Gripblogi

[gunners]

Unohda Jaani ajatus että mitä muut ajattelevat. En usko että kukaan miettii" tossa nyt on se entinen kova jätkä, vaan eipä pärjää enää" ja jos joku niin ajattelee, niin omapahan on häpeänsä.
Siitä putista olet tehnyt ittellesi peikon, Anteroakin isomman mutta kyllä se siitä aukeaa aikanaan.
RELAX!
Ja ihan mahtavaa että et meinaa antaa periksi! Tehdää diili että kumpikaan meistä ei anna periksi. Sinä löydät putin, ja sitä kautta henkisen tasapainon pelaamiseen. Ja minä löydän aukon väylältä mihin kiekollani osun, ja sitä kautta nousun pappasarjan tokavikaksi.

[Jaani]

Laskeskelin tässä, että täytyy pelata melkolailla velhon peliä, jos mielii esimerkiksi EO:hon tänä vuonna. Rating ei yksinkertaisesti riitä isoihin kisoihin. Nyt näyttää siltä, että menee tämä vuosi opetellessa ja ensi vuonna saa taas harrastaa lajia kilpatasollakin.

Koska ratingistä pelataan, eikä esimerkiksi voitosta, niin laskeskelimpa tulevia kisojani jo. Kivikon Loska Openin jälkeen ratingini laskee melko varmasti, koska seuraavaan päivitykseeni tulevat viimeiset kuusi kierrostani vuodelta 2013: 1004, 937, 926, 920, 929, 971.

Noiden keskiarvo on suunnilleen 948.

Kivikosta tulee kaksi kierrosta lisää. Jos pelaan vaikkapa kaksi tonnin kierrosta (arvelen tämän tarkoittavan Kivikossa talvikelissä -7 kierroksia), ratingini nousee vain 960 pintaan. Eli ei paljon. Jos taas pelaan kaksi 960 ratingin kierrosta (ehkäpä -1), niin ratingini tippuu parilla pisteellä. Todennäköisempää on kuitenkin pelata reippaasti päälle par-tuloksen, jolloin ratingini tippuu entisestään. Tässä kunnossa ja mentaalisessa tilassa en pysty mihinkään muuhun kuin karseisiin romahduksiin.

Hyvä on kysyä, että mitäs väliä silllä on. No on sillä se väli, että rating-pohjaiset kisat jäävät minulta väliin niin kauan, kun puttini junnaa sillä tasolla, että rating pysyy alhaalla. Itsetuntoon toki vaikuttaa se, että kuuluu luokkaan 950-pelaajat. Alhainen raitng taas tekee pelaamisesta vähän kireämpää, kun pitäisi hinnalla millä hyvänsä saada sitä ylös päin, että pääsee edes kisoihin. Ja ehkä kovat pelaajat alkaisivat taas moikkailla, who knows...

Rating tarkoittaa siis kohdallani sitä, että pelaamisesta ei voi nauttia, koska siinä ei enää pelata voitosta vaan oikeudesta pelata. Siinä on liikaa pelissä minun kohdallani. Kivikon kisaan pitäisi lähteä ihan vain heittelemään; sillä tavalla voitin ainoan Kivikossa pelaamani kilpailun kesällä 2013. Mutta ei pysty... liikaa pelissä.

Jos vain oppisi olemaan välittämättä.

Vaan kun ei opi, se on nähty.

[tapioe]

Törmäsin tänään yhteen blogitekstiin, missä vois olla sua kiinnostavaa asiaa.

http://www.heavydisc.com/2015/01/pulling-out-of-death-spiral.html

Varsinkin muutama kohta pisti silmään.

"There are physical reactions to stress and worry that are completely counter to fluid physical movement. Stress tightens your muscles, makes your hands numb, and that's a bad feeling."

"So what we can do, is to counter-act the physical reactions that come with stress, with mental and physical tools. What calms you down? What can you imagine that is just completely calming? Physically, we know that breathing slowly and fully will relax muscles and deep breaths will change your stress levels.

