Mä olen kanssa edennyt ilon kautta silloin vain, kun olen voinut. Siksi olen räiskinyt kentällä sarjana. On eri asia takoa samaa vanhaa hommaa kuin parantaa heittämistä tekemällä paremmin. Alussa toistot usein parantavat vartalon hallintaa ja siten epäoptimaalisestakin tekniikasta voi olla apua. Valitettavasti eri tekniikoilla on erilaiset rajat sille, miten pitkälle niillä pääsee. Mistä johtuen jossain vaiheessa on etsittävä tapa, jolla heittää pidemmälle, koska kun olet saavuttanut ylärajan nykytekniikalle, vain vaihto kelpaa. fyysistä kehitystä tulee alkuvaiheessa kaikilla tavaoilla heittäen, mutta eri tekniikat asettavat eri minimivoima- ja nopeusvaatimukset eri vartalon osille. Siksi heikoimman lenkin löytyessä yhden tekniikan rajan löydyttyä kehitys saattaa jämähtää tekniikkaa vaihtaessa heikkoon lenkkiin. Mistä tietää heikon lenkin, ennen kuin kokeilee erilaista tekniikkaa? Hommahan ei ole edes näin helppo, koska jossain vaiheessa toistot yhdellä tavalla jäävät muistiin ja ne hiipivät takaisin huomaamatta sitten, kun olet vaihtanut pidempään tekniikkaan. Takaisin hiipimistä tulee varsinkin silloin, kun yrittää tehoja riuhtoa täysillä ja kun yrittää muuttaa uutta tekniikkaa optimoiden sitä. Käykin helposti päinvastoin, koska heittäminen on vain liian vaativaa toteuttaa yksityiskohdiltaan tietoisella ohjaukselle heiton aikana. Siksi automatiikka iskee päälle ja useimmiten huomaamatta. Monelle on käynyt useamman kerran repsahdus vanhoihin tehottomimpiin tapoihin. Eri vuosien aikana. Jep kokemuksesta puhun :-(
Arvaa harmittaako, kun yrittää parantaa ja tekeekin huonommin? sitten pitää ensin poistaa vanha moka ja sitten vasta pääsee uuden opiskeluun. Ei onnistu helposti, kun mennään vaikeampiin asioihin. En usko, että olet vielä päässyt tekniikan vaikeimpiin osiin, joten sinulla ei ehkä vielä ole vaativuudesta tietoa. Perusteet ovat melko helppoja ja pituutesi perusteella lienet vielä niiden parissa. Mitä pidemmälle haluaa heuittävän, sitä puhtaammaksi tekniikka pitää hioa ja sitä pienemmät virhemarginalit ovat. Se tekee elämästä hankalaa pidemmän päälle. siinä palaa hihat monella, kun eivät jaksa tai arjen vaatimuksista johtuen ehdi treenaamaan tarpeeksi ylittääkseen eri vaikeustasoja. Tämä selvittää, miksi päätyönään pelaavat maailman huiput monta päivätuntia enemmän kuin keskiverto pro Euroopassa pelaamalla on edellä. Poikkeuksena on pituuteen satsanneet kaverit, jotka säästävät huipputason saavuttamisen aikavaatimuksissa muista pelin osa-alueista. Tämä on muuttumassa, kun muutama eurooppalainen pystyy satsaamaan paljon aikaa jo. Ei ehkä jenkkien verran muut kuin Lizotte. En tiedä varmaksi kaikkien aikasatsauksia.
Ragna Bygde on edellinen naisten EM voittaja ja opiskelee jenkeissä ja kisaa paikallisten kanssa usein. Siis maailman huippujen kanssa ja nosti tasoaan kivasti tänä vuonna. Kun joutui kahden 140 m heittävän naisen kanssa kisaamaan ja yhden 130 m heittävän kanssa. Kilpailijat tekevät kisaamisen vaikeaksi. Silloin ei voi antaa siimaa treenaamisessa määrissä ja laadussa. En tiedä, mihin pyrit, joten sikäli et ehkä tämän hetken tavoitteilla tarvitse hioa yhtä pitkälle tekniikkaasi. On se silti aika vaikuttavaa, että Paige Pierce on noin 160 cm pitkä ja paiskoo 140 m. Ei ole edes kommunistimaiden partanaisten douppausohjelman läpikäyneen näköinen fysiikaltaan. Sä olet lihaksikkaamman näköinen kuvissa.
