteita kuin ennen on tehty noin keskiarvona. ei tarvitse enää Grand Theft Auto -sarjan mukaan kärsiä Pisswasserista enää. Kulinaristeillekin löytyy ilon aiheita. Kukaan ei teidä tarjonnan määrää, mutta villeimmissä arvioissa maailmassa on kaupallisessa tuotannossa yli 100000 erilaista olutta. Makuskaala on järjetön sampanjan makuisesta mummon marja- tai hedelmämehuun ja moneen muuhun suuntaan, kuten rmmi, viski, kojakki ym. AC Milanin kuntovalmentaja muutaman vuoden takaa juotti kuuman päivän treenin perään pelaajille oluen, koska kuulemma se nopeutti nestetasapainon noepampaa palautumista ja siten pikaisempaa ja täydellisempää palautumista seuraavaa treeniä varten. Alkoholissa on vain ikäviä sivuvaikutuksia isommissa määrissä otettuna. Viina on viisasten juoma ja kohtuus kaikessa. Siinä taas yksi olutmaailman trendeistä, alkoholiprosentin nusu erikoisoluissa on ognelma. Kymmenen pinnaa ei ole harvinaista olenkaan ja on makukysymys, mitä menetelmää käyttäen valmistettua juomaa kutsuu olueksi ja siten maailman vahvimman oluen määritelmä ja prosentti vaihtelee spekseistä Hollannisa mätettiin spriitä oluen perään ja volteiksi tuli muistaakseni 60. Ei taida tuon kietaiseminen treenin perään auttaa seuraavaa treeniä. Asiantuntijat myivät Amsteradmissa kyseistä tuotetta mainospuheella it tastes revolting. Hintava oli myös, joten eipä innostanut ja tarttunut hihaan.
On maukukysymys, mikä on parasta olutta ja mikä edes on olutta. Viikinkien aikojen simaakin voi jollain märitelmällä kutusua olueksi riippuen reseptistä. Ei taida pahemmin olla ko. simoja saatavilla kaupallisesti nykyresepteillä edes tamperelaisen panimon oluen raaka-aineita käyttävästä panimosimasta huolimatta. Hunajasta alkuperän mukaisesti tekeviä valmistajia on Baltian maissa, Puolassa, Skandinavian maissa sekä USAssa kivasti ja osaa niistä tekee panimot ja osa on järkkyhyviä, jos on makea hammas. No ihmekö tuo, jos ohraa puree vs hunajaa. Yleisellä tasolla mikropanimot tekevät keskimäärin aivan ylivooiimaisesti paremman makuisia oluita kuin suuret valmistajat pääosin. Tanskassa on hurja buumi huiippulaatua tekeviä pieniä panimoita, joiden keskiarvotuotteiden maku on yli muun maailman. Jenkeissä on maan tapaan lähes puukkotappelun kova kilpailutilanne tuotteen laadulla mikropanimoiden välillä. Ennakkoluulottomasti pistävät vanhaa reseptiikkaa ja tyylejä uusiksi. Ruotsi ja pienemmässä määrin Norja ja Suomi ovat parin vuoden aikana nostaneet tasoa, mutta ropelihattu pyörii kovempaa ja useammassa paikassa Tanskassa kuin muualla. Traditionaalisissa paikoissa oluen valmistuksen kannalta Belgia rulettaa edelleen. Hollannissa on yksi selvästi maailman huippuluokkaa oleva panimo ja ok panimoita monia. Saksa, Tsekki ja Brittilä ovat jäämässä jälkeen muun maailman kehityksestä. Kiinassa juodaan enemmän olutta kuin mualla maailmassa yhteensä, laatu on Afrikkaa huonompa ja useimpia myydään missä tahansa astiassa, kuten muovipussissa ja vaatii rohkeutta ottaa tippaakaan tuoreeltaan. Jos seuraavaan päivään odottaa, kannattaa maistelu suorittaa vatsahuuntelueksperttien vieressä sairaalassa. Vaihteluväliä on ja bulkkikura ei ehkä länsimaissa aiheuta sairaalareissua, mutta makuaistille tilanne on sunnillen sama pääosin. Oneksi jopa joillakin isoilla valmistajilla on hyvänmakuisia tuotteita ja saatavuus spesialistipaikoissa Suomessa isoissa kaupungiessa pääosin on pienempi ongelma kuin erikoisoluiden kanssa. Suomen verotuksella hyvästä erikoisoluesta saa usein ravintolassa maksaa perusmuovisen kiekon hinnan. Kummasta sa iloa pidempään?
Vanha vitsi on, että muusikko tai näyttelijä käveli ravintolan ohi. Urheilijan kannattaa aina silloin tällöin tehdä juuri tuo.
Hups en ehtinyt default 60 minuutin vastausaikana kirjoittamaan vastausta ja en ehdi kirjoitusvirheitä murehtimaan sori :-)