For me, it's the idea of my kids sleeping like a sack of potatoes in their beds. They are just hilarious sleepers. That idea takes me out of the situation and lets me put my thoughts else where."

Jokaisella löytyy varmasti sellaisia mielikuvia, minkä avulla voi rentoutua ja hieman hengähtää välillä. Itse olen joskus ollut kova jännittämään hammaslääkärissä, niin koko tilannetta kuin siitä aiheutuvaa kipua. Kerran kokeilin hieman mielikuvaharjoittelua ja aloin spontaanisti miettimään sellaisia asioita, mitkä saavat ns. sydämen sulamaan. Loppujen lopuksi mietiskelin vartin verran ruokakupissa mönkiviä koiranpentuja. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin kyseinen juurihoito ei tuntunut yhtään niin pahalta kuin aiemmin.

Sullekin löytyisi varmasti paljon erilaisia tekniikoita ja harjoitteita, minkä avulla henkiset vaikeudet voitettaisiin tai ainakin niiden kanssa oppisi elämään. Luulisi Suomen kaltaisesta paikasta löytyvän ihan päteviäkin urheilupsykologeja, ollaanhan me luusereiden luvattu maa

[Jaani]

Jotenkin mä luulen, että olen niin kyyninen, masentunut ja stressaantunut, että vaipuessani ihanan leppoisaan itsesuggestioon vain yhtäkkiä herään siitä vain todetakseni: mitä vittua, ei tää jeesaa kuitenkaan.

Mutta ihan varmasti on niin, että huono mieli vaikuttaa lihaksistoon ja etenkin hermostoon. Esimerkiksi olen nyt viimepäivinä saanut varmaankin vitutuksesta ja stressistä johtuen leukani selllaiseen jumiin, että suu ei meinaa aueta (!). Hieroja myös huomautti, että pinnallinen hengitykseni aiheuttaa hartioihin jännitystä, ja tosiaan huomaan itsekin todella usein, että olkapäät nousee korviin. Ihan uutena juttuna olen huomannut, että sormeni ja kyynärvarteni puutuvat tuon tuosta, mikä viittaa hermojumeihin.

Erityisesti käsivarsien ja hartioiden alueen hermojumit ihan oikeasti vaikuttavat griplockeihin. Kerran hieroja painoi jotain hermoristeyskohtaa takaolkapään seudulta, jolloin yhtäkkiä koko kämmenalue valahti hervottomaksi ja tuntui turpoavan niin että iho venyy. Oikeasti hermopisteestä vain alkoi jumi purkautua ja informaatio pääsi taas kulkemaan vapaasti pitkin käsivartta. Se oli ihanaa!

Nykyään huomaan yhä useammin, että aivan kuin olisin hetken pidättänyt hengitystäni ihan vain automaattisena reaktiona. Samoin hartioiden, leukojen ja sormien jäykistelyt tulevat tietooni useammin kuin ennen. Toivon, että ja tietoisuuteni asioista on kasvanut, ja että hermoilun huomaaminen ei tarkoita, että sitä tapahtuisi useammin.

Pitäisi ehkä relata joskus.

[tapioe]

Tuollainen jännittynyt jäkitys ja turha jäykistely on aika yleistä nykyään, johtuen yleisestä stressin määrästä ja liiallisesta istumatyöstä. Monet esimerkiksi jännittävät koko ajan pakaroitaan seistessään suorassa.

Voisin muuten veikata, että narskuttelet hampaita öisin. Pitääkö paikkansa? Sillä ainakin saa leuat niin mukavasti jumiin, ettei eteensä näe.

[Jaani]

Ei ainakaan ole huomautettu narskunnasta koskaan. Varmasti puren leukoja yhteen, mutta jätän sivuttaisliikkeen pois. Nyt mulla on uusi ja ihan paska tyyny, joten ehkä siinäkin on syytä tähän leukajumiin.

[Flick Maniac]

Sä tarvinnet jonkun rennon liikuntaharrastuksen missä just opetellaan kuunteleen niitä jumeja ja rentouttamaan niitä. Itelle toimii qigong.

