Hyvinkään Startti PRO 2016Kausihan on avattu jo reilu kolme kuukautta sitten Meilahden Milleniumissa, mutta lauantaina Hyvinkään Startti PRO -kisassa starttasi Kempsterin kisakausi 2016 virallisesti. Oltiin meidän Tallaaja-köörin kanssa harvinaisen ajoissa liikenteessä, eli hyvin oli aikaa käydä kahvilla ja jutustella pelipaikoilla tuttujen kanssa.
Aikaa oli myös lämmitellä ja hyödynsin sen, lentokentän kulmassa (ei olis varmaan saanut:P) vedin pikku setin lähäreitä ja suoria kontrollidraiveja, semmosia joita kisassa enimmäkseen tarvitaan (kun lapanen ei riitä taivaslinjoille). Hyvältä tuntui heitto ja linjaan lähti. Sitten ennen kierrosta kymmenen puttia 7-10 metrin etäisyyksiltä, kaikki keskelle pönttöä, eli puttikin oli tikissä.
Jo pitkään ennen kisaa jännitti hieman normaalia enemmän että mitenkähän käy, koska vastassa oli haastava Nummenmäen rata (kuten jo monesti on käynyt selväksi) – pirkkoja ei ole paljoakaan tarjolla ja jokainen pienikin virhe rankaisee. Silti juuri ennen kisaa oli aika luottavainen fiilis, päätin että keskityn joka heittoon kunnolla ja pelaan pelkästään rataa vastaan – enkä ainakaan tuhlaisi energiaa itseäni vastaan taisteluun.
Aloitusväylänä oli #18, siitä vähän epäonnistuneella avauksella mutta hyvillä jatkoheitoilla ihan jees nostopar. Sitten ykkösväylä (ehkä ainut ns. pakkopirkko), hyvä avaus seitsemään metriin, hyvä putti… mutta sen yhden sentin liikaa oikealle että Discatcheri sylkäs Aviarin korin reunan päälle ja maahan. Tuo todella tärkeä menetetty heitto kaiveli aika pitkään, mutta silti jaksoin ilman suurempia virheitä koko kierroksen (kieli keskellä suuta) tsempata loppuun asti.
Samalla kortilla oli kolme uutta tuttavuutta ja entuudestaan tuttu herra liiton puheenjohta, jonka esimerkillinen kannustaminen loi uskoa ja auttoi kun meinasi mennä kuppi nurin. Luulin etukäteen että viiden hengen ryhmällä menisi ikuisuus, mutta aika nätisti se rullasi.
Ensimmäisellä kierroksella tuuppasin siis 15 paria, tein kaksi bogia ja otin yhden pirkon (Roci-antsaväylältä #16, radan suosikkiväylä;) eli pelasin yhden yli radan parin – pakkohan siihen oli olla tyytyväinen, se oli mun kolmas rundi radalla ja personal best parani neljällä heitolla.
Tauolla isolla tutulla porukalla Himaan syömään (Huom! Hima isolla alkukirjaimella, eli se on syöttölän nimi), otin falafelin riisillä, niin kuin ennenkin samassa paikassa Hyvinkäällä kisareissussa (aika kaavoihin kangistunutta seiftaamista ruokasektorilla:P)… Mutta hyvä valinta oli jälleen!
Toisella kierroksella olikin pelkästään tuttuja naamoja heittueessa, kovimpana nimenä paikallinen Valtteri Jaatinen – joka oli pitänyt vuoden päivät hallussaan Nummenmäen rataennätystä (-5), mutta ensimmäisellä kierroksella sen rikkoi yhdellä heitolla toinen paikallinen kovakäsi ja kisan voittanut Joonas Kuitunen. Eli Valtteri tarjosi hyvää haastetta ja perässä yritettiin pysyä.
Vaan ei pysytty. Valtteri oli ainut meidän kolmoskortista joka paransi. Miehellä oli sen verran hyvin ”paikallislinjat” hallussa että en edes miettinyt yrittäväni moisia. Pysyin siis omassa pelikirjassa, muutamassa kohtaa vähän lunttasin ja heti rankaisi bogi, kerran jopa tupla – olis vaan pitänyt putata mörristä väylälle ja ottaa bogi eikä yrittää jostain postiluukun kokoisesta aukosta yläilmojen kautta seivata paria.
Plussalla painelu on raskasta kun niitä pirkkoväyliä on vähän, niitä on vähän vaikka pelaisi isolla riskillä ja omien taitojen äärirajoilla. Mutta onneksi yksi kakkonen tuli tällekin kierrokselle. Ei kierrosta ilman pöröö! Vai miten se meni;)? En muuten muista millon olisin viimeks pelannut birdiefreen? Olin kolme päälle ennen viittä viimeistä väylää, ja niistä kolme olisi ihan pirkotettavissa… Mutta ei tullut lisää pöröjä, ja ykköseltä (joka on ehkä radan helpoin väylä) tuli bogi, heitin ehkä kisan huonoimman heiton puuhun ja siitä syvälle metsään.
No mutta, kolme huonommin kun ensimmäinen kierros eli +4. Vaikka tulos ei tyydyttänyt, silleen, niin pakko olla tyytyväinen koska vähänkään huonommalla tuurilla plussaa olis paljon enemmän – toisaalta jossittelemalla ja paremmalla tuurilla vähemmän, mutta senhän nyt tietää kaikki. Vaikea ja raaka rata, siitä ei pääse mihinkään, mutta kyllä mä ehkä vähän sitä kesytin ja opin pelaamaan että uskallan Nummenmäkeen toistekin lähteä kisailemaan.
Pari-kolme pirkkosaumaa per kierros oli kympin ringin ulkopuolelta, mutta ne ei maistunut, ringin sisältä pääsin kahdella kierroksella puttaamaan pirkkoa yhteensä kolme kertaa (en muista yhtään kierrosta missä vastaava tilasto olisi ollut noin pieni), kaksi niistä laitoin sisään ja se yksi joka tuli ulos oli ihan hyvä putti sekin – se oli muuten ainut koko kisassa jonka ringin sisältä missasin. Eli onneksi putti oli kaikin puolin iskussa, muutama hyvä par- ja bogeyputti yli kympistä ja vaikeistakin paikoista tuli upotettua!
Vaikka hiukan parempaa ratingia noin haastavalta radalta odoteltiinkin, niin kyllä mulle kelpas 947 keskiarvo – joka on kumminkin 16 pojoa enemmän kun oma tämänhetkinen ja ainahan sitä on hyvin pelannut jos yli oman ratingin pelaa!
Ja jaettu sijoitus 13/57 tarkoitti sitä että rahaa oli jaossa, jotka otin vastaan. Eli eli, heivasin amatööri-statuksen (aika halvalla lähti)!?!?!
Tuloskorttiin piti siis ruksata 'kyllä' tai 'ei' että ottaako rahaa vastaan jos on tarjolla, ruksasin jo ennen kisaa 'kyllä' – tästä aiheesta mun pitikin jo aikoja sitten täällä höpistä… Viime kaudella oli pari kertaa lähellä että olisin ottanut rahaa vastaan (mutta kun lahjakortiksi sai vekslattua niin ei tarvinut;), päätin jo viime kauden lopussa että tällä kaudella status vaihtuu vaikka eurosta. Miksikö näin… no siitä ehkä joskus myöhemmin. Mutta jatkossa raidataan ratinkia pro-statuksella
