En muista, milloin heitin viimeksi. Käteen sattuu, kun joudun päivittäin hoitamaan mutsia ja teen kahden sairaanhoitajan työn. Yksi niistä sanoi kärsineensä samasta vaivasta kuin minä ilman leikkausta ja mtsin tarvitsema hoito oli: "Ihan hirveää". Välillä käsi turpoaa niin paljon, että hermot ovat puristuksissa niin, että sormet väpättävät tahdonvastaisesti. Lekuri ja hoitsut sanoivat, ettei passaa heittää :-(
Ei mitään niin pahaa, etteikö hyvääkin. Ostin kai sitten ei-polkupyörän, kun wanha väittämä on, että kun pyörällä oppii ajamaan, sen osaa aina ja uusin verme jalat edellä ajettavan ohjaus varsinkin ylämäessä on jotain muuta kuin polkupyörässä. Startitkin ovat haastavampia. Puhkoo vastatuulta paljon paremmin kuin triathlonpyöräni, eikä nyi yhtä pahasti sivutuulissa. Opittavaa on ja haasteita, joten elämä pysyy mielenkiintoisena.
