Hallissa eilen pari tuntia treeniä, ensimmäinen tunti kaikennäköistä draivailua ja toinen yleistä neppailua, puttailua ja vähän koppailuakin. Tallaajilla on ollut onni nyt muutaman kerran, koska meidän jälkeisellä hallivuorolla on ollut puoli kenttää tyhjänä, ja sehän riittää mainiosti kun kumminkin kyseessä on täyismittainen jalkapallokenttä.
Kun ulkona on pimeää, kylmää ja lisäksi viiltävä tuuli niin kyllä hallivuoro maistuu, ja onhan se nautittavaa optimiolosuhteissa liidätellä kiekkoa, vielä kun seurakaan ei ole huonoa. Itselle tärkeintä hallissa on pitää draivirutiinia yllä, koska se jos joku sakkaa sitten alkukaudesta kun talvella ei pääse "kunnolla" heittämään – mutta ei mitään peräsuoli pitkällä leveärimmistä kohti hallin takaseinää -meininkiä, koska siinä ei ole järkeä (semmonen roiskiminen kehittää... öööö.... eipä juuri mitään). Eli lähinnä semmosia draiveja/heittoja joita tarvitsee radalla.
Tallaajien hallivuoro on 20.30-21.30, ja siihen päälle se ekstra pöllövuoro ja tietty pakolliset jälkipelit ja lätinät hallin ulkopuolla + kotimatka niin myöhäänhän se menee että kotiin pääsee. Mutta ei niin myöhään etteikö päälle kehtais vielä yhtä nummelalaista (ei, nummelalainen ei ole syötävää tai juotavaa, eikä edes liity par-lukuihin… vaan se on soolona suoritettu frisbeegolfin pohtimiseen omistettu saunapalaveri) – eilisessä nummelalaisessa pohdin nimenomaan hallissa heittämistä ja treenaamista. Tämä on itsellä nyt kolmas talvi hallissa, ja on kyllä pakko myöntää että hallitreenistä (vaikka vain tunti viikossa) on ollut todella paljon hyötyä kun keväällä on ulos tositoimiin siirrytty.
Kun on liki kolme vuosikymmentä kokemusta joukkuelajeista, ja sitä kautta myös systemaattisesta ja kollektiivisesta treenaamisesta (joka usein on todella puuduttavaa tai epämotivoivaa, kyllä, myös alasarjatasolla), niin silti haluan henkilökohtaisesti ajatella hallivuoron enemmänkin treeninä kuin vain heittelynä. Mutta mikä parasta, saa itse päättää miten, mitä ja millä tahdilla treenaa, eikä kukaan ole huutamassa ”kunnolla perkele” jos homma lipsahtaa välillä vähän hauskanpidon puolelle. Tämän lajin parissa saa onneksi toteuttaa itseään ilman että muut suuttuu (tiettyjen sääntöjen puitteissa ja kanssapelaajia kunnioittaen tietty), eikä muut joudu kärsimään jos minä epäonnistun, tai vastaavasti jos onnistun niin kunniaa ei vie muut.
Ja niin, niitä pointteja hallitreenaamiseen tuli saunassa mieleen, millä ainakin omaan treeniin olen saanut rotia ja sitä kautta myös kehitystä omaan peliin – eli olkoon nämä nyt sitten amatöörin pro-tipsejä hallitreenaamiseen:
– Katso mistä heität; merkkaa tai hahmota allesi tiimatto, käytä markkeria tai kuvittele edes lie.
– Mieti mitä olet tekemässä, eli suunnittele heitto päässäsi ennen kuin heität.
– Kuvittele eteesi väylä, mielellään tiukka väylä. Heitä se väylä.
– Sen lisäksi että mietit mihin kiekon haluaisit menevän, niin keskity myös siihen että miten se kiekko sinne menee.
– Heitä heittoja jotka osaat.
– Heitä kiekkoja jotka tunnet.
– Heitä ajatuksella.
– Nauti.
Välillä tietty kannattaa ja pitää treenata heittoja joita ei osaa tai jotka ei ole hallussa jne. jne... Eikä uusienkaan kiekkojen kokeilu ole huono juttu.
Ps. Saa jättää aivot narikkaan ja venyttää hallin takaverkkoa jos siltä tuntuu, mutta jos tekee pelkästään sitä niin sitten on turha kitistä ens kaudella jos ei joku osa-alue toimi... koska eihän se voikaan toimia jos ei sitä treenaa.
Edit: Ja aivan sama treenaatko hallissa, puistossa vai radalla, niin tämä motto toimii: pelinomainen treeni = erinomainen treeni.
Edit2: Mutta saa (ja välillä pitääkin) heittää myös pelkästä heittämisen ilosta!
