Viime lauantaina oli vuorossa Talissa Talin Tallaajien Talvisarjan osakilpailu no.5. Heräsin aikasin, kamat kasaan ja bussiin, bussissa aamupalat ja kahvit naamariin. Bussipysäkiltä oikaisu Talin pallogolfkentän poikki, siinä tulee aina haaveiltua että hitto ku tänne sais hienon fribaradan;) Muutama treeniheitto 2C:lle joka oli sopivasti matkan varrella, kerrankin olin muuten ajoissa kisoissa (ajoissa ja ajoissa;), minuutti jäi vielä aikaa ennen ku ilmoittautuminen meni kiinni (mulle se on ajoissa;). Kunnon lämmittelyt jäi ottamatta kun puhuttiin lämpimikeseen Väykän ja kumppaneiden kanssa;)
Luvassahan oli siis kolme kierrosta Talia; joista kaksi ensimmäistä 15-väyläistä spesiaalileiskaa ja viimeinen kiessi 18-väyläistä hiukan normileiskasta poikkevaa rataa. Ensimmäisen kierroksen aikana oli ajoittain pientä aamukankeutta havaittavissa (elohopea oli nipin napin nollassa), draivit oli vähän ponnettomia ja näpit sen verran kohmeessa että putit irtos hiukan hitaasti/myöhässä. Peli luisti silti ihan hyvin, jos ei avaukset olis ollut niin ujoja ja vajaita niin olis päässyt enemmänkin napsimaan kakkosia, mutta nyt piti tyytyä aika moneen (tylsään) nostokolmoseen. Bogeyfree-kiessin sössin 50m normia lyhyemmällä ykkösellä (par4), avaus vähän oikeelle metsään, kakkosella "neppi" takas väylälle, kolmannella Roci forella melkein koriin, (kierroksen ainut aivopieru pörähti tässä vaiheessa) par-putti jostain kolmesta metristä ilman mitään keskittymistä lipsahti alarautaan. Tämä kirpas hetken mutta ei kauaa kun viideltä viimeiseltä väylältä neljältä tuli otettua pirkko, ja ei ollut se viideskään pörö kaukana (ketjuja kutitellen ohi). En pitänyt kiessin aikana mitenkään tarkasti kirjaa omasta tuloksesta, tiesin vaan että bogeja oli yks ja pirkkoja ihan jees määrä vaikka enempäänkin oli saumat. Tuo leiska oli omaan mieleen, ns. old school Talia; lähinnä lyhyitä teknisiä väyliä. Luulin (ja niin luuli muutkin) että kärkitulos huitelis jossain 9-10 alle… mutta pienenä yllärinä mun -5 riitti jopa jaettuun kärkitulokseen!?!?
Tässä välissä kerettiin käydä kaupassa hakemassa vähän evästä ja kahvitella… Toiselle kierrokselle ei TD:t kerännyt/laskenut scoreja, vaan kakkoskiessin ryhmät oli merkattu randomilla jokaisen scoreen. Tämä oli ihan toimiva toimenpide ajan (ja td:n päänvaivan) säästämisen kannalta ajatellen;).
Toisella rundilla ei enää ollut kohmelosta tietoakaan kun aurinko lämmitteli mukavasti pilvettömältä taivaalta. Kierros käyntiin nostopirkolla, siitä sitten loppukiessi paria ja aina välillä napsahti pirkko. Muutamaa epäonnekasta heittoa kompensoi hienosti muutama onnekas heitto… mutta ei oikeastaan mitään ihmeellistä, ei typeriä mokia eikä mitään ylisuorituksiakaan. Ennen viimeistä väylää (ykkönen) olin 5 alle... Avaus lipsahti taas sinne oikealle, kakkosheitto about ekaan puuhun, kolmas 20m vajaaksi oikealle metsään, neljäs melkein ekaan puuhun mutta 15-metriseen bogeyputtiin keskityin lähes 30 sekkaa (ensimmäisen kerran ehkä ikinä), puttasin Aviarin tiukkaan rakoon millin antsassa, ja sieltähän se ässäsi puiden välistä keskelle pönttöä! Bogeyfree tuli taas sössittyä mutta oli kyllä hieno lopettaa tommoseen puttiin! Tavoitehan oli tietenkin parantaa esimmäisen kierroksen tulosta tai pelata edes sama, en onnistunut vaan heiton päähän jäin, eli -4.