[Bogey-Beemi]

Muistatko muuten, että olet puttauksen SM-nelonen vuodelta 2004?  Kenties se tappio Mikolle pronssipelissä selittää nykytilan. 

[Jaani]

Totta kai mä muistan. Ei selitä, olen sen jälkeenkin putannut vähintäänkin helvetisti paremmin kuin nyt.

[Jouni]

Eipä ole tullut aiemmin mieleenkään että tietysti nuo leuka- ja hartiajumit vaikuttavat frisbeegolfiinkin, olen lähinnä ajatellut vain toisinpäin että friba vähentää oireita ja syitä.

Itselleni vaimo kertoi jokunen vuosi sitten että aika kovaa ääntä kuuluu öisin. Hammaslääkäri kysyi kerran että syönkö kiviä kun hampaat näyttää vanhan ukon hampailta. Silloin ei ollut kuitenkaan leuat erityisen kipeät, mutta lähivuosina on lisääntyneen stressin ja/tai häiriöpitoisten öiden (lapsi) takia ollut kyllä enempi vähempi aina jumissa leuka, hartia ja ties mitkä. Suosittelen käymään hammaslääkäri tarkistuttamassa purenta ym., itsekin hankin lopulta purentakiskon yöksi ettei käy niinkuin yhdelle nuorelle tutulle jolle tuli nivelrikko leukaan yöllisten purentaongelmien takia. Ei tuo nyt täysin auta (varsinkaan kun ei muista sitä aina käyttää), mutta on kyllä huomattavasti miellyttävämpää herätä ilman jumitusta.

Varmaan jossain olet tästä kirjoitellutkin, mutta rupesi omakohtaisten ongelmien takia kiinnostamaan. Griplockisi on varmasti pääosin tai täysin mentaalisia juttuja, mutta miten olet saanut pidettyä itse tekniikan kasassa vuosien aikana? Siis tarkoitan että oletko lähtenyt kikkailemaan paljon erilaisilla otteilla ja puttityyleillä vai oletko kuitenkin luottanut siihen että tekniikka toimii jos vain pää toimii? Sinulla on tietysti se etu että tiedät että joskus on näin toiminut joten miksi ei toimisi tulevaisuudessakin. Itselläni on putti mennyt viimeiset puolitoista vuotta lähinnä alaspäin, ja kun en sitä ennenkään keskiverto harrastelijaa kummempi puttaamaan ollut, niin tuppaa sitten helposti vaihtumaan puttityyli jopa kesken yhden treenin kun alkaa tuntua että ei sitä nyt ainakaan näin voi putata ja näinhän se tällä kertaa näyttääkin toimivan... Typerää tietysti, mutta kun ei ole mihinkään luottoa. Loppujen lopuksi vikahan on tietysti pitkälti päänsisäisistä jutuista, muuta syytä en keksi sille miksi ryhdyn yhtäkkiä liikuttelemaan peukaloa kesken puttiliikkeen mihin sattuu...

[Jaani]

Olen kikkaillut paljon tekniikan ja välineiden kanssa. Olen putannut spinnillä, nostolla, haaralla, työnnöllä ja ihan kaikilla tyyleillä. Monta vuotta puttasin Classic Rocilla, koska ajattelin sen irtoavan kädestä helpommin sen matalan rakenteen vuoksi. Sillä saatoin putata pelkällä työnnöllä ilman spinnin häivääkään ja pelkällä kädellä, koska se midarina lentää vähän pitemmälle pienilläkin tehoilla. Monesti treenasin suoraa puttia, mutta kisoissa se ekan missin jälkeen vaihtui automaattisesti haaraputtiin.

Ei se silti sisään mennyt.

Nyt olen viime kesästä lähtien pitännyt pikkurilliä rimmiä vasten, vaihtanut kiekon KC Aviariin ja koettanut ihan todella ottaa jalat mukaan ja saada vähän tehoakin puttiin. Yleensä ongelmanani on ollut ylivarovaisuus niin, että 10 metriset jäävät yleensä reippaasti vajaaksi, kisoissa. Treeneissä ei ole niin jännää, niin uskaltaa yrittää.

