Ja umpifore täällä, päivää. Aloitin tosin lajin tempoilemalla väkisin rystyllä, mutta käsihän siinä vain kipeytyi. Foreen siirryin, kun se tuntui luonnollisemmalta liikkeeltä ja pysyin ehjempänä. Aikoinaan pelasin 15 vuotta tennistä ja kämmenlyönti oli siinä helppo, rysty vaikea. Sama liike kämmenellä molemmissa lajeissa. Sitten siirryin sulkikseen, ja 25 vuoden treenit on vissiin tehneet upsistakin aika luontevan heiton. Petankkiakin pelasin parikymmentä vuotta, ja siinä taas on aika paljon yhteistä puttauksen kanssa. Pää hajoaa kyllä edelleen, oli laji mikä tahansa.
Foreni on pelikavereitten mielestä maailman rumin, mutta näillä mennään. Mittaa kertyy max sata, mutta on se sentään 40 metriä pidemmälle kuin bäkkäri. Ja tuntuu sata kertaa hauskemmalta. Peukku on kaksi senttiä kiekon päällä ja osoittaa kiekon keskikohtaan, etusormi suorana rimmin alla ja keskisormi koukussa. Nimetön rimmin ulkoreunaa vasten ja pikkurilli siinä painamassa nimetöntä. Kiekko ja kädet mahdollisimman kuivana ja ote semmoinen napakka. Siis ihan pöljän näköinen heitto, mutta on sillä jo kymmenkunta holaria tullut.
Juutuubipätkiä katsoessa kyllä ihmetyttää, kun osa huipuistakaan ei ilmiselvissä forepaikoissa lähde edes yrittämään forea. Ehkä ne ei koskaan pelanneet tennistä.
