Reteesti yli 20 m pitäisi sisähallin olla tuulettomaan heittämiseenkin. Lähinnä joku Boeingin lentokonekasuashalli ja Nasan Floridan laukaisupaikan vieressä oleva halli sekä ehkä isoimmat sisähallit voisivat tarjota korkeutta tarpeeksi ja pituus voi olla sii o soo ilmailun ulkopuolella. Onnea vaan tilan löytämiseen ja sen tyhjentämiseen friban heittoa varten.
Davidin linja oli samaa sukua eri tavoin toteutettuna kuin minkä mä vedin Talissa vikalla väylällä kisassa vuosia sitten, kun Venäjän kansallinen sarja kävi täällä ja toimin oppaana eri radoille kavereille. Nokkakulma ja nousun jyrkyys oli samaa luokkaa kuin mulla peilikuvavakaudella varustetulla kikeollani ja antsalla. Tuuppasin jotain 140-145 m Z Predatorilla antsaheitolla, joka tyynellä olisi mennyt kai alle 30 m, joten mitta tuli siitä, kun kiekko meni tuulen pohjaan työntämänä korkealta pudoten. Olisko matalalla s-kurvilla parhaimmillaan tyynellä Pred mennyt 115 m verrokkina? Tuuli oli aamuun mennessä laantunut hieman kaksi puuta radalla yöllä kumoon puhaltaneesta kevätmyrskystä. Puuskat kävivät maan pinnassa yli 20 m/s ja hetken aiemmalla väylällä meinasi koko porukka lähteä tuulen mukaan. Nojasin jotain 30 asteen kulmassa maahan nähden tuulta kohden ja repeilin vuorossa olevalle, kun hän ei päässyt tiille, kun yritti ottaa askeleen ja meinasi lähteä ilmaan. Takkinsa oli pingottunut purjeeksi niin pitkälle kuin kangasta riitti.
Davidin pystyynheittokulma pisti miettimään, mitä Juho Parviainen, Käpä ja Erno Väyrynen tekisivät noissa tuulissa? Osaavat muutkin isokätiset nakata korkealle.
