Jos olet Gripblogiani lueskellut, niin mullahan on noita paniikkikohtauksia tullut kisoissa n. viiden vuoden ajan. Mua ainakin on helpottanut se, että olen avannut jännitystäni ja sisäistä maailmaani sekä paniikkikohtauksia paitsi alan ammattilaiselle myös analysoinut sitä foorumilla semi-julkisesti.
Vaikka ei tuota blogia kaikki pelikaverit luekaan, niin se on mahdollista enkä sitä voikaan tietää. Kun olen juurta jaksaen selittänyt, että mulla on ikävä ongelma, ja että miksi ja milloin se tulee, se on ikään kuin jo pöydällä ja hoidettu. Enää ei tarvitse jännittää sitä, että yllättäisin pelikaverit paniikilla tai gripparisahauksella korilla. "Hei, tää on nyt se mistä oon kirjoittanutkin", voisin todeta, ja se on silloin asia, jota ei tarvitse hävetä tai jännittää, koska se jo tiedettiinkin.
Yksi osa noista supermokien jälkeisistä kohtauksista tulee juuri häpeän tunteesta. Luulen, että omalla kohdallakin jännitys on osittain myös jännitystä siitä, nolaanko itseni jännittämiseni vuoksi. Olet kuitenkin avoimesti kirjoittanut jännittämisestäsi, joten lienet ajatellut tämän asia samalla lailla.
Vaikka, kuten totesin, eihän blogiani kaikki todellakaan lue. Yllättävän moni kuitenkin on tullut puhumaan siitä. Myös sellaiset pelaajat, joita en tunne ja joiden kanssa en koskaan ole tietääkseni jutellut.