Paitsi eilen! Jumalauta, mikä treeni.

Puttasin sisällä noin 6-7 metrin putteja sarjana. Tapani mukaan treenin aluksi aluksi jokainen putti jäi käteen tai lipsahti ohi. Josatin syystä ongelma ei korjaantunutkaan toistojen myötä, vaan paheni. Yksi putti lensi hienosi korkealle korin yläpuolelle ja tipahti noin kolmen metrin päähän korista oikealle, korin tasalle flättinä. Jäi vähän käteen.

Sitten jatkoin normaalisti puttaamista, koska yleensähän toistojen myötä homma alkaa rullata treeneissä. Nyt ei.

Otin puttiasennon, katse tiukasti koriin, niiassin takajalkaa, latasin käsivarren taaksepäin, oikaisin jalan ja.... ei mitään. Käsi ei suostunut tekemään liikettä, kiekko ei irronnut ollenkaan. Noh, sama uudestaan: puttiasento, katse, takajalka, vauhtia käteen... ei. Ei irtoa. Ei alkuunkaan. Toistin tämän noin viisi kertaa niin, että välillä ravistelin hartioita ja kävelin hetken. Mutta en vain pystynyt puttaamaan. Alkoi jo vähän pelottaa, koska tämä on jo uusi taso, jota en ole vielä kokenut.

Istuttuani hetken keräsin itseni kasaan. Roisin kahdesta metristä putteja nostotyylillä sisään. Siirryin vähän kauemmas ja puttasin niin kovaa kuin lähtee välittämättä siitä, meneekö sisään, siirsin vähän koria (ja meinasin kaataa sen, jolloin meinasin nyrjäyttää käden) ja edelleen roiskin vain. Pikkuhiljaa sain itseni ja tekniikan kasaan ja loppua kohden putti olikin jo ihan ookoo.

Mutta olen kyllä nyt oikeasti huolestunut, jos kisakierroksella käy niin, että on pakko lopettaa pelaaminen koska käsi ei aukea. Se oli selvästi mentaalinen juttu, jonka melkein tunsi päässään, kun ei vain uskaltanut käskeä kättään liikkumaan. Ihan hirveetä.

[GARFFi]

Mä voin sanoo et mulla tulee varmimmin gripparia jos se isorilli on siä rimmillä.

[tau]

Eräänä päivänä toissavuonna huomasin, että putit lentävät aivan mihin sattuu. Ei siis ollut toivoakaan saada koria kohti. Yritin ja ihmettelin pitkään ja tajusin, että kädessä täytyy olla jotain vikaa kun tuntui jotenkin voimattomalta ja kiekkoon en saanut juurikaan spinniä. Vika paljastui hermopinteeksi joka vaivasi kuukausia.

Myös rannekanavaoireyhtymä voi aiheuttaa ongelmia grippiin:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00770

[Jaani]

No joo, mulla on kyllä puutumista ollut viimeaikoina paljonkin.

Pakko kai se on joku hoito keksiä.

[TatuN]

Kuten joku jo aiemmin totesi niin kuulostaa toi grippi ongelma hyvin samalta kuin mitä dartitismi on dartsissa. Heitin tuota ihan kilpamielessä nuorempana ja olen omin silmin viikkokisoissa nähnyt kun dartitismista kärsivä kaveri yrittää heittää tikkaa sen irtoamatta kädestä. Kerran kaveri kaatui lattialle kun tikka ei vaan irronnut. Selvin päin. Tuota ei meinaa uskoa vaikka näkee.
Linkissä on darts lehti vuodelta jotain ja sivulta 8 alkaen on 3 pientä tarinaa henkilöistä jotka ovat siitä kärsineet. Ratkaisua ei tarjota, mutta heidän kirjoituksissaan on hyvinkin yhtäläisyyksiä joidenkin kirjoittamiesi asioiden kanssa.
Englannin kielellä tuosta voisi löytää enemmänkin tarinaa, niin tuttu juttu tuo on tuon lajin parissa.
http://www.darts.fi/docs/File/Lajiesittely/VanhatLehdet/Darts%201-07SCR.pdf