Jätetääs meikäläisen henk. koht. radoilla töhöttelyt hetkeksi…
Viime viikolla meille tarjoiltiin vuoden ehdoton herkku frisbeegolf rintamalta, eli 2015 USDGC!
Vaikka ei päästykään nauttimaan kaikkia kierroksia livenä eikä nähty saati kuultu Crazy John Brooksia – niin USDGC ei tänäkään vuonna pettänyt, oli jälleen hienot kisat! Tuo on kyllä helposti paras kisa seurata livenä, koska lähtökohtaisesti Winthrop Goldilla voi pärjätä, yllättää, sulaa jne. lähes kuka tahansa. Jos vertaa moneen muuhun ison kisan rataan jossa esim. viiden heiton etumatka on liki mahdoton kuroa kiinni (ilman yliluonnolista suonaria tai aivotonta töhöttämistä), niin Rock Hillissä voi tosiaan sattua mitä vaan ja huiputkin ottaa todella rumaa lukemaa – eikä pelkästään vain pahamaineisilla väylillä 13 ja 17 vaan lähes jokaisella väylällä.
Winthropissa pärjätäkseen pitää osata frisbeegolfheittojen koko laaja repertuaari; hysset, suorat, antsat, rollerit, lähärit, putti (miksei myös upsi)… ja heittotaitojen lisäksi pää ja pelikirja pitää olla viimeisiä päivityksiä myöten ajan tasalla, pelikirjasta ei kannata skipata sivuja eikä komentokeskuksen parane tiltata, sillä siitä joutuu maksamaan kovan hinnan.
Minä en ymmärrä kitinää Winthropin saariväylästä a.k.a. unelmien murskaajasta, eli toka vikasta väylästä (#17). Mahtava väylä! Ei todellakaan mikään tuuriväylä (vaikka moni niin väittää) vaan vain ja ainoastaan taitoväylä – hyvä heitto palkitaan ja huonosta tulee vähintäänkin kaksi heittoa turpaan, heti.
Kuten jo aiemmin ja niin monesti muuallakin on sanottu, niin missä ja millon vaan voi kuka tahansa ottaa lukemaa, mutta viimeistään 888 eli väylä #13 ja sitten tietenkin se #17 tekee eroja. Esim. Paul McBeth otti European Openissa yhteensä 4 bogia ja Scandinavian Openissa vain 2. Eli kahdessa majorissa (kahdeksalla kierroksella ja 144 väylällä) yhteensä kuusi bogia, ei yhtään enempää eikä siis bogia rumempaa – mutta USDGC:ssa Pauli otti neljällä kierroksella yhteensä 6 bogia ja 4 tuplaa! Joku voi sanoa että paska rata ja paska td jne… mutta ei. Ei. Vaan hyvä rata, ja mikä parasta niin taitorata!
Se että onko siellä väylien reunoihin viritetty minkäkin väristä narua ja se että yli puolet koreista on saaressa tai aivan ob:n välittömässä läheisyydessä, puhumattakaan siitä että ne on rinteessä, puiden keskellä, korotetttuja jne. ei tee siitä mitään muuta kuin mielenkiintoista ja taitoa kysyvää, tuuriväyliä USDGC:ssä ei ole… paska heitto on paska heitto – päätyi se sitten outtiin parkkipaikalle tai lampeen, puun kautta mörriin (mistä ei voi heittää muuta kun makuultaan supersankarirollerin) tai skipillä jonkunvärisen narun väärälle puolelle.
Hienot kisat siis oli, ja ei tarvinut olla mikään meedio arvatakseen että Mäkipeto vie – vaikka itellä oli rahat kiinni kokeneessa Schultzissa, niin tiesin (ja toisaalta toivoin) että McBeast vie, sillä kyllähän se nyt vaan on kova ja on ansainnut vyölleen USDGC-tittelin!!!!
Harmittaa hiukan suomipoikien huono tuuri; loukkaantumiset ja sairastelut (ei narujen väärälle puolelle vippailut)… mutta Nissisen pojan suuntaan hattu nousee ja korkeelle! Hyvä Teemu!
Toivottavasti ensi vuoden USDGC ei paljoa muutu, niinku San Miguel jossain totesikin niin se on ratana semmonen instituutio että ei sitä ihan noin vaan muutella… ja hyvä niin! Mutta toivottavasti ensi vuonna nähdään kaikki kierrokset livenä ja editoidut kierrosvideot vähintään kommenteilla!
Ps. Toivottavasti suomalaisedustus on ensi vuonna vielä vahvempaa!!!!!
Edit: Kirjoittajalla ei ole henkilökohtaista kokemusta USDGC-radasta (mutta toivottavasti joskus on;).
Edit2: Kirjoittaja on saariväylien ja out of bounds -tikkujen/narujen suuri ystävä (hyvän maun rajoissa)
