Hitto, tämä päiväkirja on jäänyt pahasti pimentoon, korjataas asia. Myöhään eilisiltana tuli hetken mielijohteesta kirjoitettua teksti tuonne Facebookin Frisbeegolf Suomi -ryhmään, mutta kun kaikki ei ole naamakirjassa (tiedän ainakin kolme vakilukijaa jotka ei ole;), niin tässä sama teksti tännekin.
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Fribakina – väylä 1.Varoitus! Tässä kirjoituksessa saatetaan mollata joitakin tahoja ja koulukuntia, laiminlyödä muutamia etikettejä ja jopa pilkata tiettyjä ajattelutapoja… Paskamyrsky ei ole tavoitteena, mutta toivottavasti kommenttikenttä paisuu sen verran että popparit kannattaa keittää (tai mikrossa paukuttaa) – mielipiteet ja kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita. Kaikista härkäsimmät internet-ratingin omaavat pirkkopipsat ja bogeypetterit siivuttaa tämän kertaheitolla, toisille voi olla parempi sulatella ns. heitto kerrallaan.
Mistähän sitä aloittaisi… Juuri äsken oli saunapalaverissa niin paljon asioita mielessä mutta nyt ei leikkaa. Noh, kun moni varmasti miettii, että miksi Frisbeegolf Suomi mediana – niin miksi ei, sanon minä! Täällä on monituhatpäinen yleisö ja kaikilla sama mielenkiinnon kohde, toki monenlaista heittäjää joukossa; moninkertaisesta Suomen mestarista sunnuntaituuppariin ja kaikkea siltä väliltä – ja aivan varmasti jokaisella henkilökohtainen suhtautuminen lajiin. Toivottavasti tämä herättää kysymyksiä edes joissakin.
Ja ilmoitetaan nyt tässä vaiheessa, että ei sitten tule ainakaan tästä asiasta sanomista; tämä frisbeegolfpakina ei sisällä mitään friban graalin maljaa, ei salaista kaavaa kuinka heittoon saa lisämetrejä, kuinka sipulin saa pysymään kierroksen ajan kasassa, kuinka upottaa kaikki putit tahi kuinka saada parempaa ratingia – ei, vaan tämän ”avautumisen” tarkoitus on vain ja ainoastaan saada edes muutama silmäpari auki ja ehkä jonkun viisari värähtämään (minun henkilökohtaisen mielen keventämisen lisäksi)… tai jotain sinnepäin.
Minä olen sitä mieltä, että frisbeegolfissa ei ole oikeaa eikä väärää (toki umpibäkkäri-oikurin mielestä on vasurin väyliä, mutta se ei ole nyt se pointti), ei edes hyvää tai huonoa… tai toki on, mutta ne on mielipidekysymyksiä – koska on vain helppoa ja vaikeaa, ja se on fakta. Kun tässä lajissa oivaltaa että mikä on itselle helppoa (vaikka se olisi valtavirtaa vastaan), niin homma helpottuu huomattavasti. Kun asiat oppii ja saa toimimaan, niin ne luultavasti tuntuu helpolta – ja jos ne vielä ovat kivuttomasti toistettavissa, niin ne luultavasti ovat niitä ”oikeita” ja helppoja tapoja tehdä se asia. Helppoa. Vähän sama kun pyörällä ajo, kun sen kerran… no kyllä te tiedätte. Toki vaikeankin voi saada toimimaan mutta väitän että se ei tunnu helpolta, edes silloin kun se luonnistuu – vai oletteko nähneet jonkun ajelevan työmatkat fillarilla takaperin?!?
Oma frisbeegolfin pelaaminen otti ison harppauksen vasta kun pääsin oikeasti hyvien pelaajien kanssa pelaamaan, tiettyyn pisteeseen asti kehitys junnasi paikallaan pitkään (vaikka lajitetämystä olinkin kartuttanut teoreettisella tasolla) – niin käytännössä en kehittynyt kun vasta sitten kun rupesin enemmän ja enemmän pelaamaan parempieni kanssa. Jonkun aikaa siinä pelkässä peesissä kehittyi, se on väistämätöntä (ellei pelaa silmät ummessa). Mutta sitten tuli taas stoppi. Jos ei kehitys ihan kokonaan pysähtynyt, niin ainakin se meni johonkin bullet time -tilaan – ajattelin että tässäkö tämä nyt oli, tämäkö on minun taso? No oli se jonkun aikaa, kunnes tajusin että siihen pisteeseen pääsin tietyllä määrällä pelailua, treeniä ja ajattelua. Hmmm… Ajattelua. Kyllä! Ei muuta kun lisää pelailua, lisää treeniä ja paljon lisää ajattelua, eli mielikuvaharjoittelua!
Missään muussakaan lajissa (lähinnä palloilu- ja lautailulajit) joita koko ikäni olen harrastanut, minä en ole ollut se kovakuntoisin, fyysisin tai lahjakkain tyyppi – joten lisätreenin lisäksi mielikuvaharjoitteita on joutunut käyttämään apuna enemmän kun A-luokan priimus sporttipetet, jotka oli syntynyt nopeiksi tai niillä oli paremmat fyysiset edellytykset tai niitä kuuluisia lahjoja. Minä veivasin pienessä päässäni kuvioita, liikkeitä jne. läpi – ennen nukkumaanmenoa, heti herätessä, koulussa opetustuntien aikana ja missä milloinkin… Saattaa kuulostaa joistakin uuvuttavalta tai täysin humpuukilta, mutta minä olen aina tykännyt lähestyä asioita noin. Henkilökohtaisesti koen sen jopa nautintona, paratiisina minne voin paeta ihan milloin tahansa ja saan keskittyä johonkin mistä oikeasti pidän. Saan siitä voimaa! Ja tuota ”metodia” pitkään käyttäneenä, osittain tietämättäni olen toteuttanut vanhaa ja kliseistä ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” -sanontaa.
Mutta, olenko tehnyt siellä oman pääni sisäisellä pelikentällä asioita oikein vai väärin, hyvin vai huonosti… toki kaikkea edellämainittua. Mutta pääasiassa olen pyrkinyt tekemään asiat mielessäni helposti – joka on auttanut myös tekemään asioita oikeasti helposti! Se ei ole tehnyt minusta huippupelaajaa. Ei. Mutta aivan varmasti paremman kuin se minä, joka olisi sen kummempia miettimättä vain heittänyt frisbeegolfkiekkoa heitto kerrallaan menemään!
Niko Kempas
#65571
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Ps. Blogia en ole sinne naamakirjaan siirtämässä, kyllä tänne taas asiaa tippuu kauden mittaan... Mutta voi olla että tuosta alkoi tuonne Facebookiin puolelle Kempsterin Fribakina, frisbeegolfaiheinen pakinasarja. Katsotaan katsotaan kuinka jaksaa, löytyykö aiheita ja säilyykö mielenkiinto
