1,8 km pyörällä kauppaan hengästymistä vältellen lääkärin määräyksestä ja paluu eilen, kehkot paskana ja saikulle tänään. Testasin, kestääkö ilman hengitysilman lämmitintä noin lyhyttäkään matkaa plus 1 asteessa. Ei kestä. joten kuonokoppa päälle ja silmälasit huurussa sekä tipoissa kotiin lekurilta käveltyäni. Aiempi lekuri käski joka päivälle kävelyä alle hengästymisvauhdilla, joten samaa yritin pyörällä. Ulkoilu auttaa keuhkoja selvästi, kun vain tehot ovat alhaalla ja ilma, joka keuhkoihin menee on tarpeeksi lämmintä. Aika aikaisessa vaiheessa saa kuonokoppaa käyttää grr. Oli mäessä mummon vauhdit, joten ei mitään mahiksia turvallisesti talven viikkokisoihin. Ulkonakaan ei kuntoa pidetä yllä, kun ei saa hengästyä, joten vain vähässä lumessa voi mennä tasaisella tai jonoja luoden mäkisessä maastossa. Hengästymiset sisällä ja maisema ei vaihdu. Jäätävän tylsää ja pakollista, kun kuolema uhkaa, jos keuhkot hyytyvät ja saan astmakohtauksen, eivätkä hengityslihakset jaksa vetää kuristuneesta pillistä ilmaa läpi.
Lyhyellä tähtäimellä avaavia lääkkeitä kuin astmaatikko useamman päivän, kun tähän asti en ole tarvinnut kuin kipeänä. Oli aiempi simpukka vanhentunut helmikuussa käytön puutteessa. Hyvä niin ettei tarvitse, kääk, jos jatkossa tarvitsee koko ajan
Huonompaan suuntaan tuntuu keuhkot menevän sairastuvuudeltaan, vaikka kunto ja hengitysteho kasvaa. Pääsin PEF testissä paria pistettä alle enkkaani taudista huolimatta, joten luultavasti keuhkot ovat off seasonista huolimattakin paremmassa kunnossa kuin aiemmin. Siinä onkin miettimistä, miten asia säilyy yhtä hyvänä jonnekin +5 asteen paluuseen asti, kun ulkona en voi treenata aerobisesti huoh.