Ei haittaa, vaikka juuri pestylle takille lintu tööttäsi mielipiteensä ja se kimposi sormien kautta bägille erittäin hankalasti siivottaviin kohtiin. Kun kolikon kääntöpuoli on kaksi reilua tekniikkaparannusta väärän käden heitoissa.
Sääli ettei ollut speed 7 nopeampia kiekkoja mukana. Tuli kivasti motivaatiota heittää uudestaan. Tietenkin säästä luvataan tosi hienoa...
Tämä yhden verrokkipyörälenkin nopeusennätyksen murskauksen jälkeen jalat tönköhköinä ja väsyneenä. Hyvää tuossa vain se, että jaksoin kovaa vähemmin paussein, kun aamulla ei ollut haittaavaa liikennettä, joten ei ole vvertailukelpoinen tulos. Ei passaa silti valittaa 51>44 minuutin muutosta. Pitäisiköhän käydä salilla enemmänkin? Pelottaa kun uusin niksein olen edistynyt luupiikin hoidossa, joten uskaltaa kokeilla kovempaa treeniä, mutta polvi valittaa kesken glukosamiinikuuriakin.
Vielä en heitä hanskoja tiskiin treenin koventamisen suhteen, kun lihastreenin kohdennus puhdasta pyöritystekniikkaa tukevaksi ja runttauksen välttämisen muistaminen voi suojata polvea väännöltä riittävästi. Ei lopu opittava, vaikka kolmas pyöritystekniikan opetteluvuosi menossa. Isoin ongelma on muistaminen ja pikkulihasten kesto. Kun on ikänsä runtannut, siihen lipeää takaisin liian helposti.
Kun treeneissä pitäisi tehdä erilaisia harjiitteita, vedin välillä liian isolla vaihteella pienellä pyöritysnopeudella=vääntöä polvelle. Ei enää, mutta en tiedä, onko viisasta tehdä toista ääripäätä. Vedin 19% mäkeä ylös pienellä vaihteella niin nopeasti kuin pystyin polkemaan 22 km/h. Olisi ehkä terveellistä välttää maksimisuorituksia... Pompin penkissä ylös ja alas, kun olisi pitänyt käyttää suurempaa vaihdetta nopeuden ja pyöritysnopeuden puolesta. Tarkoittaa suurempaa nopeuspotentiaalia. Kahteen muuhun mäkeen sama vaiva. Luonnollisesti reitin muut jyrkät pitkät mäet.
Onneksi on terveyden kannalta varaa keventää ja joka treeniä ei passaa vetää kisameiningillä.
