Eilen oli Talissa juhannuksen tuplaviikkokisat, pikkusen tihutti vettä välillä mutta muuten keli oli hyvä ja pelaajia paljon. Ensimmäinen kierros lähti ihan mukavasti käyntiin, peruspaaria tuli aika pitkälle paukuteltua, muutaman pirkkoputin missasin ja muutaman laitoin sisään. Ja tietenkin otin pari tyhmää bogeya. Kun kiessi alkoi olla viimestä kolmea väylää vaille valmis niin aloin laskeskelemaan tuloksia ja miettimään että missäs sitä mennään? Plus ykkösessähän sitä, joka meinaa "paineita" päästä miinukselle joten yliyrittämiseksihän se meni... otin kolmelta viimeseltä väylältä tuplan, bogeyn ja paarin. Eli ensimmäinen kiessi tulokseen +4.
Mielenkiintoinen MM-kisojen matsi, pari olutta ja kotisohva kyllä houkutteli, mutta niin teki myös Viikkokisa Champions paikka, joten pakkohan se oli toinenkin viikkokisarundi pelata. Se lähti käyntiin kutoselta näin: bogey, par, bogey, birdie, bogey, par, birdie, par, par, par, par, birdie, eli 12 väylän jälkeen par-tuloksessa. Sitten oli vuorossa "loppuvastustaja", josta en ollut kertaakaan viikkokisoissa selvinnyt ilman lisäelämiä (eli väylä nro. 18). Avasin puskan paremmalle puolelle, mutta sen verran huonoon paikkaan että ei siitä kunnon vauhtia saanut (meillä on kavereiden kanssa semmonen sääntö että jos avaa puskan yli niin on pakko yrittää saareen;)... poolikaveri kyllä puhui viisaita ja sanoi että ei oo mikään pakko. En uskonut vaan kokeilin; ihan hyvä ja suora heitto lähtikin mutta sen verran oli suuntima hukassa että koivunoksiin osui ja läsähti ob:lle. Pitäishän se nyt on uskoa että ei mun sinne saareen kannata kakkosheittoa revitellä kun saumat on 1/5 luokkaa. Bogeyputti vitosesta yläpantaan, joka oli taas hyvä muistutus siitä että joka, siis JOKA heittoon pitäis jaksaa keskittyä jos yrittää tulosta heittää (tommosia supertöhöjä ei oo tullut kyllä pitkään aikaan;), eli tuplaa korttiin ja pelihuumori huonoksi. Ykkösellä tuli yliyrittämistä/hälläväliämeininkiä oikeen kunnolla >> kaks visiittiä ob:lle ja seiskaa pukkas. Loput rennosti ilman "paineita": par, birdie, par, par. Toisen rundin lopputulos +3.
Hiukan sylettää mutta ei mitään niin huonoa etteikö hyvääkin; ainakin tämän vuoden viikkokisarundit Talissa on ollut tasaisia: +4, +5, +4 ja +3. Ja joka kiessillä on ollut pari tyhmää ja helposti vältettävää bogeya ja ainakin yksi tupla, tripla tai jopa quattro -bogey. Eli ilman mitään supertöhöjä ois ollut mahdollista pelata alle. Seuraavan kerran pääsen metsästämään Viikkis Champions paikkaa vasta elokuussa, kun ens torstaina on Talissa parittelut ja sitten heinäkuu menee Pohjanmaalla.
Ps. Mä uskottelen itelleni että Tali Openin pelikirja vaati vähän kantapään kautta oppimista, ja nyt sitä on tehty... jos näätte mut TO:ssa yrittämässä 18. kakkosheittoa saareen niin tarjoan jätskin
