Tartte varmaan näin vanhan (43v.) enää koittaa muuta kuin petankia rollaattorista.
Älä hyvä mies anna vuosien häiritä. Ittelläni on mittarissa vain vuoden vähemmän, mutta silti parin vuoden aikana on saanut heiton kulkemaan vähintäänkin tyydyttäville mitoille. Alkuun oli hankalaa ja vaikka kuinka luki ohjeita ja katteli videoita ja teoriassa tiesi miten pitäisi heittää, ei sitä kaikkea vaan saanut mitenkään kerralla toimimaan. Vanha koira ei tosiaan opi uusia juttuja niin helpolla
En nyt varsin pidä itseäni minään osaajana muita opettamaan, mutta jaanpa kolme tärkeintä oivallusta jotka itselläni vei eniten hommaa eteenpäin (ja puhutaan siis rystyheitosta):
1. Painonsiirto - Aluksi koitin kiskoa sitä kiekkoa matkaan "räjähtävästi" sieltä taaksevedon perukoilta ja ihan pelkästään voimalla. Kaikin voimin kun kiskoi niin siinähän samalla tuli vartalolla oikein nojattua taaksepäin. Kiekot lähti kovaa nokka pystyssä ylös, lensi sen 40m ja putos alas ku mummo puusta. Kun sitten oivalsin että vartalon liikekin pitää saada suuntautumaan eteenpäin ja saada paino sen tukijalan päälle, niin johan alkoi tapahtumaan. Mutta päästäkseni soveltamaan tuota käytännössä, oli ensin rauhoitettava ja hidastettava heittoa ja siinä samassa tuli se suurin oivallus, eli:
2. Rento ja sulava liike - Alkujaan se mun räjähtävä veto oli tosiaan sitä. Puristettiin joka solulla ja hyvä ettei äijä posahtanut tomuksi niille sijoilleen. Tuota painonsiirtoa korjatakseni pudotin vauhtia ja heitin silleen kevyen rauhallisesti keskittyen viemään painoa tukijalalle, niin johan tuntui helpolta heittäminen ja kiekko alkoi lentää ihan uusille lukemille. Se oli valaistuksen hetki. Aurinko paistoi pilvien välistä, enkelikuoro lauloi ja kuulin James Brownin huutavan "Do you see the light!?" Toki välittömästi painonsiirto-ongelman korjattuani palasin hetkeksi vanhoihin synteihin ja koitin taas kiskoa rähähtävästi lötää matkaan sieltä taaksevedon pohjalta. Eihän se mihinkään liikkunut kun äijä oli ensimmäisestä askeleesta lähtien joka lihas jännittyneenä jäykkä kun rautakanki, ja heitot lyheni taas. Taivas meni pilveen ja enkelikuoron & James Brownin tilalle tuli Martti Servo ja Napander. Lopulta oivalsin että salaisuus piileekin nimenomaan siinä rentoudessa. Viisaammaat ovat sanoneet että rento lihas on nopea lihas ja siinä tosiaan tuntuu olevan perää.
Olin myös lukenut että kädellä pitäisi kiekkoa kiihdyttää vasta lopuksi, alkaen suurinpiirtein siitä kun kiekko on rinnan kohdalla, mut ei se mulla niin toimi. Jos mä koitan havannoida milloin se kiekko on oikeassa kohdassa niin mähän oon jo nenälläni lapanen suorana tiin edessä ennenkuin aivot ehtii prosessoida että "nyt vois laittaa sitä kättä peliin". Ei vaan vanhalla hermosto ja lihakset toimi yhteen enää niin, tai jotain. Mutta jotenkin pelkästään kun ymmärrys että suorituksen pitäisi olla jollain tapaa sekventiaalinen, lantio - hartiat - käsi, upposi kaaliin, niin sehän auttoi. Nyt siis koitin saada heittoon mahdollisimman rennosti muutaman alkuaskeleen, sitten x-step ja taaksevienti edelleen sulavasti ja rennosti ja kiekon matkaansaattaminen alkaa lantiosta, hartiat tuntuu seuraavan vähän kuin ittestään ja vasta sitten kun paketti on jo liikkeellä niin jossain vaiheessa oikein kunnolla kättä peliin (ja toivotaan että ajoitus osui kohdilleen). Tuntui toimivan.
3. Ote kiekosta - Gripin kanssa ei sinänsä ollut missään vaiheessa ongelmaa, ihan perus powergrip toimi ok, mutta jossain vaiheessa tajusin että mähän vedän kiekkoa koko matkan kiekon etureunasta. Siis siitä kiekon osasta joka on kohti koria. Jotain tekniikka juttuja lukiessani törmäsin artikkeliin jossa puhuttiin siitä että pitäisi pitää kiekosta kiinni siitä reunasta joka on kauimpana itsestään, että viimehetkillä ennen irroitusta otekohta kulkee lyhyessä ajassa pitemmän matkan ja tuottaa näin kovemman spinnin. Tuntui järkeenkäyvältä. Niinpä siirsin otettani siitä kiekon nenästä vastapäivään 45 astetta, niin että nyt kun kiekko tulee rinnalle, ote on siitä kauimmaisesta reunasta. Kiekko on siis siinä vaiheessa kokonaisuudessaan rinnan ja otteen välissä ja näin käden ojentuessa ihan viime hetkillä ennen irroitusta kiekko kääntyy 45 astetta enemmän kuin ennen. Reilusti kovempi spin ja sitä myötä kiekko lentää ja pysyy ilmassa paljon paremmin ja fade on rauhallisempi ja eteenpäin pyrkivä.
Kun vaan jatkaa ja heittelee, niin kyllä ne oivallukset sieltä tulee. Iästä viis.
