Tästä lähtee Kempsterin Kiekkogolfblogi käyntiin; Kerron täällä omista treeneistä, hupikierroksista, kisakierroksista ja muustakin frisbeegolfiin liittyvästä. Lajia on tullut ”pelattua” kolmella vuosikymmenellä, ensimmäiset pelit kavereiden kanssa rantafrisbeillä 90-luvun alussa puistoissa puihin ja lyhtypylväisiin (tietämättä sen enempää lajista tai säännöistä), tv:stä olin nähnyt pätkän lajia ja sitten vaan mentiin tekemään jotain sinnepäin. 90-luvun lopussa tuli pelattua yksi kierros Vaasassa, silloin jäi siihen, ei vielä sytyttänyt. 2006 kaveri houkutteli Taliin ja siitä se lähti, mutta hitaasti, monta kesää meni satunnaisesti heitellen muutamalla kiekolla, oli muita harrastuksia ja intressejä eikä silloisessa elämäntilanteessa oikein löytynyt lajille enempää aikaa (tai en sitä sille halunnutkaan antaa, kun huomasin kuinka koukuttavasta ja aikaavievästä lajista on kyse). Mutta sieltä se on frisbeegolf pikkuhiljaa takavasemmalta salakavalasti hiipinyt ykköslajiksi ja suurimmaksi mielenkinnonkohteeksi, pahimmat kiekkoilua häiritsevät tekijät on siis sysätty syrjään (ei nyt lapsia ja vaimoa kumminkaan. Ja päivätöissäkin joutuu välillä käymään). Aika paljon tulee vapaa-ajasta kulutettua kiekon merkeissä (ja nyt vielä tämmönen blogikin).
Lisenssiä tai PDGA-numeroa ei ole, ainakaan vielä, mutta tarkoitus on hommata. Kisakokemusta on lähinnä viikkokisoista ja muista pikkukisoista, joista ei mitään mainittavia saavutuksia löydy, mitä nyt jonkun suomenmestarin päänahka ja voitto kaveriporukan irtokoppakisassa.
Heitot lähtee oikealla kädellä, 80% rystyllä, 20% kämmenellä ja jos on aivan pakko niin pään yläpuolelta. Jos nurtsi on tikissä, eikä käsi riitä ja linjat antaa myöden niin viljellään rollereita. Toistettava ja ”tarkka” rystydraivi on siellä reilussa satasessa, hyvällä myötätuulella voi mennä 120m (fore maksimit nippa nappa 100m), en ole hirveästi keskittynyt saamaan lisämetrejä, enemmänkin pyrin pysymään väylällä. Puttaustyyli on push, kevyellä spinnillä. 100/10m ennätys on 63/100, sitä yritetään parantaa.
Omat tavoitteet frisbeegolfin parissa eivät ole huipulle pääsemisessä tai maailmanennätysten rikkomisessa, koitan nauttia joka hetkestä lajin parissa, niin radalla kuin radan ulkopuolellakin. Tavoitteena on myös edistää lajia jollain tasolla... oli se sitten kisojen/tapahtumien järjestäminen, seuratoiminta, ratahanke tai frisbeegolflehti (näitä kaikkia edellä mainittuja projekteja on tällä hetkellä työn alla).
Eli tulevaisuudessa, aina välillä kun kädet eivät ole täynnä arkiaskareita tai kiekkohommia niin kirjoittelen tänne; en pelkästään itselleni vaan toivottavasti myös muiden iloksi...