Raporttia pohojosesta – osa 1.
Kolme päivää tuli tunkattua muovia Suomi-neidon vyötärön ympäristössä. Starttasin Pietarsaaresta perjantaina aamupäivällä ja Kokkolasta nappasin pari kaveria Opelin jousille, määränpäänä Oulu. Koko viikonlopulle pistettiin kolmen kesken kympin betsi, jossa oli mukana kaikki viikonlopun heitot. Ensimmäinen pysähdys otettiin jossain Raahen holleilla, tais olla Hietamaan frisbeegolfrata... aika haastava ja mukava 18-väyläinen metsä/soramonttu -rata, muutama väylä oli kyllä semmosta ryteikköä että yksin tai ilman spottausta ois mennyt iltamyöhään, ja itikoita oli aivan törkeen paljon. Pelasin +3, joka on ihan jees radalla josta en tiennyt mitään ja puolet väylistä oli sokkoja. Alkuillasta päästiin Virpiniemeen, missä pelattiin tutustumiskierros perusleiskaa, pirun haastavia väyliä, pari semmosta par-vitosta että ohhoh... + vaikeita par-nelosia ja jos väylältä lähti hortoilemaan niin ei toivoakaan paariin pelaamisesta. Mutta onneks oli myös pirkkoväyliä joilla sai hengähtää, pelasin treenikiessin +4. Sitten pöperöä ja pyörähdys hotellilla, illalla pelattiin jälkipelit terassilla ja nautittiin pari rentouttavaa.
Lauantaina puoliltapäivin enimmäinen kisarundi Powergrip-tourin Virpiniemen osakilpailua, joka ei lähtenyt maukkaasti käyntiin; heti aloitusväylältä tyhmä bogey, mutta seuraavat 5 väylää par, sitten bogey, pirkko ja par. Eli ensimmäisen 9 väylän jälkeen +1, ei paha, ei mitään ressiä, rennosti vaan... Just, seuraavalta väylältä (kisaleiskan kakkonen) TY-PE-RÄ tuplabogey, sitten böördi ja heti perään tuskainen tuplabogey, par, ja helvetti taas tupla, par, pirkko, par ja pitihän se viimeseltä väylältä vielä räpeltää idioottimainen tupla. Vau, viimeset kymmenen väylää +6 ja koko kiessi +7 (rating 881), ei näin... Mutta ei voi kun peiliin vilkasta, tuli otettua tyhmiä riskejä (oli kyllä vähän paskaa säkääkin mutta mutta...) ja yritettyä semmosta mitä ei osaa tai mikä ei onnistuis edes McBeastiltä;). Jos ois edes tuplabogeyt jättänyt ottamatta niin vois olla tyytyväinen, mutta nyt toi kiessi jäi vähän syömään. Kierroksen jälkeen ilmestyi karmea ukkonen salamoineen ja jyrinöineen pelottelemaan perämeren ylle (mä luulen että siinä tuli heikoimmilla desi pöksyyn, meinaan sen verta kovaa rysähti), mutta onneks se pyyhkäs Virpiniemen ohi...
Ei muuta kun Oulun ytimeen ja suoraa Da Maxiin, helposti top-5 pizzat tässä maassa! Nam! Haavat nuoltuna ja keskivartalo domekkaana lähdettiin tarkastamaan Meri-Toppila. Ei tuulta!?!? Ei muita pelaajia!?!? Hieno sää!?!? En ollut ennen pelannut rataa, mutta Youtubesta tuttu oli. Ihan jees ja sopivan haastava, oli mukava pelata välillä vähän avoimemmalla kun oli pari rataa saanu sihdata pilleihin ja ryynätä byltsissä. Muutama väylä oli ehkä hiukan hazardi kun ne meni pyöräteiden yli tai niitä pitkin (pari kertaa oli kiekko jo ilmassa kun yhtäkkiä ilmestyi liikkuvaa ihmislihaa sektoriin), ei ollut kyllä lähelläkään, onneks... mutta vähän säikäytti. Meri-Toppilasta löyty ihmeen helppo par-nelonen (väylä 6, 105m), semmonen nopeesti vasuriin ja lopuks vähän oikeelle taittava vinkkeliväylä lepikossa, jossa oli ns. oikoreitti; muutaman kiekonmentävä väli mistä riskillä tuikkasin kympin eagle-putille (maalasin kyllä ennen heittoa että tosta välistä hysseflippi ja tää on helppo eagle;), mutta sen verran roikku oksat linjalla että putti jäi ujoks ja kosahti alarautaan, höh. Väylällä 11 kokeilin alivakaalla Quasarilla jotain ameriikan antsaa, tuuli nappas ja liidätteli Quasarin suhisemaan piiiiitkälle kaislikkoon (uskallan epäillä että ei tuu ikinä takas;). Runttasin scorecardiin tuloksen +3, johon olin kyllä tyytyväinen (kun kyseessä eka visiitti radalle ja muutama ylimääräinen bogey ja lost discikin tuli kumminkin otettua).
Jatkuu...