Scoret palautukseen ja pizzalle! Tauolla sumplittiin että kyllä nyt on joku/jotkut saletisti painanut kunnolla alle (kun kelikin oli mallia tulos)… mutta ei ollut, eli meikäläinen oli jaettu ykkönen (tasoissa Mikael Hämeen kanssa, meitä heiton perässä oli Timo Heikkilä ja Arttu Stoor yhden päässä Timosta) kun lähdettiin viimeselle kierrokselle!!!
Oon mä joskus ennenkin ollut ykköskortilla, mutta aina oon sulanut tai sössinyt… nyt päätin pitää pelikirjasta tiukasti kiinni loppuun asti (joka ei yllytyshullulle riskien ottajalle ja huonosta keksittymiskyvystä kärsivälle ole helppoa;). Kärkikortilla oli kovia nimiä, ainakin muhun verrattuna. Ja leiskakin huomattavasti vaikeampi ja pitkälle heittäviä suosivampi kun mitä aiemmilla kierroksilla, melkein jo ”tää on hävitty tää peli” -ajatus hiipi ohjaamoon… mutta onneks sain ne ajatukset draivattua jonkkaan ja pelasin omaa peliä. Pitkillä väylillä hävisin draiveissa päälle 20 metriä muille, mutta ei se loppupeleissä vaikuttanut mihinkään. Kaikki sössi saman verran; Mikael, Arttu ja Timo 5 bogia per ukko ja mulle kolme bogia ja yks tupla (tarkastin kisakoneesta;). Böördejäkin kaikki napsi suht tasaisesti että erot ei oikeen kasvanut. Hyvä ja rento fiilis oli ykköskortilla, ei mitään hyssytellyä eikä totista torven soittamista. Scoreista ei tarkemmin puhuttu ennen viimeistä väylää, eikä siinäkään kukaan halunnut/jaksanut ruveta tarkkaa tilannetta tsekkailemaan. Mulla oli honorit (normi 12), lipsautin siihen melkein ensimmäiseen puuhun siinä vasemmalla ja kimmokkeella oikealle mörriin, sain sieltä jotenkin heitettyä kyykkydraivin viiteentoista, par-putti-yritys vähän ujo ja nostobogey. Mikaelille ja Timolle kakkoset ja Artulle par, jännäks meni!
Tulosten laskennan jälkeen meikäläinen oli yksin meidän kortin kärjessä, Timo heiton päässä ja Mikael ja Arttu kahden. En millään uskonut että tolla voittaa koko kisaa… Piippo oli sössinyt ja liukastellut pari ekaa kiessiä, mutta oli tuupannut viimeisen rundin 6 alle! Ja sieltä se forejumala nousi raivolla kolmoskortilta jaetulle kolmannelle sijalle, mutta se ei riittänyt eikä sitten kukaan muu ollutkaan petrannut vaikka sitä odotin (pelkäsin).
Kisaa edeltävänä iltana ja kisa-aamuna oli jotenkin tosi hyvä fiilis, en tiedä johtuko se uudesta rotsista ja lippiksestä vai siitä että oli hienoa tuloskeliä luvattu… mutta se hyvä fiilis pysy yllä koko päivän ja heitto oli kaikinpuolin kohdallaan, draiveista lähäreihin ja putteihin! Ja kerrankin maltoin seiftata kun piti seiftata enkä ottanut tyhmiä riskejä tai heittänyt heittoja joita en hallitse, vaan pelasin rennosti sitä kuuluisaa omaa peliä. En pelannut mitenkään oman taitotason yläpuolellakaan (ellei ratingejä mulkoilla)… Ja kyllä mulle maistuu tämmöset ratingit: 983, 975 ja 954 (ka. 970), eli 69 pinnaa omaa ratingiä paremmalla keskiarvolla tuli taiteiltua!
Nyt on ”Career Wins” -sarakkeessa yksi ykkönen ja sitä ei sieltä pois oteta! Kun TD palkintojenjaossa nimeni viimeisenä huusi niin en oikeen osannut isommin tuulettaa tai mitään, tää oli kumminkin itelle ensimmäinen kunnon voitto yksilölajissa IKINÄ! Eli ihan uusi tilanne, hieman hämmentynyt mutta hyvä fiilis oli!
Palkintoa en ottanut käteisenä lapaseen vaan lahjakorttina, eli jatkossakin tuuppaillaan amatööri-statuksella;)
Ps. Sunnuntaina kävin Meilahdessa heittämässä höntsäkiessin Piipon, Huotelinin ja Amin kanssa, mulla ei ollut omia kiekkoja mukana kun tarkotus oli vaan käydä kahvilla ohimennen, joten lainasin Vesalta Tiipparin ja Villeltä Aviarin. Hienon fribaviikonlopun kruunas Villen EC2005 Aviarilla heitetty holari Meikun väylällä #15.
